ENSIMMÄINEN VIIKKO TANSKASSA

Hyvää maanantaihuomenta täältä muuttohommien keskeltä! Saavuimme Tanskaan tasan viikko sitten ja aika paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Päivät ovat olleet aktiivisia, eikä unta ole tarvinnut iltaisin odotella. Kameraa en ole vielä kaivanut esiin vaan räpsinyt tilannekuvia puhelimella. Niinpä saatte nyt kurkistaa puhelinkuvien muodossa meidän ensimmäisen viikon tunnelmiin uudessa kotikaupungissa Aarhusissa.

Ensimmäinen viikko Tanskassa_1

Meidän koti on tosi ihana! Saimme asunnon juuri siitä uudiskohteesta, josta haaveilimmekin ja tämä on kyllä oikein kaunis kerrostalokolmio. Ensimmäinen viikko on mennyt lähinnä siivotessa, sillä pintoja ei tosiaankaan oltu puhdistettu ennen meitä. Ikkunoiden pesua en ole vielä edes aloittanut ja voin kertoa, että ne ovat toooodella likaiset. Meidän vieressä on rakennustyömaa, tämän kodin ainut huono puoli mielestäni, joten pölyä riittää. Miehen mielestä toinen huono puoli on se, että melkein kaikki naapurit ovat kaksikymppisiä opiskelijoita, mutta minä tykkään nuorista ja he ovat kauhean kohteliaita täällä!

Säilytystilaa meillä on myös todella vähän, mutta mielestäni se on hyvä asia, koska pienet tilat hillitsevät tehokkaasti ylimääräisen tavaran haalimista. Ja pikku hiljaa ollaan saatu tavarat paikoilleen. Ehdittiin me tehdä jo ensimmäiset hankinnatkin, nimittäin uusi ruokapöytä ja verhot makuuhuoneeseen. Näihin tanskalaisiin valtaviin ikkunoihin sopivat parhaiten lamelliverhot, joten päädyimme niihin. Asennuksessa oli kyllä melkoinen homma, mutta ajateltiin silti laittaa  toiseenkin makuuhuoneeseen vielä samanlaiset. Olkkarin suhteen en vielä tiedä… ehkä yritämme pärjätä ilman verhoja aluksi, koska nämä valtavat ikkunat ovat niin kauniit – sitä paitsi verhottomuus tuntuu olevan paikallinen tyyli täällä.

Ensimmäisen viikon ohjelmaan on kuulunut muutenkin paljon hankintoja. Kun tulee uuteen maahan, jossa kaapista ei löydy edes suolaa, on ostoslista väkisinkin todella pitkä. Kaikki mausteet, kuivatavarat, siivousaineet ja muut kun pitää hankkia, jotta normaali elämä voi alkaa. Olin kuullut etukäteen, että Tanskassa ei ole hypermarketteja, kaupat menevät aikaisin kiinni ja palvelun tasolta ei kannata odottaa kovin paljon. Kaikki nämä ovat osoittautuneet väärinkäsityksiksi! Ainakin täällä Tanskan toiseksi suurimmassa kaupungissa Aarhusissa on joka päivä kaupat auki tosi pitkään ja ekat kokemukset Coopin hypermarketeista (kuin pienehköjä Prismoja) ovat erittäin hyvät. Palvelu on ollut häkellyttävän ystävällistä, ihmiset muuttomiehistä kaupan kassoihin todella mukavia ja kaikki puhuvat täydellistä englantia. Ja täältä muuten saa viinit ruokakaupoista!

Ensimmäinen viikko Tanskassa_2

Ensimmäisen viikon ohjelmaan on kuulunut tietysti ympäristöön tutustumista. Meidän koti on upealla paikalla, sillä parvekkeelta näkyy meri ja ihania rantoja on useampiakin lähistöllä. Voin kertoa, että ihan mielettömän upeita taloja täällä päin, olemme vain huokailleet ihastuksesta. Tässä vieressä on myös isohko metsäalue, jossa tulemme varmasti lenkkeilemään paljon. Meiltä on noin 5 km matka Aarhusin keskustaan, olemme siis juuri ihanteellisesti lähellä, mutta kuitenkin sivussa keskustan hälinästä.

Täällä Tanskassa jokaisella asukkaalla on CPR-tunnus, ikäänkuin henkilötunnus, jota ilman on mahdotonta hoitaa asioita, kuten hankkia kuntosalikorttia tai lainata kirjoja kirjastosta. Rekisteröityminen ja maagisten CPR-numeroiden hankinta oli tietysti siis ohjelmassa heti ensimmäisellä viikolla ja se saatiinkin hoidettua aika mukavasti.

Mies aloitti uudessa työssään heti muuttopäivän jälkeen ja hän on ollut kovin fiiliksissä uusista haasteista. Itse jännitin vähän etukäteen, miten hassulta mahtaisi tuntua jäädä vieraassa maassa päiviksi kotiin pojan kanssa, mutta ensimmäiset päivät sujuivat todella luontevasti leikkien, pelaillen, ruokaa laittaen ja kotia järjestellen. Ihan perusarkea siis. Mitä nyt minulla oli yhden digitaalisen viestinnän kurssin verkkotentti juuri ekalla viikolla! Sain sen onneksi suoritettua hyvin lauantaina kun mies oli vapaalla ja vei poitsun eläintarhaan. (Tai noh, en vielä tiedä, pääsinkö läpi, mutta toivon niin.)

Arki lapsen kanssa kotosalla jää kuitenkin lyhyeen, sillä me löysimme 5-vuotiaalle pojallemme Tuukalle tanskan kielikylpyryhmän, jossa hän aloittaa ensi viikon maanantaina. Oli aivan ihana vastaanotto tuolla ryhmässä ja tuli kyllä todella vahvasti sellainen fiilis, että tämä päiväkotimainen kielikylpy tulee olemaan ihan mahtava juttu pojalle ja koko meidän perheelle. “Sproggruppen” on maanantaista perjantaihin klo 8.30-14, joten vien pojan sinne joka päivä ja aion hyödyntää tämän ajan omiin opiskelujuttuihini sekä tietysti liikuntaan ja kaupunkiin tutustumiseen. Kiva (astanga)joogapaikka olisi ihana löytää!

Nyt me nautimme täysillä tämän viikon ajan lomasta ja pitkistä aamu-unista poitsun kanssa sekä tutustumme lisää uuteen kotikaupunkiimme ennen uuden arjen alkamista. Ajattelin myöskin kuvata ja koota teille kunnon kotikierroksen lähipäivinä, kiinnostaisiko sellainen?

Kivaa viikkoa juuri Sinulle! ❤

 

MUUTTOVALMISTELUJA & JÄNNITYSTÄ

Muuttovalmistelut ovat alkaneet. Jätämme kalustettuna vuokralle meidän Suomen kotimme, mutta onhan vuokralaisen omille tavaroille tehtävä tilaa ja nyt olemmekin jo aika ahkerasti käyneet läpi kaappeja ja varastoja. Loputon suo, voin kertoa!

Vielä ei ole tietoa, millaiseen kotiin muutamme ja minkä verran otamme tavaraa mukaan ja silti pitäisi jo alkaa lajitella tavaroita mukaan otettaviin, kierrätykseen meneviin ja Suomeen jätettäviin. Stressaavaa! Ensi viikolla lähdemme miehen kanssa käymään tulevassa kotikaupungissa Aarhusissa ja toivottavasti palaamme takaisin jonkinlainen vuokrasopimus taskussa…

fullsizeoutput_b86

5-vuotias poikamme Tuukka on suhtautunut Tanskaan muuttoon yllättävän innostuneesti. Hänellä taitavat olla mielessä vain Legoland, lentokoneeseen pääseminen ja Tanskan kotiimme vierailulle tulevat ystävät. Olemme kyllä ahkerasti hehkuttaneet näitä ihania ja kivoja tulevia juttuja, mutta myös muistutelleet, että sielläkin mennään päiväkotiin ja eletään ihan tavallista arkea. Tai no, tavallisesta se arki varmasti on aluksi hyvin kaukana kun emme ymmärrä, mitä ympärillä puhutaan.

Uskon, että kielellisesti taitava lapsemme oppii kyllä uuden kielen, mutta hän on jo tottunut ilmaisemaan itseään hyvinkin seikkaperäisesti, joten turhautumisen määrä uuden kielen edessä tulee varmasti olemaan suuri.

Eniten tässä muutossa jännittää juuri pojan sopeutuminen. Muutos tulee olemaan todella valtava. Ei rakkaita päiväkotikavereita, vieras kieli ympärillä, ihan erilainen koti (hän on tosi kiintynyt meidän nykyiseen). Samalla tietysti jännittää oma tuleva arkeni, ihan tismalleen samoista syistä. Tulen kaipaamaan superpaljon ihania työkavereitani, joiden kanssa on niin hauskaa joka päivä!

fullsizeoutput_b85

Sinänsä yhteydenpito perheeseen ja ystäviin ei jännitä, eikä muutos ole niin suuri. Olemmehan nytkin asuneet kaukana monista läheisistä ja Tuukkakin on tottunut näkemään muutamia hyvin tärkeitä ystäviä vain pari kertaa vuodessa. Hän on siis jo oppinut sen, että ystävyys kestää, vaikka välimatkaa onkin. Uskon, että meillä tulee olemaan ilo vastaanottaa monia rakkaita vieraita uuteen kotiimme ja käydä itsekin Suomessa siloin tällöin.

fullsizeoutput_b84

Luemme joka päivä kirjoja ja poju tykkää niistä kovasti. Niinpä ajattelin, että kirjallisuus olisi hyvä tapa käsitellä muuttoa toiseen maahan. Ei muuten ollut ihan helppo löytää aiheeseen sopivia lastenkirjoja suomeksi! Tori.fi:stä bongasin tämän Jason muuttaa maasta -kirjan, jota on nyt luettu meillä ahkerasti. Tuukka on itse pyytänyt, että luettaisiin kirjaa uudestaan ja uudestaan.

Kirjassa kuvataan tosi hellyyttävästi pienen Jasonin ja hänen äitinsä muuttoa maahan, jonka kieltä he eivät ymmärrä. Jason pakenee omaan mielikuvitusmaailmaansa ja ihmettelee, miten voi tuntea itsensä yksinäiseksi muidenkin seurassa. Pikku hiljaa he kuitenkin oppivat kieltä ja sopeutuvat – ja yhdessä muistelevat kotiin jääneitä ystäviä ja puhuvat omaa rakasta kieltään.

fullsizeoutput_b83

En olisi kyllä etukäteen uskonut, miten monta asiaa onkaan hoidettavana tällaisessa muutossa, vaikka lähdemmekin “vain” tilapäisesti toiseen Pohjoismaahan. Mutta askel kerrallaan asiat etenevät. Olen ylpeä meistä, että uskallamme lähteä tähän, vaikka välillä jännittää niin, että kurkkua kuristaa. Onko tämä hulluin päätös ikinä? Mitä kaikkea vielä onkaan edessä – ei ainakaan tylsä ja tasainen vuosi.

Onko teillä lukijoilla kokemusta muutosta ulkomaille lapsen kanssa? Kaikki vertaistuki on nyt kultaakin kalliimpaa, joten kiitos jo etukäteen, jos jätät kommenttia.