KOULUMATKAN VARRELLA

Täällä Tanskassa alkoivat koulut tällä viikolla. Meidän 6-vuotias poikamme Tuukka aloitti nollaluokalla kansainvälisessä koulussa, jossa opetus on suurimmaksi osaksi englanniksi, mutta esimerkiksi liikuntaa ja taideaineita opetetaan myös tanskaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meitä jännitti tietysti kauheasti, miten koulunaloitus sujuisi kahden vieraan kielen kanssa ja kaikkine uusine kuvioineen. Tuukka itse on suhtautunut koulupäiviin tosi positiivisesti ja reippaasti, mutta toki välillä on turhauttanut kun ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Kokonaisuutena ensimmäinen viikko on kuitenkin mennyt paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Varmasti me vanhemmat olemme stressanneet paljon enemmän kuin lapsi! Etenkin alkuviikosta tuntui, etten pystynyt omillakaan kielitunneillani keskittymään yhtään mihinkään kun mietin vain koko ajan, miten poika pärjää koulussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulu alkaa joka aamu kahdeksalta ja päättyy kahdelta. Aamuisin ja iltapäivisin on vielä kerhoa, mutta nyt aluksi Tuukka ei ole sinne mennyt. Minusta kuuden tunnin päivät ovat jo itsessään aika pitkiä ja koska olen opintovapaalla, minulla on mahdollisuus hakea poitsu kotiin jo kahdelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuukan luokalla on 20 oppilasta, iältään 6-7-vuotiaita. Tässä kansainvälisessä koulussa on siis yhdistetty tanskalaisen koulun nolla- ja ykkösluokka samaan. Suurin osa oppilaista puhuu sekä tanskaa että englantia ainakin jonkin verran etukäteen, mutta on myös monia oppilaita, joille jompi kumpi kieli on kokonaan uusi. Tuukka on kuitenkin käsittääkseni ainut, jolle molemmat kielet ovat uusia. Onneksi viereisessä luokassa on 9-vuotias suomalainen poika, joka on auttanut alussa paljon. Muutenkin koulussa tuntuu olevan tosi hyvä yhteishenki ja kaikki opettajat sekä muut vanhemmat ovat olleet todella avuliaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuukka tulee ensi viikosta eteenpäin saamaan “tukiopetusta” pienessä ryhmässä muiden sellaisten lasten kanssa, jotka eivät vielä osaa ollenkaan englantia. Ensisijaisena kielenä opetuksessa on tosiaan englanti, tanska tulee sitten bonuksena, jos on tullakseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kouluun on meiltä kotoa matkaa 2 km ja kuljemme sen bussilla tai pyörällä. Tänään vein Tuukan bussilla, mutta kävelin takaisin kotiin (pitäisi tehdä vähän opiskeluhommia tänään, mutta motivaatio on ihan nollassa kun väsyttää niin kovin). Otin hiukan kuvia matkan varrelta, koska mielestäni nämä talot ja tämä alue ovat aivan ihania.

Koulu on lähellä keskustaa tunnelmallisella, vanhalla alueella, jossa olisi aivan ihana asua. Metsä ja rantakin ovat ihan vieressä! Kattohuoneisto tällaisessa vanhassa talossa olisi aika unelma, näissä on vielä usein upeat sisäpihatkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä Trøjborgin alueella on paljon kahviloita, pieniä putiikkeja, kirppiksiä ja taidekauppoja. Ihanan boheemi tunnelma!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun jatkaa matkaa meille päin, asutus muuttuu omakotitalopainotteiseksi. Näitä taloja tanskalaiset kutsuvat villoiksi ja ne ovat ihan sisustusfriikin unelma-tirkistelymatskua, koska ikkunalaudat ovat täynnä aarteita ja katoissa killuu ties kuinka upeita designvalaisimia. Villojen katot ovat lähes poikkeuksetta punaiset ja pihoissa liehuvat usein tanskanliput tai -viirit. Täällä Tanskassa saa liputtaa vapaasti milloin vain ja tanskalaiset rakastavat lippuaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun vielä jatketaan matkaa meille päin, muuttuu asutus huikeista huviloista sympaattisiin paritaloihin, joiden veikkaan olevan suurinpiirtein 1950-luvulta. Talojen julkisivut on verhoiltu punaisella tai kellertävällä tiilellä, katot ovat aina punaiset ja useimmiten myös ovet ja kaiteet ovat punertavat. Tyypillisesti ikkunanpuitteet ovat valkoiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jalkapallokenttiä on ihan kaikkialla – isompia ja pienempiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi erikoisuus täällä on se, että kadun varressa oleviin postilaatikoihin kirjoitetaan kaikkien perheenjäsenten nimet, myös koirien. Usein nimien lisäksi on vielä piirretty esimerkiksi hauskat tikku-ukot kuvastamaan perheenjäseniä ja heidän mieltymyksiään.

Toinen jännä juttu ovat tienviitat. Monet tiet ovat saaneet nimensä kuuluisien henkilöiden mukaan ja tällöin kylttiin on kirjoitettu, milloin kyseinen henkilö eli ja mistä hänet tunnetaan. Aika hauska tapa, ainakin näin turistille melko yleissivistävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten saavutaankin näiden vanhojen talojen “takapihalle”, meidän oman kerrostalon pihaan, rakennustyömaan reunaan. Tyyli pikkuisen muuttuu, vai mitä…? Minusta nämä talot jäävät ympäristössään turhan irrallisiksi, kaipaisin jotain punertavaa yhdistämään nämä uudet talot vanhaan tyyliin, mutta tässä on tainnut olla arkkitehdillä toisenlainen näkemys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On tässä meidän pihassa sentään ruosteenpunaiset istutusaltaat, ehkä ne sitten tuovat sen tyypillisen, tanskalaisen punatiilen sävyn myös tänne..? Toki ymmärrän, jos tanskalaiset itse ovat kyllästyneitä punatiileensä, sillä JOKA paikka on täynnä sitä täällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisällä rappukäytävässä mustavalkoinen ja betonivoittoinen tyyli jatkuu. Sitä rikkovat vain hauskan väriset postilaatikot. Me asumme suomalaisittain kolmannessa kerroksessa, mutta tanskalaisille tämä on toinen kerros, koska katutaso on aina 0. Jokaisessa kerroksessa asunnot alkavat ykkösestä, eli meidänkin tapauksessa asumme talossa numero 4, toisessa kerroksessa ja toisen kerroksen asunnossa numero 3. Suomalainen asuntonumerointisysteemi tuntuu kyllä huomattavasti loogisemmalta, vai mitä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä on muuten ihana ilma – selvästi syksyä ilmassa, mutta shotseilla tarkenee vielä hyvin. Meillä on superkivoja suunnitelmia viikonloppuun: huomenna yhteinen aamiainen ja Ikeaan ystävien kanssa ja sunnuntaina täällä Aarhusissa on iso markkina-/ulkoilmakirppistapahtuma. Nyt kuitenkin tehokkaasti niiden opiskeluhommien pariin ja muutaman tunnin päästä saankin jo lähteä hakemaan poikaa koulusta. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten teidän viikko on sujunut? 

KAIKKI MITÄ KESÄLTÄ VOI SAADA

Tänään on viileä ja sateinen päivä. Mies meni aamulla takaisin töihin ja poika aloitti uuden koulun SFO:ssa eli “vapaa-aikakerhossa” (skolefritidsordningen). Hän ei tuntenut sieltä ketään, eikä oikein vielä päässyt muiden lasten leikkeihin mukaan. Hän toivoi, etten lähtisi ja jättäisi häntä vielä yksin, enkä niin tehnytkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olimme vain lyhyen harjoittelupäivän ja vaikka tapasimme monia mukavia lapsia ja vanhempia, niin viimeiset puoli tuntia lähinnä pidättelin itkua. Mietin, miten iso muutos tämä taas onkaan meidän koko perheelle – uusi kaksikielinen koulu, uudet kaverit (toivottavasti), uudet opettajat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapseni on nyt koululainen, jonka ympärillä ei ole aitoja eikä päiväkodin suljettuja portteja. Yhtäkkiä kaipasin kaikkea Suomen ihanasta tutusta päiväkodista. Ruokaa, tiloja, järjestelmällisyyttä, niitä portteja. Kurkkua kuristi. Tietysti se kuristi vielä enemmän kun 6-vuotias alkoi lohduttaa minua. Äiti älä huolehdi, hyvin kaikki menee, kyllä minullakin on välillä ikävä kotiin. Eri maissa on aina vähän eri jutut. Kun pääsimme bussipysäkille, en enää pystynyt pidättelemään kyyneleitä ja manasin pilvistä säätä. Jos paistaisi aurinko, minulla olisi sentään mukana aurinkolasit, joiden taakse piiloutua.

Tämä kesä on ollut ihan uskomaton, niin säiden puolesta kuin muutenkin. Loputtomat retket ja perheen kanssa vietetyt hetket, seikkailut, hauskat sattumukset, uudet tuttavuudet, vieraat, reissut. Luulin, että olin saanut jo kaiken mitä kesältä voi saada – luulin olevani täysin valmis syksyyn, mutta en ollutkaan. Älkää viekö tätä kesää multa, antakaa sen jatkua ikuisesti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sähköposti vilkkuu muistutuksia Helsingin avoimen yliopiston tekoälykurssista, jolle ilmottauduin: viime viikon tehtävät ovat tekemättä. Niin ovat muuten huomisen tanskanläksytkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta tiedättekö, en aio huolehtia deadlineista tänään. Aion antaa kyyneleiden tulla, jos ne ovat tullakseen. Aion antaa itselleni luvan surra sitä, että elämäni tähän astisista kesistä hienoin on loppumassa. Ja jotain uutta on alkamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P.S. Kuvat otin viikonloppuna kun olimme fiilistelemässä täällä Aarhusissa järjestettävien purjehduksen MM-kisojen tunnelmaa. Kisojen aikana kaupunkiin odotetaan saapuvan huikeat 400 000 vierailijaa, eli vilinää riittää.