MIKÄ TOKIOSSA YLLÄTTI? KUUSI VINKKIÄ JAPANIIN MATKAAVALLE

Löysin luonnoksista tällaisen postauksen kahden vuoden takaa. Toteutimme silloin miehen kanssa unelma(ruoka)matkan Tokioon ja edelleen nimeän tämän kaupungin vaikuttavimmaksi matkakohteeksi, jossa olen koskaan ollut. Jostain syystä postaus jäi julkaisematta, mutta tehdäänpä se nyt! Olin nimittäin itsekin jo unohtanut joitain näistä asioista ja haaveilen aktiivisesti uudesta Japanin reissusta.

Tokio matkavinkit

1. Japanilaiset rakastavat tossuja ja sukkia – eikä moniin paikkoihin edes saa mennä kengät jalassa

Olimme Helsingissä, eikä lento ollut vielä edes lähtenyt kohti Tokiota kun japanilaisten rakkaus sukkiin ja tossuihin kävi jo selväksi. Kaikki japanilaiset matkustajat asettelevat huolellisesti jalkaansa pitkävartiset, hauskasti koristellut lämpöiset sukat sekä pehmoiset lentotossut.

Perillä Tokiossa huomaamme, että sukkia, sukkahousuja ja tossuja myydään joka puolella. Sukat ovat myöskin todella tärkeä osa naisten asukokonaisuuksia. Useimmissa sukissa on pitsireunuksia, rusetteja ja muita yksityiskohtia.

Kengät jalassa ei ole asiaa millekään matoille, ei edes kaupan sovituskopissa. Henkilökunta opastaa meitä moukkamaisia turisteja asiassa hymyillen, mutta hyvin napakasti.  Useissa ravintoloissa kengät jätetään erilliseen eteislokeroon, jonka henkilökunta vielä lukitsee. Hotellissa on oma tossuparinsa yleistä oleilua ja omansa wc-käyntejä varten.

Tokyo_contrasts

2. Tokio ei ole superkallis kaupunki, pienelläkin budjetilla pärjää

Minua varoiteltiin etukäteen aika paljon siitä, että Tokiossa on tosi kallista. Totta kai sieltä löytyy kaikki maailman kalleimmat asiat, ylärajaa ei varmasti ole, mutta me yllätyimme peruselämisen edullisuudesta.

Lähdimme Tokioon ensisijaisesti syömään (kyllä!) ja se kannatti. Ruoka oli järjettömän täydellisen hyvää – ja edullista. Söimme paikallisten suosimissa nuudelipaikoissa, kalatoreilla, katukeittiöissä ja running sushi -paikoissa. Kaikissa näissä oli hyvin edullinen hintataso, esimerkiksi ison nuudelilkulhon ja gyoza-nyytit sai noin 6 eurolla. Hintaan sisältyi joka puolella – tietenkin – myös tee.

Tokyo _ street photo

Teppaniyakia ja marmoroitua härkää testasimme lounasaikaan, jolloin näitä herkkuja sai nauttia erittäin kohtuulliseen hintaan. Huomasimme myös, että uusissa ravintoloissa oli tosi hyviä avajaistarjouksia.Hyviä kahviloita oli joka kadunkulmassa – maistuvan latten sai murto-osalla Suomen hinnoista. Me jätimme suht hintavan hotelliaamiaisen väliin ja söimme joka aamu eri paikassa aamiaista muutamalla eurolla. Se oli hyvä ratkaisu meille, säästimme rahaa ja saimme monipuolisempia aamiaiselämyksiä.

Tokiossa metrolla liikkuminen oli tosi edullista. Rajaton vuorokausilippu metroon maksoi viitisen euroa ja tunnetustihan metro on siellä äärimmäisen kätevä, tehokas ja täsmällinen kulkuneuvo. Kaupunkien väliset Shinkansen-junat ovat kylläkin kalliita, mutta mukavia – ne kannattaa kyllä kokea.

Hotellihuoneet ovat Tokiossa kyllä erittäin pieniä. Kuvittelisin, että jos haluaa tilavan huoneen, niin siitä pitää olla valmis maksamaan melko paljon. Mutta meillä oli tosi kiva, pieni mutta siisti ja hyvä hotellihuone ylellisellä Ginzan alueella, eikä se ollut mitenkään mahdottoman hintainen (alle 100 euroa / yö).

Kaikissa ravintoloissa on erillinen piste, johon mennään lähtiessä maksamaan. Rahat asetetaan pienelle metalli- tai puulautaselle, ei anneta henkilökunnalle käteen. Aluksi tämä tapa hieman hämmensi, mutta lopulta tykkäsin siitä paljon.

Tokyo _ Shibuya at night

3. Huoliteltu ulkonäkö on toivottavaa, mutta voimakkaat parfyymit eivät

Aasialaiset naiset rakastavat kosmetiikkaa ja ovat hyvin, hyvin huoliteltuja päästä varpaisiin.  Kuitenkaan parfyymien tuoksua ei tunnu missään. Jos hajuvesipilvi lemahti jossain vastaan, kyseessä oli aina turisti. Japanilaisessa kulttuurissa vaikuttaa olevan hyvin tärkeää ottaa muut huomioon ja uskon, että hillitty tuoksujen käyttö liittyy siihen samaan, ovathan julkiset paikat yleensä hyvin ruuhkaisia.

Tokio_matkavinkit

4. Pidä omaa pikkupyyhettä mukana laukussa

Tokiolaisissa vessoissa ei ole käsipaperia. Jokaisella japanilaisella on taskussaan pienen pieni pyyhe, johon he kuivaavat kätensä ja taittelevat sen sitten uskomattomalla nopeudella ja tarkkuudella takaisin. Pyyhkeet ovat värikkäitä ja koristeltu toinen toistaan söpömmillä hahmoilla, myös niillä pukumiehillä ja -naisilla. Näitä hassuja pikku pyyhkeitä myös myydään kaikkialla.

Tokio _ matkavinkit

5. Äärimmäinen kohteliaisuus ja hiljaisuus on osa suurkaupungin arkea 

Tämän tavallaan tiesinkin etukäteen, mutta silti se yllätti. Tokiossa ei todellakaan huudeta julkisilla paikoilla, vaivoin edes puhutaan. Kukaan ei puhu puhelimeen metrossa tai asemilla. Kännykät ovat aina äänettömällä (ilmeisesti tämä on jonkinlainen laki tai säännös). Julkisilla paikoilla käyttäydytään muutenkin siististi eikä esimerkiksi metroasemilla nojailla seiniin – testattu on ja heti tultiin ojentamaan moukkamaista turistia.

Näistä hyvistä tavoista myös muistutetaan kyltein joka puolella. Lopputuloksena on jopa suomalaisen mittapuulla hyvin hiljaista. Hämmentävä ja mielenkiintoinen elämys vilkkaan suurkaupungin sykkeessä. Valtavista ihmismassoista huolimatta kukaan ei myöskään töni tai edes hipaise toista vahingossa, kohteliaisuus on äärimmäistä.

Kuitenkin sitten kun menee japanilaisten bisnesmiesten suosimiin peliluoliin, meteli on päätä huimaava. Tokio on todellinen kontrastien kaupunki.

Tokyo _ details

6. On hyvä idea opetella muutama sana japania

Englannin kielen taito japanilaisilla on varsin heikko, elekielellä ja kuvilla on pärjättävä pitkälle. On siis hyvä ajatus opetella ainakin muutama kohtelias sana myös japaniksi.

Tämä on oikeastaan ainut syy, etten ole jo buukannut uutta reissua Japaniin, sillä todellakin haluaisin! Mutta meillä on allerginen lapsi ja uskon, että kielen takia olisi aika haastavaa selvittää, mitä ruuat sisältävät. Katsotaan, josko muutamien vuosien päästä tilanne olisi jo allergian suhteen helpompi ja pääsisimme matkaan koko perheen kesken. Tai sitten vain ottaisin pienen japani-kurssin ja opettelisin selvittämään asian japaniksi, eihän sekään mahdotonta olisi. Eipä se olisi ensimmäinen kerta kun kannamme matkalla mukanamme paikallisella kielellä kirjoitettua “Hän ei voi syödä kananmunaa” -lappua. Onko kenelläkään kokemusta allergian kanssa pärjäämisestä Japanissa?

Monochrome Tokyo

Advertisements

ESTEETIKON UNELMAKOHDE SKAGEN

Kävimme pääsiäisenä pienellä retkellä Tanskan pohjoisimmalla rannalla, Skagenissa.  Ihastuin täysin tähän monesta syystä kuuluisaan paikkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Skagenin hiekkarannan kärjessä, Grenen-nimisessä paikassa kaksi merta, Skagerak ja Kattegat, kohtaavat ja aallot tulevat kirjaimellisesti kahdesta suunnasta yhtä aikaa. Hyvin jännän näköistä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monet haluavat mennä seisomaan aaltojen keskelle niin, että oikea jalka on toisen meren ja vasen toisen meren puolella – mutta jäätävän kylmä vesi ei houkutellut, niin otettiin kuvia muuten vaan. Meille sattui poikkeuksellisen tyyni päivä, mutta aaltojen kohtaaminen oli silti vaikuttavan näköistä. Kahlata tosiaan saa, mutta uiminen on kärjessä kiellettyä vaarallisten merivirtojen (pyörteiden?) takia. Skagen on kuuluisa myös liikkuvista dyyneistään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisäksi Skagen on toiminut merkittävänä puolustustukikohtana menneisyydessä, sillä sieltä käsin on pystytty puolustamaan koko Tanskaa. Merivirrat ovat arvaamattomia ja dyynit tosiaankin liikkuvat niiden ja kovan tuulen ansiosta, joten vieraiden alusten ei ole ollut helppo päästä rantautumaan täällä. Skagenista löytyy vielä nykyäänkin useita bunkkereita, jotka eivät ole maiseman kaunistajia, mutta muistuttavat siitä, että paikka on muutakin kuin Instagram-kohde.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Skagen on kuuluisa myös poikkeuksellisesta, maagisen kauniista valostaan, joka on houkutellut jo 1800-luvulla monia taiteilijoita viettämään kesänsä täällä, jotkut jopa siirtämään elämänsä ympärivuotisesti. Itse halusin tietysti kokea tämän kuuluisan valon ja olihan se mieletön. Tuntui kuin olisi itse ollut sellaisessa 1800-luvun pastellisessa maalauksessa sisällä! Hitsi vaan kun unohdin ottaa pitkän hameen ja pitsihatun mukaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Läheisen mäntymetsän tuoksu, dyynien valtavuus ja raikas meri-ilma toivat mieleen oman lapsuuden Yyterin maisemissa. Asumme Aarhusin alueella Keski-Jyllannissa ja siellä on yllättävän paljon korkeuseroja ja runsasta lehtipuuvoittoista metsää, mutta kun ajoimme kohti pohjoista kärkeä, muuttui kasvillisuus hiljalleen niukemmaksi, havupuupainotteisemmaksi ja maa tasaiseksi hiekkamaaksi. Poitsu sanoi, että tuntui kuin olisimme tulleet kuun pinnalle ja siltä se kieltämättä paikoin näytti. Talvet Skagenissa ovat varmasti hyyyvin tuulisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kuvista näkyy, niin olimme pukeutuneet melko lämpimästi ja se kannatti. Mereltä tuli kylmää kahdesta suunnasta, vaikka aurinko paistoi jo lämpöisesti ja Skagenin kylässä oli hyvinkin lämmin. Mutta ainahan rannalle kannattaa varautua hieman lämpöisemmillä varusteilla näin kevätaikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä Sandormen-traktori on joku tosi vanha juttu myös – tai ei siis tämä kyseinen traktori vaan sen edeltäjä. Parkkipaikalta kärkeen on noin 1,5 kilometrin kävelymatka, jonka me kävelimme, mutta liikuntarajoitteiset ja pienet lapset voivat hyödyntää traktorikyytiä perille. Turismia Skagenissa on ilmeisesti ollut jo varsin pitkään ja tanskalaiset osaavat kyllä bisneksen teon ja brändäyksen myös näissä asioissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dyyneiltä hyppiminen on tietysti aktiviteetti numero yksi. Lapsille ja aikuisille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Skagenin kylä on aivan ihastuttava! Lähes kaikki talot ovat keltaisia, mikä tekee hauskan melkein lavastemaisen fiiliksen. Kaikki on ihan viimeisen päälle upeassa kunnossa – tavallaan sen tuntee, että turismi pyörittää tätä paikkaa, mutta kuitenkin kalastajakylän tunnelmakin on edelleen olemassa ja etenkin tuoksussa – kalan haju on vahvasti läsnä. Tanskalaiset rakastavat nättejä taloja ja somistuksia, eikä Skagen ole todellakaan poikkeus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keskustasta löytyy Bamsemuseum eli pehmolelumuseo. Emme käyneet sisällä, mutta ulkoa päin tutkittuna huikean söpö paikka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä jaksan aina fiilistellä tanskalaisia kukkakauppoja, jotka tuovat rennon tyylikkäästi tuotteitaan myyntiin myös putiikin ulkopuolelle. Ylipäätään täällä on vahva kulttuuri siitä, että tavaraa myydään myös ulkona, jopa huonolla säällä. Vaatekauppojen ulkopuolella notkuvat rekit, sisustuskauppojen edustoilla pöydät täynnä keramiikkaa. Tämä tapa on kyllä vienyt minut monta kertaa sisäänkin asti ostoksille ja avannut kukkaronnyörit tehokkaammin kuin olin suunnitellut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näitä järjettömän söpöjä ikkunoita ja vanhoja taloja on joka paikassa Tanskassa, mutta en ole vieläkään kyllästynyt niitä kuvaamaan ja ihastelemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samoin katuvalot jaksavat aina vain ihastuttaa. Nämä tällaiset valot taitavat löytyä vanhemmilta alueilta jokaisesta tanskalaisesta kaupungista ja kylästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Skagen oli pullollaan taide- ja sisustusmyymälöitä, tanskalaista designia tietysti, mutta myös paljon paikallista käsityötä ja keramiikkaa. Toki myös muotiliikkeitä ja kahviloita & ravintoloita oli paljon. Minua yllätti se, että täällä voisi helposti viettää kokonaisen päivän ihan vain shoppaillen, ja siis todella suloisissa puitteissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväinen Skagen ihastutti kovasti, mutta haluaisin nähdä tämän kylän vielä myös täydessä kesän vihreydessä. Loma-asunnon eli “sommerhus”:n vuokraaminen täältä voisi olla aika mahtavaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Skagenissa on myös upeita, vanhoja hotelleja, joissa olisin halunnut yöpyä tälläkin reissulla, mutta viime hetken varaajalle jäljellä oli enää NIIN järkyttävän ylihintaisia huoneita, että päädyimme majoittumaan noin 120 km päässä Aalborg-nimisessä kaupungissa. Se yllättikin oikein iloisesti ja ehdimme tehdä ja kokea sielläkin vaikka mitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suosittelen varaamaan Skageniin ainakin yhden kokonaisen päivän, joka vierähtää helposti ihanassa kylässä ja rannalla. Lisäksi lähistöllä on paljon ulkoilureittejä ja mm. Den Tilsandede Kirke eli hiekan valtaama vanha kirkko. Se on aika kuuluisa nähtävyys, ei mikään sykähdyttävä ulkomuodoltaan, mutta toki mielenkiintoinen esimerkki luonnonvoimien mahdista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa kesän odotusta jokaiselle ja tulevien lomien suunnittelua! Kiinnostaisiko teitä saada muitakin matkailuvinkkejä Jyllantiin? Täällä on paljon muutakin ihanaa kuin se kuuluisa ja kieltämättä mahtava Legoland.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HYVÄSTIT SUOMEN KODILLE

Kaikkien mietintöjen jälkeen me päädyimme myymään Suomen kotimme ja se tyhjennettiin viime viikolla. Nyt rakkaat huonekalumme ja muut säästettävät tavarat ovat vuokravarastossa kunnes palaamme takaisin Suomeen. Joskus. Siitähän ei ole tietoa milloin ja mihin – toistaiseksi jäämme tänne Tanskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kodin tyhjentäminen oli toki työlästä, mutta vähemmän tunteellista kuin odotin. Meidän asunto oli meille paras mahdollinen koti vuosien ajan, mutta nyt on aika uudelle. Enemmän tunteisiin menivät kaikki ihmiset ympärillä, mutta onneksi heistä ei tarvitse samalla tavalla luopua kuin seinistä. Tietysti haaveilen nyt jo kovasti, millaisessa kodissa sitten joskus Suomessa asuisimme ja miten kutsun sitten sinne rakkaat paluujuhliin.

Täällä ulkomailla asuessa Suomen reissuja odottaa kuin kuuta nousevaa. Sitä suunnittelee mitä kaikkea tekee, mitä syö, fiilistelee miten raikasta se ilma onkaan ja miten puhtaita metsät ympärillä. Sitten katupöly – asia, jonka olemassaolon olin jo lähes unohtanut – tunkeutuu silmiin ja kurkkuun. Ja ainoat mukanani olevat kengät ovat mustat mokkanahkatennarit valkoisilla pohjilla! Siis uskomattoman typerä valinta, nehän ovat pölystä lopullisesti harmaantuneet parin päivän jälkeen.

Nastarenkaiden tauoton rapina bussipysäkillä seisoessa raivostuttaa. Sitä paitsi missasin sen bussin, koska asetuin vain pysäkillä etualalle ja hymyilin. Vasta kun kuski ei tuntunut hidastavan ollenkaan, heilutin kättäni, eikä hän enää ehtinyt pysähtyä. Kylläpä sitä tottuukin hassuihin asioihin, täällä Tanskassa kun ei tarvitse heilutella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joudun odottamaan uutta bussia puoli tuntia. Pysäkille kanssani tulee maahanmuuttajataustainen nainen, joka manaa katupölyä (kätevä small talk -aihe). Hetken vajoan puhelimeni syövereihin, sitten laitan se pois ja kysyn häneltä, miten pitkään hän on ollut Suomessa. Juttelemme koko odotus- ja bussimatkan, melkein tunnin yhteensä. Hän kiittää lämpimästi juttutuokiosta ja minusta tuntuu, että hän todella tarkoittaa sitä. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan ja nyt tiedän miten toivoisin.

Tuttujen ruokien pakkaukset näyttävät ihan hassuilta kaupassa. Tuulipukujen kahina kuuluu kaupungillakin. Puut ovat uskomattoman hoikkia, näinkö kapeita tosiaan? Ihmiset kulkevat harvemmassa, puhuvat hiljaa ja silti he pitävät ovea auki tuntemattomalle ja katsovat silmiin. Pakkasaamun ilma tuntuu julman kuivalta. Valo on äärettömän kaunis. Suihkussa vesi on niin silkkisen pehmeää, ettei sieltä malttaisi tulla ollenkaan pois.

Koko kehoon laskeutuu mieletön rentous – huomaan, että olen Tanskassa koko ajan vähän varuillani ja hieman jännittyneessä tilassa, tarkkailen enemmän miten pitäisi käyttäytyä ja punnitsen, mitä kieltä missäkin tilanteessa käyttäisin. Yritänkö sönköttää tanskaa vai vedänkö suosiolla enkuksi. Suomessa puhe tulee miettimättä, oikeat sanat soljuvat suustani oikealla hetkellä, tiedän vaikuttavani kohteliaalta ja positiiviselta, mistä tanskaksi en koskaan voi olla varma. Jään suustani kiinni joka paikkaan, tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Leikit vievät poikani ja hänen parhaan ystävänsä uskomattomiin fantasiamaailmoihin, eikä jää epäselväksi, miten paljon lapsi nauttii kun saa leikkiä omalla kielellään, mielikuvitella ilman rajoituksia ja toinen on vieläpä mukana siinä. Tällaista on olla kotona.

Mutta ympäristön harmaus tuntuu iskevän vasten kasvoja ja lamaannuttavan. Kyllä, Tampere on yksi suuri työmaa ja alkukevät vuodenajoista ankein, mutta miksi jokaisen talonkin pitää olla harmaa? Miksei missään näy mielenkiintoisen muotoisia ikkunoita tai hauskoja parvekkeita, edes uudisrakennuksissa? Kaikki on niin perin käytännöllistä. Tanskassa hupsut ratkaisut raivostuttavat joskus, mutta väriä ei puutu. Yhtäkkiä olenkin onnellinen, että pääsen sinne vielä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja täällä me nyt ollaan, meidän kodissa ja arjessa Tanskassa. Odottamassa tietysti aina seuraavaa Suomen reissua ja suomalaisia vieraita, mutta onnellisina juuri nyt juuri tässä.