Kevät on yhtä juhlaa – ensin on tämä aurinkoinen pääsiäinen ja kohta juhlitaankin jo äitienpäivää, ylioppilaita ja valmistuvia. Meillä osuu kevääseen ja alkukesään myöskin kaikkien kolmen synttärit ja vielä hääpäivä. Tanskassa rakastetaan juhlia ja varsinkin synttäreitä, ja täällä on vielä enemmän arkipyhiä ja juhlia keväässä kuin Suomessa. Niin ja kakkua tarjolla koko ajan joka paikassa.

 

Juhlathan ovat ihana asia ja juhlapöytiin on nautinnollista istahtaa, tai ainakin oli ennen kuin saimme kananmunalle allergisen lapsen. Nykyään juhlat aiheuttavat ihan eri tavalla huolta. Kuinka monta kertaa kehtaa muistuttaa järjestäjiä, että kananmunaa ei saa olla missään, ei edes tippaa majoneesia? Voiko allergian huomioimista edes vaatia?

Kuinka paha kiukku ja itku lapselle tällä kertaa tulee kun ei saakaan samoja juttuja kuin muut. Voinko luottaa siihen, että poika itse varmistaa kaverin synttäreillä allergia-asian vieraalla kielellä vai pitääkö minun olla mukana vahtimassa jokaista suupalaa? Mitä jos vahinko sattuu, selvitäänkö “vain” hirveillä vatsanväänteillä vai meneekö sairaalareissuksi? Puhumattakaan niistä rajoitteista, mitä liittyy esimerkiksi matkailuun tai ravintolan valintaan. Niitä kun todellakin riittää, vaikka allergia ei ole tämän kummempi eikä ole kyse moniallergisesta lapsesta. Meillä kulkevat aina Epi-Pen-kynä ja antihistamiinitipat mukana, aivan joka paikassa. Suurin toiveeni juuri nyt on, että pääsisimme joskus siedätyshoitoon pojan kanssa, mutta toistaiseksi allergia on sen verran paha, ettei lupaa ole lääkäreiltä saatu.

Suhtauduin itse aiemmin allergisiin kavereihin vähän huolettomasti. Häpeillen myönnän, etten kovin hyvin ottanut huomioon heidän tarpeitaan. Nykyään ymmärrän, että se, mikä on minulle vain yksi ohimenevä juhla tai tilaisuus, on allergiselle läsnä joka päivä, arjessa ja juhlassa. Minä näen yhden hetken kun hän ei saa “tällä kertaa maistaa mitään”, hänelle se on toistuva tilanne, eikä todellakaan ole kyse ensimmäisestä tai viimeisestä kerrasta.

Allergiset reaktiot eivät tosiaankaan aina ole mitään pientä kutinaa tai epämukavaa oloa vaan kyse voi olla elämästä ja kuolemasta. Vahinkoja ei vain saa sattua. Kyllä tällaiseen allergisen lapsen vanhemman elämään liittyy ihan uudenlaista stressiä ja nimenomaan sitä liittyy juhlatilanteisiin ja muihin erikoistilanteisiin. Jos kuulen, että koulussa tarjoillaan kakkua tai jossain on tarjolla seisova pöytä, on ensimmäinen reaktioni puhtaasti kauhistus. Koska tiedän, että lapseni joutuu taas pettymään, eikä siinä toisen nähden tee itsekään mieli herkutella kakuilla.

Itse ymmärrän nykyään, miten etuoikeutettu olen kun voin aina vastata kohteliaasti kyllä, jos jotain syötävää tarjotaan. Ihan sama missä päin maailmaa olen ja mitä kieltä osaan puhua. Ja pyrin nykyään ottamaan myöskin paremmin huomioon muiden erityisruokavaliot, koska tiedän, miten valtavan iso juttu se on allergisille.

Tämä munaton suklaakakku on äärettömän helppo ja maukas. Tästä pitävät kaikki, lapset ja aikuiset. Itse asiassa se on myös vegaaninen! Usein kysynkin vegaanisia vaihtoehtoja vaikkapa ravintoloissa ja kahviloissa – niihin kun ei ainakaan ole lisätty kananmunaa.

Vegaaninen suklaakakku

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

100 g maidotonta margariinia

2 dl mantelimaitoa tai vadelmamehua

Kuorrute:

3 rkl sulatettua maidotonta margariinia

3 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

200-250g tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu margariini ja neste. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kun pohja on hieman jäähtynyt, lisää kuorrute ja koristele haluamallasi tavalla. Anna levätä yön yli jääkaapissa ja tarjoile kahvin kanssa rakkaillesi.

Tästä reseptistä syntyy piirakkavuoallinen. Jos haluat uunipellillisen, tuplaa raaka-aineiden määrä.