IKUISUUSKIMPPU

Published on by visusillvanLeave a comment

Kuivakukkatrendi jyllää isona ja täällä Tanskassa puhutaan osuvasti ikuisuuskimpusta eli evighedsbuket tai ikuisuuskukista eli evighedsblomster. Näiden kohdalla mainitaan usein myös vastuullisuus, sillä eihän jatkuva leikkokukkien ostaminen välttämättä ole aina ekologista. Omasta mielestäni tuoreissa leikkokukissa on ihan oma fiiliksensä, jota kuivatut tai “ikuiset” eivät pysty voittamaan. Kokosin kuitenkin oman ikuisuuskimppuni yhdistämällä huovutettuja kukkia sekä kesällä dyyneiltä kerättyjä heiniä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löysin nämä huovutetut kukat Paustian-sisustustavaratalosta, joka on oikea sisustajan aarreaitta (entinen Illums Bolighus Aarhus) ja josta voi varmuudella bongata uusimmat trendit ja tietysti kaikki ajattomat design-klassikot. Nämä reilun kaupan koristeet on tehty käsityönä Nepalissa, mutta suunniteltu Tanskassa. Heinät on puolestaan kerätty Bulbjerg-nimiseltä hiekkarannalta, joka on toistaiseksi kaunein näkemäni täällä Jyllannissa. Kyllä, jopa Skageniakin kauniimpi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikuisuuskimpustani tuli kaunis ja pehmeän syksyinen. Ajattelin käydä hakemassa vielä muutaman tuollaisen pallerokukan lisää, jotta saan runsautta kokonaisuuteen. Näinkin tämä on kuitenkin nätti ja ilahduttaa keittiön pöydällä – ehkä jopa yhtä paljon kuin ne tuoreet leikkokukat.

Oletteko te lähteneet mukaan ikuisuuskimpputrendiin?

Advertisements

INSPIRAATIO NYT: YMPÄRISTÖN JA ARKKITEHTUURIN EHDOILLA SISUSTAMINEN

Published on by visusillvanLeave a comment

Postauksen kuvat: Bo Bedre

Minua inspiroivat nyt suuresti sisustukset, joissa toistuvat ympäröivän luonnon ja rakennusten sävyt ja muodot.  Sellaiset ratkaisut, jotka yhdessä kodissa olisivat tökeröitä, voivat toimia toisessa täydellisesti. Miten kiehtovaa! Miten ihanaa! Sisustuksen ei tarvitse olla staattista tai ehdotonta.

Saan unohtaa “Minun kotiini ei tule mitään romanttista eikä mitään oranssia” -tyyppiset lauseet ihan suosiolla. Vaikka ne eivät juuri nyt sovi kotiini, niin ehkä asun tulevaisuudessa ihanassa vanhassa puutalokodissa, jonka ikkunoista näkyy oranssi naapuritalo?

14_nk73772_variante2

Esimerkkeinä tästä toimivat ihan meidän nykyisen vuokrakodinkin ratkaisut, eli sinisen sävyt sekä lamelliverhot. Kumpikaan ei tuntunut hyvältä Suomen rivitalokodissamme. Lamellit nyt eivät vain yksinkertaisesti sopineet ikkunoiden malliin, enkä kaivannut sinisen sävyjäkään. Mutta tänne Tanskaan muutettuamme meidän ikkunoista näkyi upeasti meri (valitettavasti suurin osa näkymästä on sittemmin peittynyt uusien kerrostalojen taakse) ja sen harmaansininen sävy haluttiin tuoda sisällekin sohvan muodossa. Sohvavalinnasta voit lukea lisää blogistani täältä ja lamelliverhoista puolestaan täältä ja täältä.

Tulevaisuuden kodissa Suomessa toivoisin näkeväni ikkunasta mäntymetsää ja tuovani sen vihreää sävyä sisustukseen jossain muodossa. Mutta voi myös olla, että ikkunasta näkyy vaikka keltainen talo ja päädynkin toistamaan sen sävyä jollain tavalla. En voi vielä ottaa kantaa suuntaan enkä toiseen, vaikka oman tyylini tunnenkin.

19_nk73951

Tänään haluan jakaa teille kuvat kauniista kodista, jossa on nimenomaan tällaisia arkkitehtuuriin ja ympäristöön sopivia ratkaisuja. Alkuperäisen jutun voi lukea tanskaksi täältä. Kyseessä on Kööpenhaminassa sijaitseva, vanhaan viljasiiloon rakennetun kerrostalon asunto, jossa ikkunoista näkyvä harmaansininen sävy toistuu myös sisätiloissa. Kaikki seinät ja lattia on jätetty betonille – ratkaisu, joka ei jokaiseen kotiin sopisi, mutta tänne kyllä.

13_nk73818

Olen minimalististen keittiöiden ystävä, mutta tässä kodissa kokovalkoinen, perustanskalainen tyyli voisi tuntua liian karulta. Sen sijaan tämä hieman lämpimämpi ja runsaampi “ranskalaisempi” tyyli sopii tähän kotiin loistavasti. Messinkiset yksityiskohdat tuovat kauniisti pehmeyttä ja puupinnat tietysti myös. Rakastan tuota laatoitettua tasoa ja sokkelia!

Mielenkiintoinen ja erityisen kaunis yksityiskohta on lasinen vitriinikaappi, jonka taustalle on jätetty betoniseinää ja jopa ikkuna! Joskus tanskalainen tyyli ripotella ikkunoita joka puolelle voi hieman vaikeuttaa suurempien huonekalujen sijoittamista, mutta ongelman voi siis ratkaista näinkin.

30_nk73660

Messinkiyksityiskohdat jatkuvat kylpyhuoneessa. Tuo kuviollinen laatta lattiassa on upea ja erityisen hieno idea on toistaa sitä allastasona.

05__dsc7513

Ulkoapäin rakennus on hyvin minimalistinen ja monotoninen. Ihailen noita “pitsikuvioisia” metalliparvekkeita, ne sopivat upeasti juuri tähän. Miettikääs, jos tilalla olisi perusbulkkiparvekkeet tai vaikkapa ranskalaistyyppistä romantikkaa – ilme olisi täysin eri! Tanskassa ei muuten harrasteta lasitettuja parvekkeita juuri ollenkaan.

18_nk73927_variante

Huh, kyllä kelpaisi tämä merinäkymä omastakin olohuone-ruokailutilasta!

Mitä piditte näistä kuvista ja mietelmistäni? Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta.

KORVAPUUSTIMUISTOJA

Published on by visusillvanLeave a comment

Hyvää perjantai-iltaa ja korvapuustipäivää! Menikö monta pullaa kahvitauolla?

Itse en ole korvapuusteja tänään syönyt, eikä niitä täältä Tanskasta saakaan, ellei itse leivo. Kuvissa näkyviä “kanelietanoita” sen sijaan löytyy ja ne ovat hyviä, mutta erilaisia. Rasvaisempia ja selkeästi viinerimäisiä, vähemmän suomalaisen tai ruotsalaisen pullan makuisia. Yritin selittää työkavereille eroa, mutta vähän huonolla menestyksellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloin miettiä tänään, millaisia muistoja minulla liittyy korvapuusteihin. Tuli mieleen lapsuudenkodin pullantuoksuiset hetket, joita muistoissani on varmasti useammin kuin todellisuudessa. Äiti leipoi yleensä erilaisia pullia, korvapuustien lisäksi tavallisia voisilmäpullia ja sitten mun lempparia, sisaruspullaa. Yleensä pullien määrää jotenkin rajoitettiin, mutta leipomispäivinä sai syödä niin monta kun jaksoi. Ja minähän jaksoin!

Usein jo koulussa fiilistelin, jos tiesin, että kotona on pullaa jääkaapissa. Siskon kanssa kiirehdittiin bussilta kotiin niin nopeasti kuin suinkin päästiin ja lämmitettiin ensitöiksemme pullat mikrossa. Me tiesimme tasan tarkkaan, kuinka monta sekuntia pullaa piti lämmittää, jotta siitä tuli suloisen pehmeä, muttei vielä sitkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten muistan opiskeluajat Jyväskylässä. Vanhalla rautatieasemalla oli sellainen ihana kahvila, josta sai aivan valtavan kokoisia korvapuusteja tosi halvalla. Jos joskus opiskelijabudjetilla raaskimme mennä oikeaan kahvilaan, tämä oli se osoite. Ja sitten usein perjantaisin Mestarin Herkussa oli konsulentteja ja kaikenlaista ihanaa herkkua tarjolla, ja ostin palvelutiskistä korvapuustin itselleni.

(Mieheni, silloinen poikaystäväni, ei muuten tykkää pullasta, joten ostin aina vain itselleni.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä yksi korvapuustimuisto ja tämä liittyy oikein aitoon kanelbullaan. Nimittäin pikkusiskoni oli vaihtarina Ruotsin Uppsalassa ja minä buukkasin syksyisen matkan hänen luokseen. Oli syksy, kylmä, jo pimenevää. Olin raskaana muistaakseni viikolla 9 ja äärettömän väsynyt. En ollut kertonut raskaudesta vielä melkein kenellekään, mutta siskolle oli ollut ihan pakko, koska en meinannut yksinkertaisesti millään pysyä hereillä.

Muistan, että nukuin siskoni sängyssä melkein koko päivät sillä aikaa kun hän oli töissä ja sitten iltapäivisin tallustimme hyisessä ja suloisessa ruotsalaiskaupungissa fikailemaan ihaniin kahviloihin. Ah, miten maistuikaan korvapuusti hyvältä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hauska yksityiskohta vielä: Korvapuustit ja mummot eivät yhdisty mielessäni, sillä molemmat mummoni kyllä leipoivat, mutta eivät oikeastaan näitä pullia.

Millaisia korvapuustimuistoja teillä on?