TANSKALAINEN KOTINI: JYSKIN LAMELLIVERHOT

Olen ollut varmasti maailman surkein sisustusbloggaaja viime aikoina. Tuntuu, että kotimme täällä Tanskassa on vielä niin keskeneräinen ja koko ajan on niin paljon hoidettavia asioita, että bloggaaminen on jäänyt ihan jalkoihin. Mutta aion kyllä aktivoitua tällä saralla, sillä ehkä teitäkin kiinnostaa, millainen asunto meillä on täällä Tanskassa ja millaisia eroja asumisessa on verrattuna Suomeen.

fullsizeoutput_1157

Ensimmäinen hankinta, jonka teimme uuteen vuokrakotiimme, liittyi verhoihin. Tanskalaiset tunnetusti pitävät isoista ikkunoista ja meidänkin asunnossamme on valtavat ikkunat ihanine syvennyksineen joka huoneessa. Verhoista täällä ei juurikaan välitetä ja paljon näkee asuntoja kokonaan ilman verhoja. Meilläkin on tällä hetkellä verhoton olohuone – asia, jota en ihan heti olisi voinut Suomessa kuvitella, mutta täällä se tuntuu luontevalta. Makuuhuoneeseen kuitenkin ehdottomasti tarvittiin verhot suojaamaan sisään paahtavalta auringolta.

Päädyimme hankkimaan makuuhuoneeseen moderniin taloomme ja tanskalaiseen tyyliin sopivat lamelliverhot. Täällä Tanskassa nämä ovat todella suositut ja jos verhoja näkee, ne ovat lähes aina juuri lamellit.

fullsizeoutput_1155

Me hankimme nämä lamellit Jyskistä ja ajattelimme, että niiden asennus on nopea pikkuhomma. Kaikkea muuta! Hieman puutteellisella työkaluvalikoimallamme saimme nimittäin monta tuntia tuhrattua verhojen kanssa näperrellessä. Onneksi mieheni on pikkutarkka ohjeiden noudattaja -tyyppi, muuten verhot olisivat varmasti vieläkin pakkauksessaan. Hieman kyllä huvitti meidän suomalaisten DIY-säätö kun kuulimme, että miehen (vieläpä LVI/rakennusalalla olevista) tanskalaisista työkavereista kukaan ei ollut elämänsä aikana asentanut itse lamellejaan vaan he olivat aina käyttäneet asennuspalvelua. Noh, tulipahan säästettyä rahaa, sillä nuo asennuspalvelut (kuten kaikki muutkin ihmistyötä vaativat palvelut) ovat täällä Tanskassa todella paljon Suomen hintatasoa kalliimpia.

fullsizeoutput_1158

Meidän lamelliverhojen malli on ns. pimentävä, mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan pimennysverhoja nämä eivät missään nimessä vastaa. Vertaisin ennemminkin sälekaihtimiin. Olemme kuitenkin tottuneet jo nukkumaan näiden kanssa. Tykkään lamellien modernista ilmeestä tosi paljon ja ne luovat todella kauniit varjot huoneeseen aurinkoisena päivänä. Valon määrää on helppo säädellä ja toki verhot voi helposti vetää kokonaan sivuunkin. Miinusta antaisin siitä, että nämä ovat hieman “kylmät”, eivätkä paranna huoneen akustiikkaa kuten esimerkiksi paksut kankaiset pimennysverhot, jotka hankimme pojan huoneeseen.

Täällä Tanskassa on yleistä, että vuokra-asunnossa ei ole minkäänlaisia verhokiskoja valmiina vaan jokainen asukas valitsee itselleen sopivan ratkaisun. Kuitenkin vuokranantaja yleensä paikkaa kaikki reiät seinissä ja veloittaa tämän työn kustannukset vuokralaiselta hänen muuttaessaan pois asunnosta. Ja edellä mainitun työn hintatason vuoksi kustannus voi olla yllättävänkin suuri! Olemme siis yrittäneet olla tarkkoja ja porata vain välttämättömät reiät.

fullsizeoutput_115a

Lamelleja varten jouduimme tekemään kaksi reikää ikkunansyvennykseen, mutta pojan huoneessa päädyimme pingotettaviin verhotankoihin ja perinteisiin sivuverhoihin. Näin säästimme ehkä tulevaisuuden korjauskustannuksia ja kokonaisuus toimii niin kivasti, että jos nyt päättäisin, niin varmaan valitsisin makuuhuoneeseenkin saman systeemin lamellien sijaan. Tästä verhoratkaisusta ja lapsen huoneesta kirjoittelen vielä erikseen oman postauksen myöhemmin.

Summa summarum: Lamelliverhot ovat tyylikkäät & kauniit ja niiden asentaminen oli kovan vaivan arvoista. Uskon, että tulen Suomessakin vielä joskus laittamaan lamellit kotiini, jos ne ikkunoiden tyyliin suinkin sopivat.

UNELMIA JA HAAHUILUHOMMIA AARHUSISSA

Katsoin juuri kalenterista, että olemme olleet täällä Tanskassa nyt kuusi viikkoa. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti, mutta samalla tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo kauemminkin.

Kuuden viikon jälkeen tuntuu, etten ole enää ihan täysi turisti. Olen ehkä promillen verran paikallinen.

fullsizeoutput_1025

Tiedän, mihin suuntaan kannattaa lähteä kun haluan meren rantaan lenkille. Tiedän, missä ruokakaupassa käyn mieluiten, eikä ihan joka kerta enää jännitä kun lähestyn kassoja – enimmäkseen, koska olen jo oppinut, että kaikki kyllä puhuvat englantia, jos tulee joku ongelma.

Minulla on jäsenyys paikalliselle kuntosalille ja olen löytänyt kivan täydellisen joogapaikan – molempiin löydän ilman navigaattoria. Ja mikä tärkeintä, olen viimein saanut selville, mitä tanskaa puhuva hissimme sanoo. (Ihan vain toim. huom. “Kør ned” ei ole mikään maailman helpoimman kuuloinen sanapari tanskaksi lausuttuna.)

fullsizeoutput_1022

Aarhus on todella ihana kaupunki. Täällä on luonto ja meri koko ajan lähellä, äärimmäisen suloisia taloja ja katuja sekä leppoisan luova ja hauska tunnelma. Tämä on todella kultturelli ja lapsiystävällinen paikka, jossa riittää tapahtumia ja tekemistä vuoden jokaiselle päivälle. Nuoria on paljon, kiitos suuren yliopiston, joka levittäytyy joka puolelle kaupunkia toimipisteineen. Täällä on myös tosi kansainvälinen fiilis. Aarhus on lisäksi mielestäni juuri täydellisen kokoinen kaupunki ( n. 330 000 asukasta) . Lisäksi lähistöllä on paljon kivoja pienempiä kaupunkeja ja kiitos Legolandin, lentoyhteydet Suomeen ja koko Eurooppaan ovat erinomaiset.

fullsizeoutput_1024fullsizeoutput_1023fullsizeoutput_1028

Uusi arkemme sujuu mukavasti. Aamuisin mies lähtee töihin ja minä vien pojan bussilla  päivähoitopaikkaan – ja lähden haahuilemaan milloin mihinkin. Juuri nyt minulla ei ole opintoja suoritettavana (sain kevätlukukauden opinnot valmiiksi ja seuraavat alkavat elokuussa) ja odotan paikkaa tanskan kielikurssiryhmässä. Niinpä minulla on joka päivä noin viisi tuntia omaa aikaa sillä aikaa kun lapsi on hoidossa.

fullsizeoutput_1027

Luksusta? Kyllä. Luontevaa? Välillä.

fullsizeoutput_102bfullsizeoutput_102c

Käyn lenkillä ja joogatunneilla, lueskelen kirjastossa, kiertelen kaupungilla. Tunnit kuluvat yllättävän nopeasti. Saan hyvin vähän mitään aikaiseksi. Kuuntelen musiikkia tanskaksi. Katselen sisään ihmisten ihaniin koteihin, mikä on helppoa, koska täällä ei juurikaan arvosteta verhoja. Ympärillä on niin paljon inspiroivia asioita, että olen ihan ähkyssä.

Olen onnekseni saanut täältä yhden tosi ihanan uuden kaverin, joka on samassa elämäntilanteessa, joten voimme istuskella päivällä vaikka pari tuntia rauhassa lounaalla kuulumisia vaihdellen. Käyn myös mahdollisimman paljon kansainvälisen yhteisön tapahtumissa.

fullsizeoutput_102d

Ajattelen paljon, liikaakin. Tiedän, että tämä arki on väliaikaista, mutta en tiedä, millaista haluaisin sen pysyvästi olevan. Toivon hiukan, että aika pysähtyisi tähän. Tunnen itseni nuoremmaksi ja huolettomammaksi kuin aikoihin, vaikka kasvatan pientä lasta vieraassa maassa. Samalla huolettomuuden seurana on iso kasa epävarmuutta, vähän kuten silloin opiskeluaikoina.

Välillä ajattelen, että se keski-ikäinen tasainen rivitaloelämä ja isolla autolla päiväkodin kautta töihin ajaminen oli todellista unelmaelämää. Välillä ajatus siitä taas tuntuu kovin tylsältä. Tiedän kuitenkin, että haluan melko pian takaisin töihin ja entistä suurempien haasteiden pariin. Työ on aina ollut tosi tärkeä osa elämääni ja antanut minulle paljon, joten toivoisin niin olevan jatkossakin.

fullsizeoutput_102f

Iltaisin ja viikonloppuisin vietämme aikaa yhdessä perheen kanssa. Täällä on todella paljon nähtävää – upeita rantoja, toinen toistaan suloisempia katuja, mukavia pyöräilyreittejä, kivoja leikkipuistoja, ihania kahviloita, idyllistä maalaismaisemaa, suloisia pikkukyliä.

Perheaika on ihanaa. Se on myös pakollista, koska emme juurikaan vielä tunne täältä muita ihmisiä. Ikävä kyllä välillä hermot kiristyvät. Rakastamme toisiamme niin paljon, mutta emme jaksaisi koko ajan olla reippaita. Ja täällä meidän pitää olla ihan helkkarin reippaita.

fullsizeoutput_1030

Välillä tuntuu kuin katselisin itseäni ulkopuolelta ja huutaisin hei haloo, sä elät sun unelmaasi!  Sä kannat joogamattoa ja kameraa kiireettömästi upean tanskalaisen kaupungin kaduilla, otat kuvia jos tuntuu siltä ja voit olla täysin oma itsesi.

Toteutunut unelma tuntuu sellaiselta kuin hyvä elämä yleensäkin, yhtenä hetkenä kuplivan onnelliselta ja toisena ahdistavalta möykyltä. Mutta mulla on vahvasti sellainen olo, että meidän kuului tulla juuri tänne juuri nyt ja siitä tunteesta tunnen syvää kiitollisuutta. Luulen, että se tunne on oikeastaan yksi parhaista asioista, mitä voi koskaan kokea.

P.S. Postauksen kuvat ovat parin viikon takaa kauniista Frederiksbjergistä sekä Arne Jacobsenin suunnittelemasta Aarhus Rådhusista.