KOULUMATKAN VARRELLA

Täällä Tanskassa alkoivat koulut tällä viikolla. Meidän 6-vuotias poikamme Tuukka aloitti nollaluokalla kansainvälisessä koulussa, jossa opetus on suurimmaksi osaksi englanniksi, mutta esimerkiksi liikuntaa ja taideaineita opetetaan myös tanskaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meitä jännitti tietysti kauheasti, miten koulunaloitus sujuisi kahden vieraan kielen kanssa ja kaikkine uusine kuvioineen. Tuukka itse on suhtautunut koulupäiviin tosi positiivisesti ja reippaasti, mutta toki välillä on turhauttanut kun ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Kokonaisuutena ensimmäinen viikko on kuitenkin mennyt paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Varmasti me vanhemmat olemme stressanneet paljon enemmän kuin lapsi! Etenkin alkuviikosta tuntui, etten pystynyt omillakaan kielitunneillani keskittymään yhtään mihinkään kun mietin vain koko ajan, miten poika pärjää koulussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulu alkaa joka aamu kahdeksalta ja päättyy kahdelta. Aamuisin ja iltapäivisin on vielä kerhoa, mutta nyt aluksi Tuukka ei ole sinne mennyt. Minusta kuuden tunnin päivät ovat jo itsessään aika pitkiä ja koska olen opintovapaalla, minulla on mahdollisuus hakea poitsu kotiin jo kahdelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuukan luokalla on 20 oppilasta, iältään 6-7-vuotiaita. Tässä kansainvälisessä koulussa on siis yhdistetty tanskalaisen koulun nolla- ja ykkösluokka samaan. Suurin osa oppilaista puhuu sekä tanskaa että englantia ainakin jonkin verran etukäteen, mutta on myös monia oppilaita, joille jompi kumpi kieli on kokonaan uusi. Tuukka on kuitenkin käsittääkseni ainut, jolle molemmat kielet ovat uusia. Onneksi viereisessä luokassa on 9-vuotias suomalainen poika, joka on auttanut alussa paljon. Muutenkin koulussa tuntuu olevan tosi hyvä yhteishenki ja kaikki opettajat sekä muut vanhemmat ovat olleet todella avuliaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuukka tulee ensi viikosta eteenpäin saamaan “tukiopetusta” pienessä ryhmässä muiden sellaisten lasten kanssa, jotka eivät vielä osaa ollenkaan englantia. Ensisijaisena kielenä opetuksessa on tosiaan englanti, tanska tulee sitten bonuksena, jos on tullakseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kouluun on meiltä kotoa matkaa 2 km ja kuljemme sen bussilla tai pyörällä. Tänään vein Tuukan bussilla, mutta kävelin takaisin kotiin (pitäisi tehdä vähän opiskeluhommia tänään, mutta motivaatio on ihan nollassa kun väsyttää niin kovin). Otin hiukan kuvia matkan varrelta, koska mielestäni nämä talot ja tämä alue ovat aivan ihania.

Koulu on lähellä keskustaa tunnelmallisella, vanhalla alueella, jossa olisi aivan ihana asua. Metsä ja rantakin ovat ihan vieressä! Kattohuoneisto tällaisessa vanhassa talossa olisi aika unelma, näissä on vielä usein upeat sisäpihatkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä Trøjborgin alueella on paljon kahviloita, pieniä putiikkeja, kirppiksiä ja taidekauppoja. Ihanan boheemi tunnelma!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun jatkaa matkaa meille päin, asutus muuttuu omakotitalopainotteiseksi. Näitä taloja tanskalaiset kutsuvat villoiksi ja ne ovat ihan sisustusfriikin unelma-tirkistelymatskua, koska ikkunalaudat ovat täynnä aarteita ja katoissa killuu ties kuinka upeita designvalaisimia. Villojen katot ovat lähes poikkeuksetta punaiset ja pihoissa liehuvat usein tanskanliput tai -viirit. Täällä Tanskassa saa liputtaa vapaasti milloin vain ja tanskalaiset rakastavat lippuaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun vielä jatketaan matkaa meille päin, muuttuu asutus huikeista huviloista sympaattisiin paritaloihin, joiden veikkaan olevan suurinpiirtein 1950-luvulta. Talojen julkisivut on verhoiltu punaisella tai kellertävällä tiilellä, katot ovat aina punaiset ja useimmiten myös ovet ja kaiteet ovat punertavat. Tyypillisesti ikkunanpuitteet ovat valkoiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jalkapallokenttiä on ihan kaikkialla – isompia ja pienempiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi erikoisuus täällä on se, että kadun varressa oleviin postilaatikoihin kirjoitetaan kaikkien perheenjäsenten nimet, myös koirien. Usein nimien lisäksi on vielä piirretty esimerkiksi hauskat tikku-ukot kuvastamaan perheenjäseniä ja heidän mieltymyksiään.

Toinen jännä juttu ovat tienviitat. Monet tiet ovat saaneet nimensä kuuluisien henkilöiden mukaan ja tällöin kylttiin on kirjoitettu, milloin kyseinen henkilö eli ja mistä hänet tunnetaan. Aika hauska tapa, ainakin näin turistille melko yleissivistävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten saavutaankin näiden vanhojen talojen “takapihalle”, meidän oman kerrostalon pihaan, rakennustyömaan reunaan. Tyyli pikkuisen muuttuu, vai mitä…? Minusta nämä talot jäävät ympäristössään turhan irrallisiksi, kaipaisin jotain punertavaa yhdistämään nämä uudet talot vanhaan tyyliin, mutta tässä on tainnut olla arkkitehdillä toisenlainen näkemys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On tässä meidän pihassa sentään ruosteenpunaiset istutusaltaat, ehkä ne sitten tuovat sen tyypillisen, tanskalaisen punatiilen sävyn myös tänne..? Toki ymmärrän, jos tanskalaiset itse ovat kyllästyneitä punatiileensä, sillä JOKA paikka on täynnä sitä täällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisällä rappukäytävässä mustavalkoinen ja betonivoittoinen tyyli jatkuu. Sitä rikkovat vain hauskan väriset postilaatikot. Me asumme suomalaisittain kolmannessa kerroksessa, mutta tanskalaisille tämä on toinen kerros, koska katutaso on aina 0. Jokaisessa kerroksessa asunnot alkavat ykkösestä, eli meidänkin tapauksessa asumme talossa numero 4, toisessa kerroksessa ja toisen kerroksen asunnossa numero 3. Suomalainen asuntonumerointisysteemi tuntuu kyllä huomattavasti loogisemmalta, vai mitä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä on muuten ihana ilma – selvästi syksyä ilmassa, mutta shotseilla tarkenee vielä hyvin. Meillä on superkivoja suunnitelmia viikonloppuun: huomenna yhteinen aamiainen ja Ikeaan ystävien kanssa ja sunnuntaina täällä Aarhusissa on iso markkina-/ulkoilmakirppistapahtuma. Nyt kuitenkin tehokkaasti niiden opiskeluhommien pariin ja muutaman tunnin päästä saankin jo lähteä hakemaan poikaa koulusta. ❤

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten teidän viikko on sujunut? 

TANSKALAINEN KOTINI: JYSKIN LAMELLIVERHOT

Olen ollut varmasti maailman surkein sisustusbloggaaja viime aikoina. Tuntuu, että kotimme täällä Tanskassa on vielä niin keskeneräinen ja koko ajan on niin paljon hoidettavia asioita, että bloggaaminen on jäänyt ihan jalkoihin. Mutta aion kyllä aktivoitua tällä saralla, sillä ehkä teitäkin kiinnostaa, millainen asunto meillä on täällä Tanskassa ja millaisia eroja asumisessa on verrattuna Suomeen.

fullsizeoutput_1157

Ensimmäinen hankinta, jonka teimme uuteen vuokrakotiimme, liittyi verhoihin. Tanskalaiset tunnetusti pitävät isoista ikkunoista ja meidänkin asunnossamme on valtavat ikkunat ihanine syvennyksineen joka huoneessa. Verhoista täällä ei juurikaan välitetä ja paljon näkee asuntoja kokonaan ilman verhoja. Meilläkin on tällä hetkellä verhoton olohuone – asia, jota en ihan heti olisi voinut Suomessa kuvitella, mutta täällä se tuntuu luontevalta. Makuuhuoneeseen kuitenkin ehdottomasti tarvittiin verhot suojaamaan sisään paahtavalta auringolta.

Päädyimme hankkimaan makuuhuoneeseen moderniin taloomme ja tanskalaiseen tyyliin sopivat lamelliverhot. Täällä Tanskassa nämä ovat todella suositut ja jos verhoja näkee, ne ovat lähes aina juuri lamellit.

fullsizeoutput_1155

Me hankimme nämä lamellit Jyskistä ja ajattelimme, että niiden asennus on nopea pikkuhomma. Kaikkea muuta! Hieman puutteellisella työkaluvalikoimallamme saimme nimittäin monta tuntia tuhrattua verhojen kanssa näperrellessä. Onneksi mieheni on pikkutarkka ohjeiden noudattaja -tyyppi, muuten verhot olisivat varmasti vieläkin pakkauksessaan. Hieman kyllä huvitti meidän suomalaisten DIY-säätö kun kuulimme, että miehen (vieläpä LVI/rakennusalalla olevista) tanskalaisista työkavereista kukaan ei ollut elämänsä aikana asentanut itse lamellejaan vaan he olivat aina käyttäneet asennuspalvelua. Noh, tulipahan säästettyä rahaa, sillä nuo asennuspalvelut (kuten kaikki muutkin ihmistyötä vaativat palvelut) ovat täällä Tanskassa todella paljon Suomen hintatasoa kalliimpia.

fullsizeoutput_1158

Meidän lamelliverhojen malli on ns. pimentävä, mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan pimennysverhoja nämä eivät missään nimessä vastaa. Vertaisin ennemminkin sälekaihtimiin. Olemme kuitenkin tottuneet jo nukkumaan näiden kanssa. Tykkään lamellien modernista ilmeestä tosi paljon ja ne luovat todella kauniit varjot huoneeseen aurinkoisena päivänä. Valon määrää on helppo säädellä ja toki verhot voi helposti vetää kokonaan sivuunkin. Miinusta antaisin siitä, että nämä ovat hieman “kylmät”, eivätkä paranna huoneen akustiikkaa kuten esimerkiksi paksut kankaiset pimennysverhot, jotka hankimme pojan huoneeseen.

Täällä Tanskassa on yleistä, että vuokra-asunnossa ei ole minkäänlaisia verhokiskoja valmiina vaan jokainen asukas valitsee itselleen sopivan ratkaisun. Kuitenkin vuokranantaja yleensä paikkaa kaikki reiät seinissä ja veloittaa tämän työn kustannukset vuokralaiselta hänen muuttaessaan pois asunnosta. Ja edellä mainitun työn hintatason vuoksi kustannus voi olla yllättävänkin suuri! Olemme siis yrittäneet olla tarkkoja ja porata vain välttämättömät reiät.

fullsizeoutput_115a

Lamelleja varten jouduimme tekemään kaksi reikää ikkunansyvennykseen, mutta pojan huoneessa päädyimme pingotettaviin verhotankoihin ja perinteisiin sivuverhoihin. Näin säästimme ehkä tulevaisuuden korjauskustannuksia ja kokonaisuus toimii niin kivasti, että jos nyt päättäisin, niin varmaan valitsisin makuuhuoneeseenkin saman systeemin lamellien sijaan. Tästä verhoratkaisusta ja lapsen huoneesta kirjoittelen vielä erikseen oman postauksen myöhemmin.

Summa summarum: Lamelliverhot ovat tyylikkäät & kauniit ja niiden asentaminen oli kovan vaivan arvoista. Uskon, että tulen Suomessakin vielä joskus laittamaan lamellit kotiini, jos ne ikkunoiden tyyliin suinkin sopivat.