Täällä Tanskassa alkoivat koulut tällä viikolla. Meidän 6-vuotias poikamme aloitti nollaluokalla kansainvälisessä koulussa, jossa opetus on suurimmaksi osaksi englanniksi, mutta esimerkiksi liikuntaa ja taideaineita opetetaan myös tanskaksi.

Meitä jännitti tietysti kauheasti, miten koulunaloitus sujuisi kahden vieraan kielen kanssa ja kaikkine uusine kuvioineen. T itse on suhtautunut koulupäiviin tosi positiivisesti ja reippaasti, mutta toki välillä on turhauttanut kun ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Kokonaisuutena ensimmäinen viikko on kuitenkin mennyt paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Varmasti me vanhemmat olemme stressanneet paljon enemmän kuin lapsi! Etenkin alkuviikosta tuntui, etten pystynyt omillakaan kielitunneillani keskittymään yhtään mihinkään kun mietin vain koko ajan, miten poika pärjää koulussa.

Koulu alkaa joka aamu kahdeksalta ja päättyy kahdelta. Aamuisin ja iltapäivisin on vielä kerhoa, mutta nyt aluksi T ei ole sinne mennyt. Minusta kuuden tunnin päivät ovat jo itsessään aika pitkiä ja koska olen opintovapaalla, minulla on mahdollisuus hakea poitsu kotiin jo kahdelta.

Luokalla on 20 oppilasta, iältään 6-7-vuotiaita. Tässä kansainvälisessä koulussa on siis yhdistetty tanskalaisen koulun nolla- ja ykkösluokka samaan. Suurin osa oppilaista puhuu sekä tanskaa että englantia ainakin jonkin verran etukäteen, mutta on myös monia oppilaita, joille jompi kumpi kieli on kokonaan uusi. T on kuitenkin käsittääkseni ainut, jolle molemmat kielet ovat uusia. Onneksi viereisessä luokassa on 9-vuotias suomalainen poika, joka on auttanut alussa paljon. Muutenkin koulussa tuntuu olevan tosi hyvä yhteishenki ja kaikki opettajat sekä muut vanhemmat ovat olleet todella avuliaita.

Poitsu tulee ensi viikosta eteenpäin saamaan “tukiopetusta” pienessä ryhmässä muiden sellaisten lasten kanssa, jotka eivät vielä osaa ollenkaan englantia. Ensisijaisena kielenä opetuksessa on tosiaan englanti, tanska tulee sitten bonuksena, jos on tullakseen.

Kouluun on meiltä kotoa matkaa 2 km ja kuljemme sen bussilla tai pyörällä. Tänään vein pojan bussilla, mutta kävelin takaisin kotiin (pitäisi tehdä vähän opiskeluhommia tänään, mutta motivaatio on ihan nollassa kun väsyttää niin kovin). Otin hiukan kuvia matkan varrelta, koska mielestäni nämä talot ja tämä alue ovat aivan ihania.

Koulu on lähellä keskustaa tunnelmallisella, vanhalla alueella, jossa olisi aivan ihana asua. Metsä ja rantakin ovat ihan vieressä! Kattohuoneisto tällaisessa vanhassa talossa olisi aika unelma, näissä on vielä usein upeat sisäpihatkin.

Tällä Trøjborgin alueella on paljon kahviloita, pieniä putiikkeja, kirppiksiä ja taidekauppoja. Ihanan boheemi tunnelma!

Kun jatkaa matkaa meille päin, asutus muuttuu omakotitalopainotteiseksi. Näitä taloja tanskalaiset kutsuvat villoiksi ja ne ovat ihan sisustusfriikin unelma-tirkistelymatskua, koska ikkunalaudat ovat täynnä aarteita ja katoissa killuu ties kuinka upeita designvalaisimia. Villojen katot ovat lähes poikkeuksetta punaiset ja pihoissa liehuvat usein tanskanliput tai -viirit. Täällä Tanskassa saa liputtaa vapaasti milloin vain ja tanskalaiset rakastavat lippuaan.

Kun vielä jatketaan matkaa meille päin, muuttuu asutus huikeista huviloista sympaattisiin paritaloihin, joiden veikkaan olevan suurinpiirtein 1950-luvulta. Talojen julkisivut on verhoiltu punaisella tai kellertävällä tiilellä, katot ovat aina punaiset ja useimmiten myös ovet ja kaiteet ovat punertavat. Tyypillisesti ikkunanpuitteet ovat valkoiset.

Jalkapallokenttiä on ihan kaikkialla – isompia ja pienempiä.

Yksi erikoisuus täällä on se, että kadun varressa oleviin postilaatikoihin kirjoitetaan kaikkien perheenjäsenten nimet, myös koirien. Usein nimien lisäksi on vielä piirretty esimerkiksi hauskat tikku-ukot kuvastamaan perheenjäseniä ja heidän mieltymyksiään.

Toinen jännä juttu ovat tienviitat. Monet tiet ovat saaneet nimensä kuuluisien henkilöiden mukaan ja tällöin kylttiin on kirjoitettu, milloin kyseinen henkilö eli ja mistä hänet tunnetaan. Aika hauska tapa, ainakin näin turistille melko yleissivistävää.

Sitten saavutaankin näiden vanhojen talojen “takapihalle”, meidän oman kerrostalon pihaan, rakennustyömaan reunaan. Tyyli pikkuisen muuttuu, vai mitä…? Minusta nämä talot jäävät ympäristössään turhan irrallisiksi, kaipaisin jotain punertavaa yhdistämään nämä uudet talot vanhaan tyyliin, mutta tässä on tainnut olla arkkitehdillä toisenlainen näkemys.

On tässä meidän pihassa sentään ruosteenpunaiset istutusaltaat, ehkä ne sitten tuovat sen tyypillisen, tanskalaisen punatiilen sävyn myös tänne..? Toki ymmärrän, jos tanskalaiset itse ovat kyllästyneitä punatiileensä, sillä JOKA paikka on täynnä sitä täällä.

Sisällä rappukäytävässä mustavalkoinen ja betonivoittoinen tyyli jatkuu. Sitä rikkovat vain hauskan väriset postilaatikot. Me asumme suomalaisittain kolmannessa kerroksessa, mutta tanskalaisille tämä on toinen kerros, koska katutaso on aina 0. Jokaisessa kerroksessa asunnot alkavat ykkösestä, eli meidänkin tapauksessa asumme talossa numero 4, toisessa kerroksessa ja toisen kerroksen asunnossa numero 3. Suomalainen asuntonumerointisysteemi tuntuu kyllä huomattavasti loogisemmalta, vai mitä?

Täällä on muuten ihana ilma – selvästi syksyä ilmassa, mutta shotseilla tarkenee vielä hyvin. Meillä on superkivoja suunnitelmia viikonloppuun: huomenna yhteinen aamiainen ja Ikeaan ystävien kanssa ja sunnuntaina täällä Aarhusissa on iso markkina-/ulkoilmakirppistapahtuma. Nyt kuitenkin tehokkaasti niiden opiskeluhommien pariin ja muutaman tunnin päästä saankin jo lähteä hakemaan poikaa koulusta. ❤

Miten teidän viikko on sujunut?