HUOLIEN LUOLISTA RANNOILLE – ILOA TUOVIA ASIOITA JUURI NYT

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa juuri nyt? Aina positiivinen Valkoisen Harmajan Suvi haastoi kaikki sisustusbloggaajasiskot vastaamaan tähän tärkeään kysymykseen.

Minulla on ollut viimeisten parin viikon aikana ihan liikaa aikaa miettiä ja murehtia. Niinpä tämä postaus tulee todellakin hyvään saumaan, sillä ilon aiheita on tietysti kaikesta huolimatta vaikka kuinka paljon. Siis ehkä muitakin kuin puhelin ja nettiyhteys, hehhee.

kauneimmat kukat 2

Musiikki ja oivaltavat lyriikat

Minulle musiikki ja lyriikat ovat tosi tärkeitä ja saan niistä voimaa. Tässä postauksessa on lainauksia Happoradion kappaleesta Tehdään jotain kaunista. Sen teksti sopii niin hyvin tähän tilanteeseen, missä nyt eletään.

Kokosin itse asiassa avoimen Spotify-listan, jos joku kaipailee uutta kuunneltavaa.  Monissa biiseissä on vähän melankolinen fiilis, mutta se nyt vain sattuu olemaan mun musiikkimaku – iloa saan niistä silti.

Soittolistaani pääset täältä:

https://open.spotify.com/playlist/7z4rcNiCBsEarbWuIQPp3ksi=uwEnf_gXQrmTVhKDEHDtug

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Niin vielä saamme kurssin muuttumaan
ja tuuleen purjeisiimme huutamaan
ja viel me
tehdään jotain kaunista
tehdään jotain suurenmoista ja
huolien luolista rannalle
poteroistamme liikekannalle
tehdään jotain kaunista

kauneimmat kukat

Uudet ideat ja innovaatiot

Kun viimeisten viikkojen aikana uutisten vyöry on lähinnä tuntunut tukahduttavan oman luovuuteni, on pakko ihailla ja kunnioittaa yrittäjiä, jotka keksivät uutta tässä erittäin haastavassa tilanteessa.

Yksi esimerkki on sisustusliike Paustianin  pihassa oleva kukkamarket, josta saa käydä valitsemassa mieleisensä kukat ja maksaa Mobilepaylla. He siis todella luottavat asiakkaisiin ja tätä olikin pakko tukea. Hain sieltä yhden elämäni kauneimmista kimpuista, josta on ollut ihmeen paljon iloa. Suunnitelmissa on käydä kukkaostoksilla vielä monta kertaa uudestaankin.

Erittäin hyvänä esimerkkinä Suomesta haluan mainita Hakolan, joka on luonut Hakolan ystävät-konseptin ja tarjonnut verkkokauppansa ilmaiseksi käyttöön laadukasta kotimaista muotoilua edustaville yrityksille.

Rannalla 1

Uudet näkökulmat 

Nyt eletään erikoisia aikoja kun käytännössä koko maailma taistelee samaa vihollista vastaan. Vaikka vaikutukset ovat nyt jo monella tasolla surullisia ja jatkuvat varmasti pitkään, olemme kuitenkin samassa veneessä ja jaamme tämän kokemuksen. Sen surut, huolet, huumorin. On hienoa huomata, miten paljon ihmiset tsemppaavat toisiaan!

Omalla kohdalla se on tarkoittanut jopa normaalia tiiviimpää yhteydenpitoa perheen ja ystävien kanssa sekä perusasioiden arvostamista. Terveys, perhe, tavalliset sosiaaliset suhteet, joogatunnit – niitä kaikkia olen tajunnut odottavani valtavasti enemmän kuin yhtäkään lomamatkaa tai shoppailureissua. Olen aina arvostanut tavallista arkea, mutta nyt enemmän kuin koskaan.

Ja se, että on pakko miettiä, mitä tekemistä keksii ilman, että lähtee ostoksille, ravintolaan tai tapaamaan ystäviä, on tehnyt hyvää. Ei tällaisten asioiden tekeminen muutenkaan mikään itsestäänselvyys monille ihmisille ole. Me ainakin olemme löytäneet monia uusia, kiinnostavia paikkoja nyt kun tekemistä on pitänyt keksiä uudella tavalla.

fullsizeoutput_2abf

Hidas arki

Tällä hetkellä minulla ei ole töitä, joten arki on hi-das-ta. Nukun pitkiä yöunia, ulkoilen, leikin majassa, autan lasta koulutehtävissä ja tylsistyn oikein kunnolla – ihan joka päivä.

Tylsistyminen ei ehkä ollut suunnitelmissani, mutta kun kerran tässä ollaan, niin tajuan sen varmasti tekevän pitkällä aikavälillä hyvää.

Tiedän, että kohta taas mennään kovaa, sillä luvassa on isoja elämänmuutoksia. Luultavasti tämä totaalinen pysähtyminen ja kalenterin tyhjeneminen tapahtui siis juuri oikeaan aikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaunis ympäristö ja luonto

Nyt juuri emme tietenkään pääse toteuttamaan keväälle suunniteltuja reissusuunnitelmia, mutta olen onnekas kun saan viettää aikaa Tanskan kaltaisessa äärettömän kauniissa maassa. Täällä on paljon kiinnostavaa arkkitehtuuria ja tanskalaiset ovat myös inspiroivaa puutarhaväkeä. Näin keväisin naapureiden pihojen heräämistä kukoistukseen on ihanaa seurata, vaikka meillä ei omaa pihaa olekaan.

Luontoakin on paljon ympärillä ja onneksi saamme vielä liikkua ulkona vapaasti, tietysti turvavälit muistaen. Rannat täällä ovat niin kauniita. Metsää on aika vähän, mutta onneksi nimenomaan täällä Aarhusissa senkin suhteen tilanne on varsin hyvä.

Huolien luolista rannoille on siis ollut mottoni, jota olen noudattanut ihan jokaisena päivänä. Onneksi kotoa ei tarvitse kävellä kuin muutama minuutti kun meren kohina kuuluu jo korvissa ja turkoosi vesi kimmeltää edessä. Ja heti huolet tuntuvat paljon pienemmiltä.

rannalla 2

NO FOMO

Tiedättekö FOMO- eli Fear of Missing Out -ilmiön? Kun kaikille tuntuu koko ajan tapahtuvan vaikka mitä mahtavaa? On bileitä, tapahtumia, reissuja, juhlia, ystäviä, shoppailua ja vaikka mitä. No nyt tässä karanteenitilanteessa niitä ei ole ja olenpa vain miettinyt, että se voi olla hyväkin. Tekee hyvää välillä rauhoittua ja nähdä, että kaikki muutkin ovat kotona.

fullsizeoutput_2abeOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan maassa muttei maaduttu
ollaan kasas muttei kaaduttu
ojan pohjalt rakas takas tielle
me kiipeemme ja viel me
tehdään jotain kaunista
tehdään jotain suurenmoista ja
huolien luolista rannalle
poteroistamme liikekannalle
tehdään jotain kaunista
positiiviset_

 

Kiitos haasteesta, kaimaseni! Tämän postauksen kirjoittaminenkin toi paljon iloa. Mainitaan siis vielä, että on ollut mukavaa kun minulla on ollut pitkästä aikaa intoa postailla blogiin. Tämä on rakas harrastus, joka yhdistää monta ilon ja intohimon aihetta. Toivottavasti tykkäätte myös lueskella.

MITEN TUKEA LAPSEN KIELTEN OPPIMISTA ULKOMAILLE MUUTON YHTEYDESSÄ

Olen jo pitkään ajatellut, että haluaisin kirjoittaa blogiin lapsen kielten oppimisesta. Juuri tämä asia oli varmaankin se, jota itse googlettelin kaikkein eniten ennen muuttoamme Tanskaan. Kuinka nopeasti lapsi oppii? Miten suuri todennäköisyys on, että lapsi pystyy osallistumaan normaaliin opetukseen vieraalla kielellä? Miten voin vanhempana tukea kielen oppimista?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun olemme käyneet kotikoulua jo viikon sen yhden nimeltä mainitsemattoman viruksen takia (inhoan sitä nimeä ja kaikkia sen liitännäisiä yhdyssanoja, joten ei mainita niitä tässä), olen koulutehtävien kautta saanut vieläkin kattavamman kuvan siitä, missä lapsen kielitaidon kanssa mennään. Siispä muutama sana tästä aiheesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun muutimme Tanskaan, ajatus oli, että lapsi oppisi äidinkielen eli suomen lisäksi, yllätys yllätys, tanskan kielen. Toivoimme, että hän voisi osallistua lähikoulun normaaliin opetukseen ja tämä tavoite silmällä pitäen aloitimme heti muuton jälkeen kielikylpypäiväkodissa.

Se oli aivan mahtava ryhmä ja olen edelleen todella kiitollinen, että saimme sieltä paikan. Muutama tunti päivässä ohjattua toimintaa, joka oli nimenomaan suunniteltu lapsille, joiden kielitaito tanskassa ei vielä ole kovin hyvä. Ryhmässä oli mahtava henkilökunta, lapsi sai kavereita ja totta kai oppikin siellä paljon. Muutama kuukausi tässä ryhmässä ei kuitenkaan vielä riittänyt siihen, että opetus olisi onnistunut lähikoulussa, minkä ymmärrän tosi hyvin. Mehän muutimme keväällä, joten aikaa oli rajoitetusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meille tarjottiin paikkaa vastaanottoluokasta, jossa ensimmäinen vuosi opeteltaisiin kieltä ja mahdollisesti toisena vuotena sitten tulisi siirto normaaliin tanskalaiseen lähikouluun. Ihan tosi hyvä muuten, mutta sijainniltaan tämä koulu oli todella hankalassa paikassa. Aamuisin matka kahdella bussilla olisi kestänyt lähes tunnin. Sen sijaan löysimme tästä ihan meidän läheltä, alle 2 km päästä, kansainvälisen koulun, jossa opetus olisi puoliksi tanskaksi ja puoliksi englanniksi. Koska pojalle avautui paikka sieltä, päätimme tarttua tilaisuuteen. En missään nimessä sano, että kaksi uutta kieltä kerralla olisi erityisen hyvä ratkaisu kaikille lapsille ja perheille, mutta meille se onneksi toimi. Lopulta kaikki meni paljon paremmin kuin olin osannut edes kuvitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luonnollisesti ensimmäinen syksy oli aika raskas. Onneksi pystyimme pitämään pojan päivät lyhyinä ja viereisessä luokassa oli hyvin englantia osaava suomalainen poika, joka auttoi paljon. Alussa Tuukka ymmärsi enemmän tanskaa, eikä ollut kiinnostunut edes oikeastaan oppimaan englantia.

Kun ollaan vieraassa maassa ja kaikille epämukavalla alueella, pitää vanhempien mielestäni mennä vielä askel pidemmälle. Itselleni ei ainakaan alussa ollut mitenkään helppoa lähestyä muita vanhempia ja pyytää leikkitreffeille heidän lapsiaan, jotka puhuivat vain tanskaa. Vielä enemmän epämukavuusalueellani olin kun vein poikaa futistreeneihin, joissa ohjaajina toimivat teini-ikäiset tanskalaispojat. Huvittavia tilanteita koettiinkin paljon ja monesti olisin halunnut vajota maan alle häpeästä. Mutta koen, että lapsen oppimista voi tukea paljon kun vain kestää sitä omaa epämukavuuttaan ja toisaalta näyttää myös lapselle, että vaikka pelottaa, voi silti yrittää.

Yksi asia, jossa aikuinen voi auttaa, on leikkien keksiminen. Erilaiset eläinleikit olivat alussa tosi suosittuja, koska niissä eläimet luonnollisesti “puhuivat” omilla äänillään. Lisäksi hippa, kisailut ym. pelit toimivat hyvin ilman yhteistä kieltäkin.

Itse olin onnekas, koska minulla oli aikaa viettää myös aikaa pojan koululla vapaaehtoisena. Nämä päivät olivat myös lapselle tosi mieluisia, koska pystyin kääntämään tapahtumia suomeksi.

Epätoivon hetkiä koettiin toisinaan. Tuukka on todella kiinnostunut kaikenlaisista peleistä ja säännöistä, joten hän turhautui kovasti kun ei ymmärtänyt niitä täysin. Hän on myös aika tarkka asioista ja siitä, että puhe menee oikein, joten ensimmäisen syyslukukauden hän oli kokonaan hiljaa. Kun puhetta alkoi tulla, sitä tuli suoraan kokonaisina lauseina.

Tässä asiassa lapset ja myös me aikuiset olemme tosi yksilöllisiä. Siinä missä toinen alkaa yrittää puhumista jo parin tutun sanan jälkeen, toinen odottaa, että lause menee varmasti oikein ennen kuin avaa suunsa. Tämä kannattaa muistaa, eikä todellakaan pakottaa lasta puhumaan (itsekin pakottamiseen/maanitteluun kyllä pari kertaa sorruin, mutta eihän siitä seurannut muuta kuin riitaa). Kuitenkin yksi juttu, joka selvästi tuntui auttavan, oli lomailu. Kun lapsi sai kunnon tauon aivoille, esimerkiksi viikon reissussa pelkästään suomen kielellä, niin kielitaito tuntui ottavan kunnon harppauksen eteenpäin.

Epätoivoa aiheutti myös se, että poika oli kuullut niin monelta rohkaisuna lauseen “Lapsethan oppivat niin nopeasti!”. Muistan yhden sydäntäsärkevän päivän kun poika itki, että hänessä on varmasti jotain vikaa, koska hän on maailman AINUT lapsi, joka EI opi kieliä nopeasti. Pienen pojan mielessä tietenkin nopeus on aika lailla eri käsite kuin aikuisen silmissä ja lapsethan ovat tottuneet oppimaan uusia taitoja päivissä tai jopa tunneissa. Kielen opiskelu ei tietystikään tapahdu lapsen silmissä nopeasti, jos se kestää vaikka puoli vuotta tai vuoden. Jos siis nyt olisin uudestaan tuossa tilanteessa, olisin tarkkana, ettei lapsi kuule tuollaisia rohkaisevaksi tarkoitettuja lausahduksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt muutosta on kulunut kaksi vuotta ja englanti on pojan vahvin kieli tällä hetkellä. Hän ajattelee englanniksi ja jos jotain tapahtuu tosi nopeasti ja yllättäen, ensimmäinen reaktio tulee enkuksi. Suomen kieli on edelleen vahva ja hyvällä tasolla, mutta sanoja unohtuu aika usein ja välillä tulee aika hassuja kielioppivirheitäkin. Olen miettinyt, miten näihin tilanteisiin kannattaisi suhtautua, mutta ainakin meillä on toiminut ihan yksinkertainen keino.

Korjaan lapsen virheet suomeksi samantien niin, että toistan lauseen sanoen sen oikein.

Teen sen ihan rauhallisesti tavallisen puheen lomassa tavallisella äänellä ja usein poika toistaa sitten lauseen itsekin oma-aloitteisesti oikein. Mitään numeroa näistä virheistä ei tehdä ja lapsi tuntuu itse olevan iloinen kun virhe korjataan. Vanhempien tärkein tehtävä on näin parin vuoden kokemuksella tukea omassa kielessä.

Kyllä ne vieraat kielet opitaan siellä koulussa, telkkarista ja kavereilta. Itse mietin alussa aika paljon, pitäisikö minun lukea lapselle enemmän vaikka enkuksi, mutta nyt sanoisin, että ei pidä. Riittää kun luen ääneen suomeksi ja käytän kotona monipuolista kieltä muutenkin.  On myöskin aivan OK ja toivottavaakin, että kotona katsotaan telkkaria äidinkielellä. Ja kannattaa myöskin muistaa, että pienet lapset tekevät kielioppi- ja muita virheitä puheessa muutenkin, vaikka heillä olisi “vain” yksi kieli. Kielen oppimista tapahtuu myös äidinkielessä joka päivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanskan kieli on meidän perheessä lapsen erikoisosaamisaluetta ja hänelle tämä rooli tuntuu sopivan hyvin. Meillä on siis toiminut se, että poika saa auttaa meitä vanhempia  ja olla se, joka hallitsee lausumisen. Hänen tanskan kielensä on todella hienon kuuloista – minun on ehkä vähän vaikeaa arvioida tasoa, mutta ihan samalta se kuulostaa kuin kaikkien muidenkin lasten täällä. Tuukka on ylpeä omasta osaamisestaan ja siitä, että saa auttaa meitä vanhempia. Häntä myös usein huvittaa, miten vaikeaa meille on sanojen lausuminen ja opastaa mielellään kannustavaan sävyyn. Minun kokemukseni mukaan ei haittaa yhtään, että lapsesta tulee paikallisessa kielessä vanhempia parempi, se voi olla hyvinkin positiivinen juttu.

Poitsu opasti minua tällä viikolla tanskan kotikoulutehtäviä tehdessään näin: “Tanskan kielessä on kahdenlaisia sanoja, en ja et. Ja sen kumpi on oikein, tietää siitä, kumpi kuulostaa oikealta.”

Ettäs tiedätte.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitäkää huolta ja pysykää terveinä. ❤

Lue myös:

5.8.2019 Takaisin kouluun

21.5.2019 Synttärisankarin kuulumisia

11.10.2018 Koulukuulumisia Tanskasta

17.8.2018 Koulumatkan varrella