LUOPUMISEN TUSKA JA NAUTINTO

Expat life in Denmark, Koti Tanskassa, Oma koti, Perhe, Sisustus

Itken täällä kotona itsekseni. Meillä on taas muuttujia matkan varrella riittänyt ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kotimme on virallisesti myynnissä (tosin ei vielä netissä). Se on herättänyt jo kiinnostusta ja neuvottelemme parhaillaan tarjouksista. Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos sitäkään.

Jos ajattelee luopumisen näkökulmasta, niin muutto ulkomaille tarjoilee täyslaidallisen. Luovut turvaverkostosta, tutuista kavereista, omasta kielestä, työpaikasta, helposta arjesta (kuten että veroilmoituksen täyttäminen onnistuu mutkattomasti), mahdollisuudesta käydä vanhempien luona syömässä tai siskon lasten synttäreillä ilman satojen eurojen lentoja, lomaa ja erikoisjärjestelyjä. Muutamasta asiasta luopuminen vielä sujuu helposti, mutta jossain kohtaa alkaa tuntua, että nyt viedään kaikki. Missä on pause-nappula, miten tän sai peruutettua?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma koti symboloi minulle mutkatonta mahdollisuutta palata Suomeen, sitä auki olevaa takaporttia. Ja luopuminen siitä taas tuntuu kuin ottaisin tosi ison askeleen kauemmas paluuta. Kuitenkin järjellä ajateltuna se, ettei meillä ole tiettyä asuntoa tietyllä sijainnilla, tarjoaa meille erityisen joustavan tavan palata Suomeen sitten kun aika on, vaikkapa alkuun vuokralle. Ja myöhemmin tämä ratkaisu mahdollistaa meille uuden unelmien kodin, joka sopii juuri meidän elämäntilanteeseemme täydellisesti – kuten tämä koti sopi aikanaan. Nämä järkisyyt on käyty läpi niin moneen kertaan, mutta sydän ei tahdo pysyä perässä.

Ne onnen hetket juuri siinä kodissa, muistan ne niin hyvin. Siinä kodissa asuessa meidän pieni poika kasvoi isommaksi ja omaksi persoonakseen, sai elämäänsä tärkeimmän ystävänsä Onnin (joka on ihan tärkein ystävä edelleen!), minä etenin työurallani tehtäviin, jotka määrittävät osaamiseni ja unelmani nyt. Itse asiassa sain esimiehen ja työkaverit, jotka kannustivat minua määrittämään ne – se ei ole mikään pikku juttu todellakaan. Ja sitten siinä kodissa asuessa meille tarjoutui tilaisuus toteuttaa kytenyt haave ulkomailla asumisesta ja työskentelystä, me tartuimme siihen ja nyt sen kodin on aika olla ihana uusille omistajille.

Ne seinät ovat nähneet paljon ja me olemme kokeneet niiden sisällä paljon. Turvassa maailman pahalta. Mutta ilman rakkaita ihmisiä ne ovat vain seinät. Välillä kun selaan kuvagalleriaani, oikein puistattaa. Kuinka paljon harkittuja kuvia minulla on yhdentekevistä hyllyköistä ja kuinka vähän niitä tärähtäneitä otoksia, joista pystyy kuulemaan naurun ja haistamaan lapsen hiusten tuoksun kun aurinko on paahtanut niihin pitkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asioilla on aina vähintään kaksi puolta ja luopumisen vastapainoksi saa niin paljon. Olen saanut viettää vuoden vapaana kuin taivaan lintu seikkaillen, imien tunnelmia, ikään kuin varastoiden kaikkea sitä, mistä tulevaisuudessa ammentaa. Olen kokenut luovuuteni olleen hieman kateissa, mutta tiedän, että mieleni vain odottaa turvallista hetkeä ja vakaata tilannetta, jossa inspiraatio kyllä pääsee valloilleen.

Olen kasvattanut lasta, joka puhuu ja ymmärtää kolmea kieltä. Olen kerännyt tarinoita kiikkustuolissa kerrottavaksi ja voimaantunut siitä kaikesta uudesta, mihin pystyn ja mitä uskallan. Olen rakentanut uuden turvaverkonkin, se jos joku on muuten pirun siistiä. Ja ne tärkeimmät, rakkaat, ne ovat tässä näin mun elämässä ihan edelleen. Ydinperhe vieressä joka päivä ja laajennettu perhe sekä tärkeimmät ystävät sydämessä – ja lyhyen lennon päässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nättien seinien sisällä on ihan hyvä olla ja kyllä minä seiniin kiinnyn, mutta maailma on niin paljon suurempi. On niin paljon mitä nähdä ja kokea, niin paljon mikä tekee minusta minut. Luopuminen mahdollistaa aina jotain uutta ja joskus on raivattava ihan urakalla.

KUULUMISIA

Expat life in Denmark, Koti Tanskassa, Oma koti, Perhe, Sisustus

Kylläpäs aika rientää, en ole ehtinyt blogiin aikoihin! Tässä on ollut taas muutamia muuttujia – olen ollut kiireinen kouluhommien ja työnhakujuttujen kanssa, vietin ihanan viikonlopun opiskelukavereiden kanssa Köpiksessä ja heti seuraavana viikonloppuna pikkusiskoni Annika oli käymässä täällä Aarhusissa. Siinä välissä olin toooodella kipeänä, paranin ja nyt taas eilen nousi korkea kuume. Stressitasot ovat tällä hetkellä huikean korkealla ja näköjään vastustuskyky romahtaa sitten samalla.

Sanon vaan, että jos siellä ruudun takana on joku, jolla on juuri nyt angiina, niin tiedän tasan tarkkaan, miten järkyttävältä tuntuu! Olisin sanonut viime perjantaina pahasti mun lääkärille, joka yritti väkisin puhua tanskaa, vaikka halusin puhua englantia, mutta en oikeastaan pystynyt sanomaan yhtään ylimääräistä sanaa, joten tyydyin murhaavaan tuijotukseen. Hän vaihtoi englantiin. Jos kurkku on niin kipeä ja turvoksissa, että luulee kuolevansa tukehtumalla, niin ei kyllä kiinnosta yhtään mitkään hankalat kielet. Tosin mun sisko sanoi, että kurkkukivun kanssa kuulostin ihan aidolta tanskalaiselta, haha. Otin kohteliaisuutena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt viedään tosiaan viimeistä opintovapaakuukautta ja viimeisiä kursseja. Ihanaa kyllä, että opiskelut ovat kohta ohi. Päätoiminen opiskelu on ollut yllättävän vaativaa ja vaikka kaikki on sujunut hyvin, niin yliopiston penkille en toivottavasti ole pidemmäksi aikaa palaamassa. Aikansa kutakin! Mutta samalla rintaa puristaa tunne siitä, että tosiaan, vuoden opintovapaani loppuu, enkä vieläkään yhtään tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Mites muuten te, joilla on 6-vuotias kotona…? Miten sujuu noin niin kuin yleisellä tasolla? Mitään raivareita tai äkillisiä mielialanvaihdoksia ollut lähiaikoina? Ihan kaverin puolesta kyselen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on ollut tässä alkuvuoden ajan päällä kiivas pohdinta siitä, mitä teemme meidän Suomen kodin kanssa. Saimme jo myyntipäätöksen tehtyä kun vuokraus taas alkoikin tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Nyt olemme löytäneet kotiimme uudet, hyvät vuokralaiset ja taas on ainakin hetkeksi aikaa kuviot selvillä sen suhteen. Toki vielä pitää tehdä paljon asioita ennen kuin asunto on täysin luovutusvalmis uusille asukkaille – Suomen reissua siis pukkaa.

Ai niin, ja olen saanut ystäviä! Huomaan pikku hiljaa, miten niistä kaikista alkuaikojen tutuista alkaa erottua “parhaat” ja muodostuu niitä ihan oikeita ystävyyssuhteita. Ja voitteko kuvitella, että yksi näistä on ihan aito ja alkuperäinen tanskalainen (!!!), toki asunut ulkomailla osan elämästään. Paikallisiin on täällä tosi hankala tutustua, koska heillä on hieman sulkeutunut (sisäänpäinlämpiävä) tyyli, tiiviit omat porukkansa ja tietysti mahdoton kielensä, mutta pojan koulun myötä olen onnistunut siinäkin, mitä pidän pienoisena ihmeenä. Kävin eilen ihanalla spontaanilla lounaalla yhden tanskalaisen äidin kanssa ja me jopa puhuttiin osa ajasta tanskaa. Ihan lähes luontevasti kuulkaas siinä hyggeiltiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä Tanskassa vietettiin hiljattain “laskiaista” paikalliseen tyyliin, juhlan nimi on Fastelavn. Lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja hakkaavat sellaista puista tynnyriä, josta tulee karkkia. Ja sitten syödään viineripullia, joiden välissä on kermavaahtoa ja hilloa. Ihan hauska ja tanskalaiseen tyyliin rento juhla, hieman hupsu yhdistelmä kaikenlaisia perinteitä. Ja nyt onkin sitten virallisesti kevät!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaisia sekalaisia kuulumisia tällä kertaa, pitäkää huolta. ❤