IKUISUUSKIMPPU

Kuivakukkatrendi jyllää isona ja täällä Tanskassa puhutaan osuvasti ikuisuuskimpusta eli evighedsbuket tai ikuisuuskukista eli evighedsblomster. Näiden kohdalla mainitaan usein myös vastuullisuus, sillä eihän jatkuva leikkokukkien ostaminen välttämättä ole aina ekologista. Omasta mielestäni tuoreissa leikkokukissa on ihan oma fiiliksensä, jota kuivatut tai “ikuiset” eivät pysty voittamaan. Kokosin kuitenkin oman ikuisuuskimppuni yhdistämällä huovutettuja kukkia sekä kesällä dyyneiltä kerättyjä heiniä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löysin nämä huovutetut kukat Paustian-sisustustavaratalosta, joka on oikea sisustajan aarreaitta (entinen Illums Bolighus Aarhus) ja josta voi varmuudella bongata uusimmat trendit ja tietysti kaikki ajattomat design-klassikot. Nämä reilun kaupan koristeet on tehty käsityönä Nepalissa, mutta suunniteltu Tanskassa. Heinät on puolestaan kerätty Bulbjerg-nimiseltä hiekkarannalta, joka on toistaiseksi kaunein näkemäni täällä Jyllannissa. Kyllä, jopa Skageniakin kauniimpi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikuisuuskimpustani tuli kaunis ja pehmeän syksyinen. Ajattelin käydä hakemassa vielä muutaman tuollaisen pallerokukan lisää, jotta saan runsautta kokonaisuuteen. Näinkin tämä on kuitenkin nätti ja ilahduttaa keittiön pöydällä – ehkä jopa yhtä paljon kuin ne tuoreet leikkokukat.

Oletteko te lähteneet mukaan ikuisuuskimpputrendiin?

Advertisements

KORVAPUUSTIMUISTOJA

Hyvää perjantai-iltaa ja korvapuustipäivää! Menikö monta pullaa kahvitauolla?

Itse en ole korvapuusteja tänään syönyt, eikä niitä täältä Tanskasta saakaan, ellei itse leivo. Kuvissa näkyviä “kanelietanoita” sen sijaan löytyy ja ne ovat hyviä, mutta erilaisia. Rasvaisempia ja selkeästi viinerimäisiä, vähemmän suomalaisen tai ruotsalaisen pullan makuisia. Yritin selittää työkavereille eroa, mutta vähän huonolla menestyksellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloin miettiä tänään, millaisia muistoja minulla liittyy korvapuusteihin. Tuli mieleen lapsuudenkodin pullantuoksuiset hetket, joita muistoissani on varmasti useammin kuin todellisuudessa. Äiti leipoi yleensä erilaisia pullia, korvapuustien lisäksi tavallisia voisilmäpullia ja sitten mun lempparia, sisaruspullaa. Yleensä pullien määrää jotenkin rajoitettiin, mutta leipomispäivinä sai syödä niin monta kun jaksoi. Ja minähän jaksoin!

Usein jo koulussa fiilistelin, jos tiesin, että kotona on pullaa jääkaapissa. Siskon kanssa kiirehdittiin bussilta kotiin niin nopeasti kuin suinkin päästiin ja lämmitettiin ensitöiksemme pullat mikrossa. Me tiesimme tasan tarkkaan, kuinka monta sekuntia pullaa piti lämmittää, jotta siitä tuli suloisen pehmeä, muttei vielä sitkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten muistan opiskeluajat Jyväskylässä. Vanhalla rautatieasemalla oli sellainen ihana kahvila, josta sai aivan valtavan kokoisia korvapuusteja tosi halvalla. Jos joskus opiskelijabudjetilla raaskimme mennä oikeaan kahvilaan, tämä oli se osoite. Ja sitten usein perjantaisin Mestarin Herkussa oli konsulentteja ja kaikenlaista ihanaa herkkua tarjolla, ja ostin palvelutiskistä korvapuustin itselleni.

(Mieheni, silloinen poikaystäväni, ei muuten tykkää pullasta, joten ostin aina vain itselleni.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä yksi korvapuustimuisto ja tämä liittyy oikein aitoon kanelbullaan. Nimittäin pikkusiskoni oli vaihtarina Ruotsin Uppsalassa ja minä buukkasin syksyisen matkan hänen luokseen. Oli syksy, kylmä, jo pimenevää. Olin raskaana muistaakseni viikolla 9 ja äärettömän väsynyt. En ollut kertonut raskaudesta vielä melkein kenellekään, mutta siskolle oli ollut ihan pakko, koska en meinannut yksinkertaisesti millään pysyä hereillä.

Muistan, että nukuin siskoni sängyssä melkein koko päivät sillä aikaa kun hän oli töissä ja sitten iltapäivisin tallustimme hyisessä ja suloisessa ruotsalaiskaupungissa fikailemaan ihaniin kahviloihin. Ah, miten maistuikaan korvapuusti hyvältä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hauska yksityiskohta vielä: Korvapuustit ja mummot eivät yhdisty mielessäni, sillä molemmat mummoni kyllä leipoivat, mutta eivät oikeastaan näitä pullia.

Millaisia korvapuustimuistoja teillä on?

KAUNIIT VAI KAMALAT LAMELLIVERHOT?

Suomalaiset ovat verhokansaa ja harvemmin näkee kotia, jossa ei olisi verhoja ollenkaan. Täällä Tanskassa taas verhottomuus on hyvin yleistä. Perinteisiä sivuverhoja näkee harvoin ja vielä harvemmin sälekaihtimia. Sen sijaan lamelliverhot ovat tanskalaisten suuressa suosiossa.

Kyselin jonkin aikaa sitten Instagramissa, mitä mieltä olette lamelleista ja lähes puolet ilmoitti inhoavansa niitä. Omastakin mielestäni ne sopivat vain tietynlaisiin ikkunoihin ja arkkitehtuuriin. Välillä täällä näkee lamelliverhoja vanhojen talojen ruutuikkunoissa ja onhan se… noh, tyylitöntä. Sen sijaan tällaisiin moderneihin, suuriin ikkunoihin lamellit sopivat paremmin kuin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on JYSKin lamelliverhot makuuhuoneessa ja todennäköisesti hankimme samat lähiaikoina myös olkkariin, joka on ollut tähän saakka kokonaan ilman verhoja.  Olen koko täällä asutun 1,5 vuoden ajan pohtinut olkkarin verhotilannetta, mutta koska ihan vieressä ei ole toista taloa, eikä meille näe sisälle kukaan, asia on vain jäänyt. Nyt viereen kuitenkin rakennetaan uutta taloa ja kohta kun uudet asukkaat muuttavat sisään, jokin näkösuoja yksinkertaisesti tarvitaan.

Koen lamellien sopivan parhaiten olohuoneemme tyyliin ja makuuhuoneesta kertyneen kokemuksen perusteella uskon niiden toimivan. Mielestäni nimittäin lamellit todellakin antavat todella kauniin valon huoneeseen ja valon määrää on tietysti helppo säädellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asensimme nämä aikanaan muuton yhteydessä ihan itse (tai siis mies asensi, haha) ja olihan siinä askartelua, mutta ihan hyvin se kuitenkin sujui. Asennus on siis ihan mahdollista hoitaa ilman ammattilaista.

Otimme pimentävän kankaan, mutta pimennysverhoina nämä eivät ole parhaat mahdolliset, koska raoista pääsee jonkin verran aina valoa sisään. Olemme kuitenkin tottuneet ja hyvin pärjänneet myös valoisina kesäkuukausina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lamelliverhot eivät tuo tilaan samanlaista pehmeyttä kuin raskaammat kangasverhot, eivätkä paranna akustiikkaa yhtä hyvin. Nämä seikat on siis hyvä huomioida. Lisäksi jos haluaa pitää ovia tai ikkunoita auki, pitää verhot aina vetää kokonaan sivuun, koska muuten ainakin täällä Tanskan tuulessa lamellit sotkeutuvat heiluessaan ja pitävät ärsyttävää ääntä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kuullut lamelleja moitittavan myös siitä, että ne keräävät paljon pölyä, mutta oman kokemukseni mukaan näin ei tosiaankaan ole. Olen vieläpä aika tarkka siisteydestä ja innokas pölyjen pyyhkijä. Sanoisin, että kankaiset sivuverhot tai pinta-asennetut sälekaihtimet itse asiassa keräävät paljon enemmän pölyä.

Näiden lamellien pyyhkiminen esimerkiksi mikrokuituliinalla on myös todella helppoa, jos kokee pölyä kertyvän häiritsevästi. Itse pyyhin nämä meidän verhot juuri ensimmäistä kertaa (!), eikä pölyä jäänyt liinaan oikeastaan yhtään. Ehkä tuon pimentävän kankaan pinta on sopivasti aavistuksen liukas, eikä pöly jää siihen kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos siis pohdit lamelliverhoja kotiisi, voin kyllä suositella! Minimalistiseen ja moderniin skandityyliin nämä sopivat kuin nenä päähän. Älä turhaan pelkää julkitilamaista tunnelmaa tai “80-luvun parturi” -viboja. Jos muuten sisustus on kodikas ja tätä päivää, ei varmasti näillä verhoilla saa sitä pilattua.