ELÄMÄNI ROHKEIN (URA)PÄÄTÖS

Expat life in Denmark, Hyvä olo, Perhe

Ajattelin vuosi sitten, että teen rohkean päätöksen kun jään vuodeksi opintovapaalle ja lähden mieheni työn perässä Tanskaan. Jotain vielä rohkeampaa oli kuitenkin vielä edessä. Meillä tapahtui töissä kaikenlaisia muutoksia ja se tehtävä, jota aiemmin tein, loppui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikonloppuna tein vaikean päätöksen, jonka tiesin sisimmässäni oikeaksi. Päätöksen, joka on varmasti elämäni rohkein. Päätin, etten palaa vanhaan työpaikkaani, minulle tarjottuun uuteen tehtävään. Sen sijaan jäämme perheenä vielä tänne Tanskaan ja yritän löytää täältä uuden unelmatyön.

Modernisti Kodikas -blogin Kerttu kirjoitti juuri työpaikkaa vaihdettuaan kauniin ja kannustavan postauksen työelämästä ja urapoluista, joka tuntui itselleni merkitykselliseltä juuri nyt. “Intohimot, vahvuudet ja oma polku; ne ovat varmasti asioita, joita jokainen pohtii. Miten haluaa käyttää viikossa keskimäärin 40 tuntia? Miltä työ tuntuu? Kenen kanssa sitä tekee? Mikä on työn merkitys henkilökohtaisesti, entä isossa kuvassa? Nautinko siitä mitä teen? Olenko hyvä, saanko kehittyä? Saanko palautetta, yhtä lailla rakentavaa ja kannustavaa? Uskooko joku minuun ja pitää panostani tärkeänä? Minne olen matkalla?”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin, minne minä olen matkalla, se on se oleellinen kysymys. Kaipaan Suomesta talvea, rakkaita ihmisiä ja monia muita asioita, mutta ihan ehdottomasti eniten olen kaivannut työtäni. Siksi kuulostaa varmasti täysin epäloogiselta, etten nyt tarttunut tilaisuuteen kun paluu Suomeen ja töihin olisi tarjoiltu eteen hopeatarjottimella. Meillä olisi vieläpä ollut siellä koti valmiina ja kalustettuna odottamassa – nyt senkin suhteen pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta sitten kun en ajattele vain tätä hetkeä vaan vähän pidemmälle, muutamia vuosia eteenpäin, niin koen tämän olevan oikea ratkaisu. Kaipuu olisi jäänyt, mutta muuttanut muotoaan. Tämä on minun polkuni – ei ehkä se helpoin ja suorin reitti, mutta minun näköiseni, ja meidän perheen näköinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työllistymisestäni täällä Tanskassa ei tosiaankaan ole mitään takeita. Mielenkiintoisia yrityksiä ja tehtäviä kyllä riittää, mutta kilpailukin on todella kovaa ja kielitaitoni ei tosiaankaan VIELÄ riitä natiivi-tanskalaisten kanssa kisaamiseen. Olen itse asiassa jo useamman kuukauden hakenut töitä täältä, täysin tuloksetta. Hain yhtä mielenkiintoista paikkaa, johon oli kuulemma tullut 200 hakemusta, se antaa vähän perspektiiviä tämän haasteen suuruudesta. Totta kai pelottaa ja hirvittää, että mitä jos en saa täältä töitä, enkä sitten ikinä enää Suomestakaan. Mutta vielä enemmän kutkuttaa nähdä, mitä nurkan takana voisikaan odottaa. Olen perusluonteeltani ihan hirvittävän utelias ja itse asiassa jollain kummallisella tavalla nautin epämukavuusalueella operoimisesta. Olen herkkä ja olen vahva. Minun on pakko kuunnella itseäni herkällä korvalla, jotta voin hyvin ja nyt kuuntelin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen korkeasti koulutettu, hyvällä asenteella varustettu, kielitaitoinen ja kokenut markkinoinnin ammattilainen. Minulta sujuvat tehokas projektinhallinta, kannustava ja valmentava ihmisten johtaminen, esimiestyön haastavatkin puolet, luovien konseptien suunnittelu, tapahtumien järjestäminen, monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottaminen ja kehittäminen, asiakaspalvelu, tekstintuotanto, valokuvaus ja stailaus. Lisäksi olen positiivinen, huumorintajuinen ja innostunut. Uskon ja luotan siis siihen, että minun mahdollisuuteni eivät tähän lopu, päinvastoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työ on ollut minulle aina todella tärkeää, ehkä välillä liiankin tärkeää. Opintovapaa on siinä mielessä toiminut hyvänä pehmeänä laskuna tähän uuteen tilanteeseen työttömänä työnhakijana, sillä se, että en käy joka päivä töissä, on tullut jo tutuksi. Olen oppinut arvostamaan itseäni ilmankin, että edustan jotain titteliä. Se on ollut minulle tärkeä oppi. Osaaminen ei ole tittelin takana vaan ihan ihmisessä itsessään. Olen ollut samalla työnantajalla erilaisissa tehtävissä 10 vuotta ja arvostan pitkää työsuhdetta paljon, se ei tosiaankaan ole nykypäivänä itsestäänselvyys. Toivottavasti myös työnantajani arvostaa sitä, että olin siellä niin pitkään. Olen kiitollinen saamistani mahdollisuuksista ja voin äärimmäisen ylpeänä kertoa kaikesta siitä, mitä olen tehnyt ja tuloksista, joita olen yhdessä taitavien työkavereideni kanssa saanut aikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuntuu, että tämä päätökseni oli valtava hyppy tyhjän päälle. Vai oliko sittenkään? Olen taitava ammattilainen, joka selviää muuttuvissa tilanteissa. Minulla on tukenani ihana mies ja meillä on rakas lapsi, joka pärjää hienosti täällä uudessa kansainvälisessä ympäristössään. Kotona Suomessa minulla on perhe, jonka tuki ei lopu koskaan ja sekä Suomessa että täällä Tanskassa rakkaita ystäviä, jotka seisovat rinnallani.  Entiset kollegat, yhteistyökumppanit ja bloggaajakaverit ovat merkittävä tukiverkosto työelämässä. Elän Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa ylipäätään tyhjän päälle jääminen on käsitteenä aivan eri kuin monessa muussa paikassa. Ja kyllä minäkin vielä niitä uusia työhaasteita löydän – jos en täältä Tanskasta, niin varmasti ennen pitkää Suomesta. Jos en uskalla hypätä kun tällainen mahdollisuuksien turvaverkko on levitetty eteeni, niin milloin sitten?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aina matkalla jonnekin

Minne ikinä päätyykin

On puolitiessä jostain

Tietää sen varsin hyvin itsekin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus päätös on oikea, vaikka se on vaikea. Rakkautta ja rohkeutta viikkoonne!

TAAS KOHTUULLISTA JOULUA…

Hyvä olo, Koti Tanskassa, Oma koti, Sisustus

Mitä teille tulee mieleen kohtuullisesta joulusta? Urbaanilegenda? Vanhan ajan joulu? Saavuttamaton unelma? Modernisti Kodikas -blogin Kerttu haastoi meidät sisustusbloggaajat kirjoittamaan tästä aiheesta ja tiesin heti, että tähän haluan tarttua!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä olen minimalisti, enkä nauti ylimääräisestä tavarasta, myöskään jouluna. Olen myöskin vahvasti arki-ihminen, nautin hyvästä arjesta ja siihen liittyvistä jutuista. En ole edes uskonnollinen, joten ei ehkä ihme, että vielä joitakin vuosia sitten tuntui, ettei joulu ole niinkään mun juttu. Joulunalusaika oli todella kiireistä töissä ja pyhinä tuntui suurimmalta lahjalta se, että taas oli selvinnyt hengissä ja suunnilleen terveenä sinne saakka. Vuodesta toiseen vuodenvaihteen juhlien paras hetki oli itse asiassa se kun juhlat olivat ohi, kaikki koristeet sai kerätä laatikoihin ja tammikuun aurinko alkoi paistaa uuden alun merkiksi. 

Älkää ymmärtäkö väärin, totta kai nautin monesta asiasta joulussa. Minusta oli ihanaa kokoontua perheen kanssa yhteen, nauttia hyvästä ruuasta ja muistaa läheisiä. Joulun ajassa on parasta se, miten työelämässäkin tulee muistettua yhteistyökumppaneita ja  päiväkodissa aikuisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omasta lapsuudestani muistan hyvin joulun suuren taian. Rakastin tonttuleikkejä, joulukuusen ja kynttilän valoa, hämyistä joulusaunaa, joululauluja, kirkkoa, kiireettömyyttä ja kotona olemista. Kerran vietimme poikaystäväni kanssa joulua Venezuelassa asti ja se tuntui ihan kivalta – skipattiin ikään kuin koko jouluhössötys – mutta kuitenkin jäin jollain hassulla tavalla kaipaamaan joulun tunnelmaa. Tiesin, että Suomesta kyllä löytyy se kohtuullinen, ihana, rakas joulu, josta niin kovasti pidän.

 

No, mikä sitten oli ongelmana? Aikuisena joulusta oli kadonnut kiireettömyys. Olimme muuttaneet pois kotipaikkakunnalta, joten joulusta tuli melkoista suorittamista. “Kai me sitten viimeistään jouluna nähdään kun tulette käymään?” ja minä vastasin, että totta kai me tullaan ja totta kai me nähdään. Sitten mentiin aikataulun kanssa paikasta toiseen ja muistan, miten paljon väsytti ja ällötti kun ei päässyt edes liikuntaa harrastamaan, muuten kuin siirtymällä tietysti seuraavan konvehtirasian luo. Tiedän, että olimme odotettuja vieraita ja oli ihanaa mennä valmiisiin herkkuja notkuviin pöytiin, mutta jossain vaiheessa tajusimme, ettei tässä ole mitään järkeä. Jouluna olisi tarkoitus ladata akkuja ja nauttia, ei stressaantua kiireisen aikataulun ja täyteen pakatun auton kanssa. Siinä ei ollut meille mitään kohtuullista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä viime jouluna, ensimmäistä kertaa aikuisiällä me jäätiin kotiin. Omaan kotiin. Se oli niin ihanaa! Oma sauna, reipas ulkoilu aamulla, ruuanlaitto, kodin koristelu, joululaulut… ja illalla pääsi nukkumaan omaan sänkyyn. Meille tuli paljon ystäviä ja perhettä kylään, mutta en kokenut sitä ollenkaan raskaaksi. Oli ihanaa emännöidä joulua, paljon rennompaa kuin siirtyä valmiista pöydästä toiseen. Onkin tosi tärkeää, että jokainen löytää sen oman tapansa viettää kohtuullista joulua. Minulle rennompaa on häärätä emäntänä kuin istua vieraana – jollekin toiselle se voi taas olla täysin päinvastoin.

Tänä jouluna olemme taas omassa kodissa, meidän Suomen kodissa nimittäin. Siellä on aika vähänlaisesti astioita ja kalusteita, koska suuri osa tavaroistamme on täällä Tanskassa, mutta halusin silti kutsua kaikki meille. Ovi on auki ystäville sekä perheelle ja patjoja laitetaan yöksi lattioille juuri niin paljon kuin tarvitaan. Täydellisiä joulukoristeita, alusta asti itse tehtyjä ruokia tai jokaiselle samanlaisia juomalaseja ei kannata odottaa, mutta joulusaunan lämpöön pääsee varmasti, eikä nälkä jää kenellekään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme jo monta vuotta sitten sopineet miehen perheen kanssa, että lahjoja ei osteta aikuisten kesken lainkaan. Oman perheeni kanssa meillä on puolestaan jo viidettä joulua sopimus, että arvomme lahjojen antajat ja saajat – jokainen ostaa ja saa siis yhden lahjan. Mielestäni tämä on ollut erittäin kiva tapa josta ei toivottavasti tarvitse luopua. Lapset toki nyt saavat enemmän (liikaa) lahjoja… vielä kun siihen keksisi jonkun hyvän hillitsemiskeinon! Itse tykkäisin, että oma poika saisi lahjaksi elämyksiä tavaran sijaan.

Nyt tänä vuonna olen miettinyt ekologisuutta tosi paljon, kuten varmasti moni muukin. Ilmastoahdistus on vahvasti läsnä tässä joulussa. Vähän nolottaa kertoa, että lennämme  lomalle Suomeen. En voi siis tosiaankaan kehuskella, että joulumme olisi jotenkin erityisen ympäristöystävällinen. Nuo juuri toivomani elämyksetkin voivat olla itse asiassa ympäristölle kovin kuormittavia, esimerkiksi viikonloppu hotellissa ei ole ollenkaan niin kestävän kehityksen mukainen lahja kuin ehkä ajattelisi, saati sitten viikonloppupyrähdys lentäen jonnekin kivaan kaupunkiin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuitenkin se on hyvä, että joulupöydän antimet saa halutessaan hyvinkin kasvis- ja kalapainotteisiksi. Viime vuonna tuli vähän (lue: paljon) liioteltua ruuan määrän kanssa. Oli todella, todella ikävää heittää ruokaa pois! Tänä vuonna haluan kiinnittää erityistä huomiota hävikin minimoimiseen. Mielummin joku tarjottava saa loppua kuin että kaikkia jää. Eikä jokaista sorttia missään nimessä tarvitse pöydässä olla. Välillä tuntuu, että me hankimme joulupöytiimme jopa niitä ruokia, joista emme oikeasti edes pidä, “mutta kun ne nyt vaan kuuluu jouluun”. Aika hullua!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä loppuun pari sanaa tanskalaisesta joulumeiningistä. Täällä tunnutaan todellakin rakastavan joulua ja ottavan tästä sesongista kaiken irti! Jouluvaloja on valtavasti, joulumarkkinoita joka nurkalla ja erilaisia joulukoristeita ja rumia villapaitoja myyviä pop up -kauppoja on putkahdellut sinne tänne. Tanskalaiset ovat mielestäni aika hassuttelevaa porukkaa, eivätkä ota myöskään joulua kovin vakavasti. Koristeet ovat hyvinkin runsaita, eivät ollenkaan niin minimalistisia kuin odotin etukäteen.

Vaikuttaa siltä, että täällä joulu on vähintäänkin yhtä kaupallinen kuin Suomessa. Ihmiset täällä nauttivat paljon tapahtumista ja niitä onkin rakennettu joulun ympärille paljon. Esimerkiksi tavaratalon jouluvalot eivät täällä noin vain syty tiettynä kellonaikana, vaan sytytyksen ympärille rakennetaan kunnon häppeninki, joka kokoaa kaupungin täyteen väkeä. Ensi viikolla pääsen ilokseni testaamaan perinteisen tanskalaisen jouluruuan ja ajattelinkin vielä palata näihin Aarhusin joulutunnelmiin omassa postauksessaan.

Ja hei, kannattaa ehdottomasti tsekata ensi viikolla Kertun koonti, jonka hän tekee kaikista näistä haasteeseen osallistuvista postauksista vielä ennen joulua.

Ihanaa joulunodotusta juuri sinulle!