KUVAKUULUMISIA KOTOA JA TANSKAN RANNOILTA

Kesäkuun maaginen valoisuus on saapunut myös Tanskaan. Valo ei ehkä ole yhtä heleä kuin Suomessa, mutta kaunis kuitenkin. Huomioni kiinnittyy erilaisiin sinisen, vihreän ja hiekan sävyihin. Kaipaan ympärilleni selkeyttä, aitoutta, hiljaisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä emme ole saaneet täällä nauttia helleaalloista, joita Suomessa on tainnut olla jo useampia. Toivottavasti tanskalaistenkin vuoro kohta koittaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siihen saakka kuvailen kesäsateen kastelemia lehtiä ja hyggeilen – kyllä sateinen ja viileähkökin kesä on aina kesä. Ja rannoilla on ihanaa joka säällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja, jotka ovat jättäneet jälkiä mieleen. Tiedättekö sen tunteen kun jonkun kirjan jälkeen et vain ole enää se sama ihminen, kun joku kirja muuttaa ajatteluasi pysyvästi? Ja onkohan se (keski)ikä (apua!) vai mikä, mutta kirjahyllyn himo on kasvanut valtavan suureksi. Haluan nähdä kirjoja kotonani!

After the summer rain

Olo on jollain omituisella tavalla hirveän haikea, mutta niinhän se minulla aina on silloin kun kaikki on hirveän hyvin. Ja kun on kesä. Haikeuteen auttaa kun myllertää hieman kotona tavaroita. Musta Hay Tray -pöytä palasi olkkariin ja tykkään tosi paljon tästä “uudesta järjestyksestä”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikä minussa on ehkä suomalaisinta, on tämä tietynlainen melankolia. Se joka lymyää pinnan alla kaiken naurun, hymyjen ja reippauden alla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Totta kai nautin kun saan kuvata hymyileviä kasvoja, mutta mietteliäissä, vakavissa kuvissa on vielä jotain enemmän omaa. Ja yksinäisissä purjeveneissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämä on kuitenkin ihan käsittämättömän hauskaa ja rentoa kun pitää sen melankolisuuden kurissa. Katsokaa nyt vaikka näitä kukkia tällä kauniilla rannalla! Olen aika onnekas kun saan kokea tämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa keskikesän aikaa jokaiselle lukijalleni! Kiitos kun olet siellä jakamassa näitä kuvahetkiä kanssani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ONNEKSI OSTIN KUKKIA (VIELÄ VÄHÄN ARJESTA)

Palataan vielä hieman arkeen ja uuteen työhöni. Teen töitä neljä päivää viikossa, joista yhden kotikonttorilta käsin. Keskiviikkoisin pidän vapaapäivän. Viime keskiviikkona tuntui, että homma on ihan kohtalaisesti hallinnassa ja vapaallahan onkin helppo ajatella niin. En erityisemmin tehnyt mitään, kävin vain joogassa – ja ostin itselleni kukkia aamuisen kauppareissun yhteydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuntui vähän jopa syylliseltä ostaa kukkia juuri nyt, koska tosi usein ihastelen näitä kauniita kimppuja kaupungilla kun olen siististi pukeutunut ja aurinko paistaa – hetkinä jolloin olisi täydellistä (ja hyvin tanskalaista) kantaa kaunista kimppua kainalossaan. En ole kuitenkaan useinkaan raaskinut sijoittaa kukkiin, paitsi siis juuri nyt kun olin todella räjähtäneen näköisenä, ilman meikkiä ja joogavaatteissa, satoi vettä ja ostin samalla mm. wc-paperia, jota sain sitten kantaa toisessa kainalossa. Stylishhh.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Torstaiaamu valkeni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli työreissussa ja poika nukkuu yleensä aina silloin mun vieressä. Olin joutunut yöllä pienen katastrofin kouriin kun poitsulta tuli kunnon pissavahinko meidän sänkyyn. En muista edes, milloin näin olisi tapahtunut! Ei muuta kuin aamuyöllä lakanoiden vaihtoon ja lapsi pesulle. Huh! Aamulla tuntui siltä, että uni olisi todellakin vielä maittanut ja jouduin pojankin herättämään aivan väkisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Selvisimme kuitenkin ihan ajoissa, mukavasti ennen kahdeksaa koululle. Minulla oli alkamassa tärkeä palaveri klo 9 ja ajattelin, että ehtisin ihan hyvin – ajomatkaa töihin on tosiaan tunnin verran eli aika pitkä, mutta yleensä se sujuu aika jouhevasti. No, tällä kertaa ei. Jumitin ruuhkassa ennen kuin pääsin edes ryhmittymään moottoritielle. Jouduin lähettämään noloja pahoitteluviestejä myöhästymisestäni. Täällä Tanskassa monet aloittavat työt tosi aikaisin ja osa kollegoista oli Suomessa, jossa kello oli tietysti jo 10, joten tuntui ihan hullulta edes vedota aamuruuhkaan. No, samapa se, minä koeajalla oleva uusi ulkomaalainen tyyppi nyt kuitenkin myöhästyin.

Kaaos jatkui töissä, tuntui etten pysynyt millään hoidettavien asioiden tasalla. Pitäisi olla armollinen itselleni, aloitin vasta alle kuukausi sitten, mutta se on kauhean vaikeaa. Täällä tuntuu myöskin työtahti olevan todella kova, ainakin näin äkkiseltään sanoisin niin. Ihan hyväkin juttu, mutta haastavaa näin uutena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viideltä töitä olisi vielä riittänyt, mutta ei auttanut – pakko oli lähteä ajamaan takaisin Aarhusiin. Ehdin kuin ehdinkin kuudeksi päästämään meidän nannyn kotiin, onneksi heillä oli mennyt iltapäivä hyvin pojan kanssa.

Kun sitten kuuden jälkeen laitoin pyykkikoneen pyörimään, tavarat paikoilleen ja kokkasin meille iltaruuan, oli aika ihana istahtaa tämän kauniin kimpun kanssa samaan pöytään. Onneksi ostin kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P.S. Tänään heräsin jo viideltä ja ihme kyllä, olo on tosi energinen ja kirjoitusinspiraatio iski heti aamukahvin lomassa. Edessä on mielenkiintoinen päivä, sillä vierailen (pikaisesti) työni puolesta Legolandissa, ohhoh. Illalla sammahdan varmasti kahdeksalta.

MONTA SYYTÄ JUHLAAN, MYÖS ALLERGISILLA: IHANA VEGAANINEN SUKLAAKAKKU

Kevät on yhtä juhlaa – ensin on tämä aurinkoinen pääsiäinen ja kohta juhlitaankin jo äitienpäivää, ylioppilaita ja valmistuvia. Meillä osuu kevääseen ja alkukesään myöskin kaikkien kolmen synttärit ja vielä hääpäivä. Tanskassa rakastetaan juhlia ja varsinkin synttäreitä, ja täällä on vielä enemmän arkipyhiä ja juhlia keväässä kuin Suomessa. Niin ja kakkua tarjolla koko ajan joka paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Juhlathan ovat ihana asia ja juhlapöytiin on nautinnollista istahtaa, tai ainakin oli ennen kuin saimme kananmunalle allergisen lapsen. Nykyään juhlat aiheuttavat ihan eri tavalla huolta. Kuinka monta kertaa kehtaa muistuttaa järjestäjiä, että kananmunaa ei saa olla missään, ei edes tippaa majoneesia? Voiko allergian huomioimista edes vaatia?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka paha kiukku ja itku lapselle tällä kertaa tulee kun ei saakaan samoja juttuja kuin muut. Voinko luottaa siihen, että poika itse varmistaa kaverin synttäreillä allergia-asian vieraalla kielellä vai pitääkö minun olla mukana vahtimassa jokaista suupalaa? Mitä jos vahinko sattuu, selvitäänkö “vain” hirveillä vatsanväänteillä vai meneekö sairaalareissuksi? Puhumattakaan niistä rajoitteista, mitä liittyy esimerkiksi matkailuun tai ravintolan valintaan. Niitä kun todellakin riittää, vaikka allergia ei ole tämän kummempi eikä ole kyse moniallergisesta lapsesta. Meillä kulkevat aina Epi-Pen-kynä ja antihistamiinitipat mukana, aivan joka paikassa. Suurin toiveeni juuri nyt on, että pääsisimme joskus siedätyshoitoon pojan kanssa, mutta toistaiseksi allergia on sen verran paha, ettei lupaa ole lääkäreiltä saatu.

Suhtauduin itse aiemmin allergisiin kavereihin vähän huolettomasti. Häpeillen myönnän, etten kovin hyvin ottanut huomioon heidän tarpeitaan. Nykyään ymmärrän, että se, mikä on minulle vain yksi ohimenevä juhla tai tilaisuus, on allergiselle läsnä joka päivä, arjessa ja juhlassa. Minä näen yhden hetken kun hän ei saa “tällä kertaa maistaa mitään”, hänelle se on toistuva tilanne, eikä todellakaan ole kyse ensimmäisestä tai viimeisestä kerrasta.

Allergiset reaktiot eivät tosiaankaan aina ole mitään pientä kutinaa tai epämukavaa oloa vaan kyse voi olla elämästä ja kuolemasta. Vahinkoja ei vain saa sattua. Kyllä tällaiseen allergisen lapsen vanhemman elämään liittyy ihan uudenlaista stressiä ja nimenomaan sitä liittyy juhlatilanteisiin ja muihin erikoistilanteisiin. Jos kuulen, että koulussa tarjoillaan kakkua tai jossain on tarjolla seisova pöytä, on ensimmäinen reaktioni puhtaasti kauhistus. Koska tiedän, että lapseni joutuu taas pettymään, eikä siinä toisen nähden tee itsekään mieli herkutella kakuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse ymmärrän nykyään, miten etuoikeutettu olen kun voin aina vastata kohteliaasti kyllä, jos jotain syötävää tarjotaan. Ihan sama missä päin maailmaa olen ja mitä kieltä osaan puhua. Ja pyrin nykyään ottamaan myöskin paremmin huomioon muiden erityisruokavaliot, koska tiedän, miten valtavan iso juttu se on allergisille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä munaton suklaakakku on äärettömän helppo ja maukas. Tästä pitävät kaikki, lapset ja aikuiset. Itse asiassa se on myös vegaaninen! Usein kysynkin vegaanisia vaihtoehtoja vaikkapa ravintoloissa ja kahviloissa – niihin kun ei ainakaan ole lisätty kananmunaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaninen suklaakakku

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

100 g maidotonta margariinia

2 dl mantelimaitoa tai vadelmamehua

Kuorrute:

3 rkl sulatettua maidotonta margariinia

3 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

200-250g tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu margariini ja neste. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kun pohja on hieman jäähtynyt, lisää kuorrute ja koristele haluamallasi tavalla. Anna levätä yön yli jääkaapissa ja tarjoile kahvin kanssa rakkaillesi.

Tästä reseptistä syntyy piirakkavuoallinen. Jos haluat uunipellillisen, tuplaa raaka-aineiden määrä.