MONTA SYYTÄ JUHLAAN, MYÖS ALLERGISILLA: IHANA VEGAANINEN SUKLAAKAKKU

Hyvä olo, Perhe, Sisustus

Kevät on yhtä juhlaa – ensin on tämä aurinkoinen pääsiäinen ja kohta juhlitaankin jo äitienpäivää, ylioppilaita ja valmistuvia. Meillä osuu kevääseen ja alkukesään myöskin kaikkien kolmen synttärit ja vielä hääpäivä. Tanskassa rakastetaan juhlia ja varsinkin synttäreitä, ja täällä on vielä enemmän arkipyhiä ja juhlia keväässä kuin Suomessa. Niin ja kakkua tarjolla koko ajan joka paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Juhlathan ovat ihana asia ja juhlapöytiin on nautinnollista istahtaa, tai ainakin oli ennen kuin saimme kananmunalle allergisen lapsen. Nykyään juhlat aiheuttavat ihan eri tavalla huolta. Kuinka monta kertaa kehtaa muistuttaa järjestäjiä, että kananmunaa ei saa olla missään, ei edes tippaa majoneesia? Voiko allergian huomioimista edes vaatia?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka paha kiukku ja itku lapselle tällä kertaa tulee kun ei saakaan samoja juttuja kuin muut. Voinko luottaa siihen, että poika itse varmistaa kaverin synttäreillä allergia-asian vieraalla kielellä vai pitääkö minun olla mukana vahtimassa jokaista suupalaa? Mitä jos vahinko sattuu, selvitäänkö “vain” hirveillä vatsanväänteillä vai meneekö sairaalareissuksi? Puhumattakaan niistä rajoitteista, mitä liittyy esimerkiksi matkailuun tai ravintolan valintaan. Niitä kun todellakin riittää, vaikka allergia ei ole tämän kummempi eikä ole kyse moniallergisesta lapsesta. Meillä kulkevat aina Epi-Pen-kynä ja antihistamiinitipat mukana, aivan joka paikassa. Suurin toiveeni juuri nyt on, että pääsisimme joskus siedätyshoitoon pojan kanssa, mutta toistaiseksi allergia on sen verran paha, ettei lupaa ole lääkäreiltä saatu.

Suhtauduin itse aiemmin allergisiin kavereihin vähän huolettomasti. Häpeillen myönnän, etten kovin hyvin ottanut huomioon heidän tarpeitaan. Nykyään ymmärrän, että se, mikä on minulle vain yksi ohimenevä juhla tai tilaisuus, on allergiselle läsnä joka päivä, arjessa ja juhlassa. Minä näen yhden hetken kun hän ei saa “tällä kertaa maistaa mitään”, hänelle se on toistuva tilanne, eikä todellakaan ole kyse ensimmäisestä tai viimeisestä kerrasta.

Allergiset reaktiot eivät tosiaankaan aina ole mitään pientä kutinaa tai epämukavaa oloa vaan kyse voi olla elämästä ja kuolemasta. Vahinkoja ei vain saa sattua. Kyllä tällaiseen allergisen lapsen vanhemman elämään liittyy ihan uudenlaista stressiä ja nimenomaan sitä liittyy juhlatilanteisiin ja muihin erikoistilanteisiin. Jos kuulen, että koulussa tarjoillaan kakkua tai jossain on tarjolla seisova pöytä, on ensimmäinen reaktioni puhtaasti kauhistus. Koska tiedän, että lapseni joutuu taas pettymään, eikä siinä toisen nähden tee itsekään mieli herkutella kakuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse ymmärrän nykyään, miten etuoikeutettu olen kun voin aina vastata kohteliaasti kyllä, jos jotain syötävää tarjotaan. Ihan sama missä päin maailmaa olen ja mitä kieltä osaan puhua. Ja pyrin nykyään ottamaan myöskin paremmin huomioon muiden erityisruokavaliot, koska tiedän, miten valtavan iso juttu se on allergisille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä munaton suklaakakku on äärettömän helppo ja maukas. Tästä pitävät kaikki, lapset ja aikuiset. Itse asiassa se on myös vegaaninen! Usein kysynkin vegaanisia vaihtoehtoja vaikkapa ravintoloissa ja kahviloissa – niihin kun ei ainakaan ole lisätty kananmunaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaninen suklaakakku

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

100 g maidotonta margariinia

2 dl mantelimaitoa tai vadelmamehua

Kuorrute:

3 rkl sulatettua maidotonta margariinia

3 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

200-250g tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu margariini ja neste. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kun pohja on hieman jäähtynyt, lisää kuorrute ja koristele haluamallasi tavalla. Anna levätä yön yli jääkaapissa ja tarjoile kahvin kanssa rakkaillesi.

Tästä reseptistä syntyy piirakkavuoallinen. Jos haluat uunipellillisen, tuplaa raaka-aineiden määrä.

HYVÄSTIT SUOMEN KODILLE

Expat life in Denmark, Koti Tanskassa, Perhe, Reissussa, Sisustus

Kaikkien mietintöjen jälkeen me päädyimme myymään Suomen kotimme ja se tyhjennettiin viime viikolla. Nyt rakkaat huonekalumme ja muut säästettävät tavarat ovat vuokravarastossa kunnes palaamme takaisin Suomeen. Joskus. Siitähän ei ole tietoa milloin ja mihin – toistaiseksi jäämme tänne Tanskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kodin tyhjentäminen oli toki työlästä, mutta vähemmän tunteellista kuin odotin. Meidän asunto oli meille paras mahdollinen koti vuosien ajan, mutta nyt on aika uudelle. Enemmän tunteisiin menivät kaikki ihmiset ympärillä, mutta onneksi heistä ei tarvitse samalla tavalla luopua kuin seinistä. Tietysti haaveilen nyt jo kovasti, millaisessa kodissa sitten joskus Suomessa asuisimme ja miten kutsun sitten sinne rakkaat paluujuhliin.

Täällä ulkomailla asuessa Suomen reissuja odottaa kuin kuuta nousevaa. Sitä suunnittelee mitä kaikkea tekee, mitä syö, fiilistelee miten raikasta se ilma onkaan ja miten puhtaita metsät ympärillä. Sitten katupöly – asia, jonka olemassaolon olin jo lähes unohtanut – tunkeutuu silmiin ja kurkkuun. Ja ainoat mukanani olevat kengät ovat mustat mokkanahkatennarit valkoisilla pohjilla! Siis uskomattoman typerä valinta, nehän ovat pölystä lopullisesti harmaantuneet parin päivän jälkeen.

Nastarenkaiden tauoton rapina bussipysäkillä seisoessa raivostuttaa. Sitä paitsi missasin sen bussin, koska asetuin vain pysäkillä etualalle ja hymyilin. Vasta kun kuski ei tuntunut hidastavan ollenkaan, heilutin kättäni, eikä hän enää ehtinyt pysähtyä. Kylläpä sitä tottuukin hassuihin asioihin, täällä Tanskassa kun ei tarvitse heilutella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joudun odottamaan uutta bussia puoli tuntia. Pysäkille kanssani tulee maahanmuuttajataustainen nainen, joka manaa katupölyä (kätevä small talk -aihe). Hetken vajoan puhelimeni syövereihin, sitten laitan se pois ja kysyn häneltä, miten pitkään hän on ollut Suomessa. Juttelemme koko odotus- ja bussimatkan, melkein tunnin yhteensä. Hän kiittää lämpimästi juttutuokiosta ja minusta tuntuu, että hän todella tarkoittaa sitä. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan ja nyt tiedän miten toivoisin.

Tuttujen ruokien pakkaukset näyttävät ihan hassuilta kaupassa. Tuulipukujen kahina kuuluu kaupungillakin. Puut ovat uskomattoman hoikkia, näinkö kapeita tosiaan? Ihmiset kulkevat harvemmassa, puhuvat hiljaa ja silti he pitävät ovea auki tuntemattomalle ja katsovat silmiin. Pakkasaamun ilma tuntuu julman kuivalta. Valo on äärettömän kaunis. Suihkussa vesi on niin silkkisen pehmeää, ettei sieltä malttaisi tulla ollenkaan pois.

Koko kehoon laskeutuu mieletön rentous – huomaan, että olen Tanskassa koko ajan vähän varuillani ja hieman jännittyneessä tilassa, tarkkailen enemmän miten pitäisi käyttäytyä ja punnitsen, mitä kieltä missäkin tilanteessa käyttäisin. Yritänkö sönköttää tanskaa vai vedänkö suosiolla enkuksi. Suomessa puhe tulee miettimättä, oikeat sanat soljuvat suustani oikealla hetkellä, tiedän vaikuttavani kohteliaalta ja positiiviselta, mistä tanskaksi en koskaan voi olla varma. Jään suustani kiinni joka paikkaan, tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Leikit vievät poikani ja hänen parhaan ystävänsä uskomattomiin fantasiamaailmoihin, eikä jää epäselväksi, miten paljon lapsi nauttii kun saa leikkiä omalla kielellään, mielikuvitella ilman rajoituksia ja toinen on vieläpä mukana siinä. Tällaista on olla kotona.

Mutta ympäristön harmaus tuntuu iskevän vasten kasvoja ja lamaannuttavan. Kyllä, Tampere on yksi suuri työmaa ja alkukevät vuodenajoista ankein, mutta miksi jokaisen talonkin pitää olla harmaa? Miksei missään näy mielenkiintoisen muotoisia ikkunoita tai hauskoja parvekkeita, edes uudisrakennuksissa? Kaikki on niin perin käytännöllistä. Tanskassa hupsut ratkaisut raivostuttavat joskus, mutta väriä ei puutu. Yhtäkkiä olenkin onnellinen, että pääsen sinne vielä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja täällä me nyt ollaan, meidän kodissa ja arjessa Tanskassa. Odottamassa tietysti aina seuraavaa Suomen reissua ja suomalaisia vieraita, mutta onnellisina juuri nyt juuri tässä.