KESÄSUUNNITELMIA JA YLLÄTTÄVÄN REISSUHAAVEEN TOTEUTUMINEN

Mukavaa juhannusta kaikille! Täällä Tanskassa on ihan normaali viikonloppu eli olen tästä kohta suuntaamassa töihin, mutta kyllä täällä jotain kokkoja rannoilla sytytellään ja pieniä juhlallisuuksia järjestetään siellä täällä viikonlopun aikana. Meillä on suunnitelmissa käydä piknikillä rannalla ystävien kanssa ja poitsulla on yhdet kaverisynttäritkin. Ei siis tunnu ehkä erityisesti juhannukselta, mutta kivalta kuitenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä kesänä emme ole suuntaamassa enää Suomeen. Kävimme siellä kesäkuun alussa työreissulla ja siinä yhteydessä onneksi ehdittiin nähdä myös paljon rakkaita. Minulla on uuden työni takia rajoitetusti mahdollisuuksia pitää lomaa (onneksi jonkin verran kuitenkin). Meillä on koko perheellä vain yksi yhteinen lomaviikko. Siihen haluttiin keksiä jotain speciaalia. Suomeen on totta kai ihana matkustaa, mutta se menee helposti vähän suorittamiseksi – muut expat-perheet ehkä tietävät mitä tarkoitan.

Midsummer_greetings from Aarhus

Meillä oli ajatuksena autoreissu tässä “lähistöllä”, jossa kyllä nähtävää riittää. Haaveilen, että näkisimme enemmän eteläistä Tanskaa ja länsirannikon rantoja, Saksaa ja Alankomaita. Toisaalta pohjoinen ja Norjakin houkuttaa ja Köpis tietysti aina. Täältä on niin paljon helpompi lähteä autolla moneen paikkaan kuin Suomesta.

Midsummer_greetings_aarhus

Mutta: Meille tarjoutuikin yllättävä mahdollisuus toteuttaa monta vuotta taustalla muhinut haave Azorien matkasta ja sinne ollaan nyt suuntaamassa viikoksi! Odotan ihan mielettömän paljon. Luonto siellä vaikuttaa niin uskomattoman kauniilta ja muutenkin kohde on varmasti rauhallinen, juuri sellainen mitä nyt kaipaammekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka yhteistä lomaa onkin vain viikko, niin onhan meillä kuitenkin aina yhteiset, vapaat viikonloput! Se on aika luksusta. Joten ehkä ainakin osa noista autoreissuistakin vielä toteutuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuten kesälle on tässä vaiheessa aika vähän suunnitelmia. Kotona hengailua (mulla on tietysti sisustusideoita, ylläri…), toivottavasti lähirannoilla rentoutumista ja sen sellaista. Vanhempani ovat tulossa heinäkuun lopulla tänne Tanskaan pitkäksi viikonlopuksi ja sitä odotan jo tosi innolla ja olen suunnitellut kaikenlaista pientä kivaa. Ja ehkä me muitakin vieraita Suomesta vielä saadaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä tosiaan koulujen lomat kestävät tänä vuonna viisi viikkoa ja siitäkin on mahdollisuus olla kaksi viikkoa koulun kerhossa. Eli vain kolme viikkoa on ns. pakollista lomaa. Tuo kyllä tuntuu aika lyhyeltä ajalta – onneksi me saatiin nyt järjestymään niin, että poika saa lomailla tuon viisi viikkoa putkeen jomman kumman vanhemman kanssa.

Midsummer greetings Aarhus_

Täällä on ollut vähän viileähkö alkukesä, mutta luonto on nyt vehreimmillään ja valoa riittää – aivan ihanaa. Azoritkaan eivät muuten ole mikään hellekohde – siellä lämpötila pyörii parissakympissä. Toistaiseksi kesän kuumimmat hetket on koettu Suomessa, jossa oli vierailumme aikana lähes kolmekymmentä astetta. Ihanalta tuntui kyllä se lämpö.

Jos muuten olette suuntaamassa Aarhusiin jossain vaiheessa, niin tämä pikkukatu nimeltä Møllestien on varmasti SE eniten “instagrammable” katu. Minusta kaupungissa on paljon kauniimpiakin katuja ja alueita, mutta tämä on toki hirmuisen kuvauksellinen.

Midsummer Greetings Aarhus

Kaunista ja rentouttavaa keskikesän aikaa!

Advertisements

KUVAKUULUMISIA KOTOA JA TANSKAN RANNOILTA

Kesäkuun maaginen valoisuus on saapunut myös Tanskaan. Valo ei ehkä ole yhtä heleä kuin Suomessa, mutta kaunis kuitenkin. Huomioni kiinnittyy erilaisiin sinisen, vihreän ja hiekan sävyihin. Kaipaan ympärilleni selkeyttä, aitoutta, hiljaisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä emme ole saaneet täällä nauttia helleaalloista, joita Suomessa on tainnut olla jo useampia. Toivottavasti tanskalaistenkin vuoro kohta koittaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siihen saakka kuvailen kesäsateen kastelemia lehtiä ja hyggeilen – kyllä sateinen ja viileähkökin kesä on aina kesä. Ja rannoilla on ihanaa joka säällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja, jotka ovat jättäneet jälkiä mieleen. Tiedättekö sen tunteen kun jonkun kirjan jälkeen et vain ole enää se sama ihminen, kun joku kirja muuttaa ajatteluasi pysyvästi? Ja onkohan se (keski)ikä (apua!) vai mikä, mutta kirjahyllyn himo on kasvanut valtavan suureksi. Haluan nähdä kirjoja kotonani!

After the summer rain

Olo on jollain omituisella tavalla hirveän haikea, mutta niinhän se minulla aina on silloin kun kaikki on hirveän hyvin. Ja kun on kesä. Haikeuteen auttaa kun myllertää hieman kotona tavaroita. Musta Hay Tray -pöytä palasi olkkariin ja tykkään tosi paljon tästä “uudesta järjestyksestä”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikä minussa on ehkä suomalaisinta, on tämä tietynlainen melankolia. Se joka lymyää pinnan alla kaiken naurun, hymyjen ja reippauden alla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Totta kai nautin kun saan kuvata hymyileviä kasvoja, mutta mietteliäissä, vakavissa kuvissa on vielä jotain enemmän omaa. Ja yksinäisissä purjeveneissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämä on kuitenkin ihan käsittämättömän hauskaa ja rentoa kun pitää sen melankolisuuden kurissa. Katsokaa nyt vaikka näitä kukkia tällä kauniilla rannalla! Olen aika onnekas kun saan kokea tämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa keskikesän aikaa jokaiselle lukijalleni! Kiitos kun olet siellä jakamassa näitä kuvahetkiä kanssani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KAIKKI ON HYVIN – KUULUMISIA UUDESTA TYÖSTÄ JA ARJESTA

Pienen kotimme sisustuksesta ei ole mitään uutta kerrottavaa, mutta elämässä muuten on tapahtunut senkin edestä. Huhtikuu oli varsin vauhdikas. Ohjelmassa oli Suomen kodin myynti ja tyhjennys, viimeisten opintovapaaseen liittyvien kurssien suorittaminen ja uuden työn aloitus täällä Tanskassa, lastenhoitoavun etsiminen, leasing-auton hankkiminen työmatkaa varten ja monenlaisia käytännön asioita aina pankkitilin avaamisesta veroasioihin. Ehdittiin me vähän lomailla ja reissaillakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin tosiaan, näin tässä nyt sitten kävi, että haaveeni toteutui ja kova työ palkittiin – sain oman alan eli markkinoinnin ja viestinnän työpaikan täältä Tanskasta. On aivan mahtava fiilis olla taas työelämässä! Ensimmäiset päivät vain hymyilin typerästi koko kotimatkan. Miten mahtavaa, että asiat lopulta loksahtivat kohdalleen, työnhaun eteen tehty uurastus palkittiin ja voimme jäädä vielä koko perhe toistaiseksi tänne Tanskaan. Tietysti uudessa työssä on paljon huonojakin puolia, mutta tämä uudessa paikassa aloitushan on ihan mahtavaa kun vielä ei ole omassa päässä mitään rajoitteita tai asenteita yhtään mitään kohtaan. Vain uutta ja innostavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin edellisessä työpaikassani Suomessa 10 vuotta, joten jännitti kyllä ihan valtavasti, miten uudessa organisaatiossa työskentely sujuisi. Nyt kuitenkin tuntuu, että pelko ja jännitys olivat hieman liioiteltuja, sillä markkinointia teen kuitenkin edelleen ja näköjään samoja lainalaisuuksia löytyy paljonkin. Oma osaaminenkin on taas muistunut mieleen.

Tosiaan, työnhakuvaiheessa oli välillä vaikeaa hahmottaa omaa osaamistaan. Valitettavasti työnhaku vaikuttaa väkisin fiilikseen sekä itsetuntoon ja breikki työelämästä tietysti myös hankaloittaa omalla tavallaan, vaikka opintovapaa antoikin minulle todella paljon. Jos siis siellä on nyt joku, joka etsii töitä ja kokee vaikeuksia muodostaa käsitystä omasta osaamisestaan, niin voin lohduttaa, ettet ole yksin! Itse toivon, että tästä työnhakukokemuksesta täällä on apua sitten kun taas palailemme Suomeen ja edessä on siellä taas sen oman paikan etsintä, josko osaisin suhtautua työnhakuun vähemmän stressillä ja muistaisin paremmin ne vahvuudetkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Töissä puhun englantia, mutta yritän käyttää myös tanskaa, koska se on kaikkien muiden yhteinen kieli. Hieman kyllä turhauttaa kun en ymmärrä oikeasti käytännössä mitään, mitä he keskenään puhuvat. Nythän mulla on tietysti hyvä tilaisuus oppia lisää tanskaa, mutta tässä alussa en ole pystynyt vielä ottamaan juuri mitään vastaan kun uutta infoa on muuten tullut niin paljon.

Työskentelen suomeksi ja englanniksi sekä käännän jonkin verran tekstejä myös ruotsista – ja välillä on kyllä tuntunut, että aivot ovat aivan solmussa. Suomi on rakenteeltaan niin erilainen kieli, että siihen pitää oikein keskittyä, jos aikoo kirjoittaa hyvää sisältöä. Nytkin tästä blogitekstistä tulee ihan järkyttävää soopaa, mutta onneksi kirjoittelen tätä vain itselleni muistoksi (ja tietysti rakkaalle äidille, terkkuja kotiin!). Mulla on kollegoja myös Suomessa eli pääsen hoitamaan asioita osittain omalla kielelläni, mikä on todella mukavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arki meidän perheessä muuttui tietysti aika isosti. Minulla on pitkä työmatka ja mies reissaa omassa työssään jonkin verran. Onneksi olemme kuitenkin löytäneet ihanan “nannyn”, joka auttelee silloin tällöin lapsen hakemisessa koulusta. Uskon, että vaikka tämä on melkoista palapeliä, niin kyllä me saamme homman toimimaan. Tuo aktiivinen työnhakuvaihe ei ainakaan ollut mitenkään mukavaa aikaa meidän perheessämme, joten mielummin pienet kiireet ja tasapainoinen fiilis kuin väljät aikataulut, mutta hermoromahduksen partaalla oleva äiti…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut nyt uudessa työssä vasta kolme viikkoa, joten vielä ei arjen sujumisesta voi paljon puhua. Olen kuitenkin tähän asti ehtinyt myös harrastuksiin kivasti ja niistä kyllä aion pitää kiinni. Sen olen jo huomannut, että viikonloput ja vapaat muutenkin tuntuvat paljon enemmän ansaituilta kuin pitkään aikaan. Vaikka eihän sen pitäisi mennä niin – kyllä minä opiskelijanakin viikonloppuni olin todellakin ansainnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitäpäs voisin kertoa arjesta tanskalaisella työpaikalla… No ainakin sen, että meillä on toimistolla joka aamu aamupala! Siellä on töissä oikeasti sellainen ihana nainen, joka mm. siivoilee, mutta myös siis laittaa aamupalan joka aamu klo 8.30. Ihana tapa aloittaa työpäivä, etenkin kun olen usein lähtenyt kotoa jo ennen seitsemää. Aamupalaan sisältyy yleensä lähinnä erilaisia leipiä ja päällisiä, tanskalaiset tykkäävät hilloista ja omituisista ohuista leivänpäällissuklaistaan, mutta minä valitsen yleensä ihan vaan voita. Lisäksi toimistolla on koko ajan hedelmäkori täynnä ja siitä saa ottaa päivän mittaan välipalaa. Ihanaa! Nämä toimivat sellaisella periaatteella, että jokainen hakee mitä haluaa ja syö sitten omalla työpisteellään tai pikaisesti keittiössä.

Lounaskulttuuri on tosi erilainen kuin Suomessa. Kaikki syövät mitä syövät ja omaan tahtiinsa (eivät sentään työpisteen ääressä kuitenkaan), useimmilla on kotoa otetut eväät. Inhoan eväiden tekemistä ja kuvittelen käyväni jossain läheisessä hygge-kahvilassa lounaalla. Todellisuudessa kuitenkin nappailen 7/11:stä jotain ylihintaisia sämpylöitä ja majoneesissa lilluvia salaatteja – todella huono tapa, josta sain jo työkavereiltakin palautetta, hihi. Pitää siis selkeästi alkaa totutella eväsboksin tekemiseen. Jos olen jo lapselle sen tottunut kouluun tekemään, niin eiköhän se ala luonnistua itsellekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi hassu ero muuten Suomeen on se, että avokonttorissa ei tosiaankaan ole hiljaista! Mun mielestä yleisestikin tanskalaiset ovat ihan hirveän äänekkäitä, eikä näemmä työpaikka ole poikkeus. Toisaalta ihan tykkään kun on menoa ja meininkiä, mutta onneksi saan tehdä viikottain etäpäiviä, muuten voisi olla pää aika sekaisin kaikkien kielten sekamelskassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luettelen tässä nyt näitä asioita ihan muina naisina arkisesti ja siltähän se tuntuukin, ihan tavalliselta ja arkiselta. Mutta yritän myös muistaa, että tämähän on mulle toteutunut unelma. Olen nimittäin jo vuosia haaveillut, että voisimme asua joskus perheen kanssa ulkomailla ja saisin myöskin työkokemusta kansainvälisestä organisaatiosta. Välillä täytyy ihan muistutella itselleen, että hei, sä toteutit sun unelman! Eihän tämä mitään glamöröösiä elämää ole, mutta haaveilinko mä sellaisesta…? En, mä haaveilin tästä.

Olen aika helkkarin ylpeä kyllä itsestäni, miehestäni ja ennen kaikkea meidän pojasta näiden kaikkien muutosten keskellä. Olen vähän sen tyyppinen (rasittava) ihminen, että mulla on aina seuraava tavoite mielessä ja kehitettävien asioiden lista päässäni on loputon. Ikään kuin olisi olemassa joku lopullinen maali, jonne joskus pääsen – eikä sellaista tietenkään ikinä ole eikä tule. Joskus pitää vain pysähtyä ja nähdä kaikki se, mitä on tapahtunut matkan varrella, ne ilot ja kivut jotka piti kokea, jotta saavuin tähän pisteeseen.

Juuri nyt en yhtään mieti mitä seuraavaksi.  Tosin se ei varmastikaan johdu siitä, että olisin jotenkin ylevä ja valaistunut vaan aivokapasiteettini ei yksinkertaisesti riitä muuhun kuin kaikesta uudesta selviämiseen, hahhah. Mutta samapa se mikä syy on, nautin tästä tunteesta ja uudesta arjesta. Kaikki on hyvin.