ALL YOU NEED IS… LESS.

Se, mitä et tee, on yhtä tärkeää kuin mitä teet. Se, mitä päätät jättää tavoittelematta, on yhtä tärkeää kuin mitä tavoittelet.

Olen ollut tavaran suhteen aito minimalisti jo lapsesta alkaen. Muistan, että halusin pitää tavarani järjestyksessä ja luopua turhasta jo todella nuorena. Voi sitä onnen ja ilon päivää kun sain 10-vuotiaana oman huoneen, jonka sai pitää juuri niin siistinä kuin halusi. Suuressa perheessä tavaran määrä ahdisti välillä paljonkin ja omassa kodissani olen aina halunnut pitää tavaramäärän maltillisena. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koen, että elämäni on parempaa ja selkeämpää vähemmän tavaramäärän kanssa. Hahmotan, mitä omistan ja pystyn pitämään esineistäni parempaa, niiden ansaitsemaa huolta. Järjestän myös päätäni kun järjestän tavaroitani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä minimalismi ei ole kuitenkaan ulottunut muuhun elämääni ja nyt ihmettelen, miksi ei. Jos ajattelen vaikkapa kivan asukokonaisuuden kokoamista, niin sehän on varmasti helpompaa kun vaatteet ovat valmiiksi tyylillisesti yhteensopivia, mittasuhteiltaan minulle oikeanlaisia ja laadukkaita. Niinpä olen karsinut vaatekaapistani pieneksi tai muuten sopimattomaksi jääneet ja rikkinäiset sekä nuhjuiset vaatteet pois ja kokonaisuuksien valinta sujuu melko helposti. Joukkoon mahtuvat silloin helposti myös ne muutamat yllätykset ja tyyliä rikkovat poikkeukset, kuten erikoisempi laukku tai jännän värinen takki.

Jos taas yrittäisin koota kivaa asukokonaisuutta valtavasta kaupan vaatevalikoimasta, ei siitä tulisi yhtään mitään. Kaikki olisi vähän sinne päin,  väärän kokoista, eikä oloni olisi ollenkaan hyvä.

Loogisesti ajateltuna tämä sama ajattelumalli sopii myös kaikkeen muuhun, mitä elämässäni teen. Jos suoritan asioita vain tottumuksen vuoksi, koska niihin on joskus tullut ryhdyttyä, vaikka ne eivät minua tai perhettäni enää palvele, tulee niistä kuin liian tiukkoja ja nuhjuisia, muodista menneitä farkkupareja. Jos taas tekemäni asiat muodostavat mielekkään kokonaisuuden ja sopivat “tyylillisesti yhteen”, pystyn varmasti parempiin tuloksiin pienemmällä vaivalla, minulla on parempi olla ja säteilen hyvinvointia myös ulospäin.

Visu Sillvan Autumn Colours

Kysehän ei ole siitä, etteikö jokin asia olisi aiemmin voinut tuottaa minulle valtavaa iloa ja sopia erinomaisesti elämääni. Kyllähän ne lantiolla roikkuvat trumpettifarkutkin olivat ihanat, vaikka nykyään en tuntisi oloani niissä hyväksi. Tekemisten suhteen pitäisikin uskaltaa suorittaa samanlaista karsintaa kuin tavaroiden, mutta miksiköhän se tuntuu itselle niin vaikealta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen vuosikausia yrittänyt tehdä koko ajan enemmän ja ajatellut, että kun vain teen paljon ja vielä vähän lisää, niin ahkeruuteni ennen pitkään palkitaan. Samalla olen nähnyt, miten ympärilläni menestystä niittävät nimenomaan ne tyypit, jotka uskaltavat reilusti kieltäytyä turhista töistä ja menoista. Ne tyypit, jotka rajaavat tekemistään.

Olen ajatellut, että koska en ole erityisen lahjakas missään yksittäisessä asiassa, mutta aika hyvä monessa, voin korjata tilannetta määrällä, asenteella ja ahkeruudella.

VisuSillvan _ autumn colours

Kun ensimmäisiä kertoja aloin kyseenalaistamaan omaa ajatteluani, tunsin itseni huijatuksi. Eikö olekin väärin, ettei ahkeruudesta palkitakaan, ajattelin. Tanskaan muutto osui kuitenkin siinä mielessä hyvään saumaan, että sain viettää vuoden opintovapaalla ja ehdin tarkastella vähän tarkemmin, etäisyyden päästä, omia käyttäytymismallejani. Toki sorruin hirveään suorittamiseen senkin aikana ja nyt jälkikäteen luen vanhoja blogipostauksiakin ihan järkyttyneenä – miten saatoin todeta muutaman viikon jälkeen, etten ole “vieläkään” saanut aikaiseksi sitä ja tätä. Niin, siis olinhan VAIN muuttanut toiseen maahan, eihän siinä nyt mitään!

Mieheni on äärettömän viisas ja ihana ihminen ja hän on jo vuosikausia toivonut, että tekisin yksinkertaisesti vähemmän asioita, olisin vähemmän ahkera. Muistan ajan, jolloin se tuntui minusta suorastaan loukkaavalta ja törkeältä kommentilta. Siis mitä tässä maailmassa saadaan aikaiseksi, jos kaikki vain vähentävät ja hidastavat?

Nyt kuitenkin saan kiinni hänen ajatuksestaan. Saan kiinni siitä, että hän rakastaa minua eniten kun olen läsnä, kun vain olen. Hän ja kaikki muut tärkeimmät ihmiset ympärilläni rakastavat minua minun itseni takia, ihan vain itseni takia, eikä sillä mitä teen, ole mitään tekemistä asian kanssa.

Enää se ajatus ei loukkaa vaan lohduttaa. Okei, vähän itkettää, mutta silti lohduttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä voisin rakastaa myös itseäni ihan vain sen takia, mitä olen. Ilman suorittamista, ilman ruksittua to do-listaa, ilman ainaisia epämukavuusalueita ja itseni ylittämisiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En harrasta juuri nyt mitään muuta liikuntaa kuin joogaa ja hyötyliikkumista ja se on OK.

Pojallani ei ole mitään harrastuksia, eikä hän niitä vielä halua. Se on OK. Koulussa on ihan riittävästi aktiviteettia.

En ole oppinut 1,5 vuodessa kovinkaan paljon tanskaa ja puhun sitä täysin surkeasti. Se on OK. Enkulla pärjään hyvin.

Töissä on juuri nyt valtava paine ottaa lisää tekemistä ja tehdä vähän nopeammin ja määrällisesti enemmän, mutta ainakaan vielä en ole suostunut kaikkeen ehdotettuun. Tiukkaa tekee, sen voin myöntää, mutta tiedän päässeeni jo pitkälle kun edes mietin näitä asioita. Aiemmin olisin sanonut ilomielin kyllä.

Jätän monia tapahtumia väliin, jotka periatteessa kyllä kiinnostavat, mutta joihin en vain jaksa lähteä. Sekin on OK.

Blogi elää hyvinkin hiljaiseloa ja suuri osa Instagram-kuvistakin on otettu vanhalla kännykälläni, enkä edelleenkään osaa käyttää kunnolla kuvanmuokkausohjelmia. Sekin on OK.

Ja kun näen ystävien kuvia kaupunkilomilta tai reissuilta ympäri maailmaa, pienen hetken ajan erehdyn luulemaan, että haluaisin olla siellä itsekin. Sitten mietin tarkemmin. Oikeastaan enemmän haluan olla torkkupeiton alla kotona, lukea kirjaa ja kuunnella nukkuvan pojan tuhinaa.

FC8EE46B-B47A-409A-BDBC-F0F506C98AFA

To do -listojen lisäksi aion alkaa vihdoin ja viimein kirjoittaa not to do -listoja. Koska nyt uskon, että se, minkä jätämme tekemättä, on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin se, minkä teemme.

Kuka on mukana?

PARASTA TANSKASSA ON…

Olemme asuneet nyt Tanskassa puolitoista vuotta ja tällä kokemuksella halusin kirjoittaa muistiin, mikä täällä on parasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pohjoismaalainen elämäntyyli keskieurooppalaisella twistillä

Tanska on Pohjoismaa ja asiat sujuvat suomalaiseen meininkiin tottuneen näkökulmasta varsin mukavasti. Eroja Suomeen verrattuna on, mutta esim. useimmat asiat saa hoidettua sujuvasti verkossa. Kieli on puhuttuna äärettömän vaikea, mutta kirjoitettuna sitä pystyy ymmärtämään aika hyvin ruotsin pohjalta, mikä helpotti alussa ja helpottaa yhä. Täällä on turvallista ja luotetaan vahvasti toisiin ihmisiin, mikä on minulle todella tärkeää.

Tanskassa on mielestäni onnistuttu yhdistämään tämä pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta ja toimivuus keskieurooppalaiseen kulttuuriin sekä tunnelmaan.

Aarhus LatinerkvarteretAarhus Hay and Street Art

Rento suhtautuminen elämään

Tanskalaiset ovat tunnettuja hyggestään ja minusta rentous on siinä hyvin oleellinen ainesosa. Muistan vielä hyvin sen ensivaikutelman kun joka paikassa tuntui olevan niin äärettömän rentoa – kuitenkin samalla tyylikästä. Välillä täällä tuntuu, että voisi varmaan mennä alasti kadulle, eikä kukaan kiinnittäisi erityistä huomiota.

Täällä ei mielestäni nipoteta turhasta. Lapsen kanssa voi mennä minne vaan, meteliä tulee eikä se ketään haittaa. Minä ainoastaan suomalaisena välillä pyörittelen vähän silmiäni ilman pipoa kulkeville lapsille ja kaikenmaailman metelöinnille, hahah.

Tanskassa on olemassa tälle rentoudelle sanakin, pyt. Sitä käytetään silloin kun jokin asia ärsyttää, mutta sille ei voi mitään, joten siitä ei kannata murehtia eikä käyttää energiaa moiseen. Siinä on siis mukana aavistus välinpitämättömyyttä, jota on helppo aistia täällä useinkin, mutta ei siitä nyt tässä kohtaa enempää. Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Minulle tämä näyttäytyy kuitenkin ehdottomasti enemmän positiivisuutena, kielteisiin asioihin ei jäädä niin helposti vellomaan. Iloisuus ja positiviisuus korostuvat yleisessä tunnelmassa.

Aarhus Rådhus and Sand

Kaunis luonto

Tanskassa on hyvin vähän metsää, mutta ne harvat alueet ovat todella kauniita. Jaksan ihailla vanhaa lehtimetsää, joka on suomalaiselle kovin eksoottinen. Erityisen upeaa luontoa tarjoavat kuitenkin hiekkarannat, etenkin Jyllannin länsirannikolla. Niistä on suunnitelmissa kirjoittaa oma blogipostauskin.

Aarhus Risskov Forest RiiskovOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukuisat pikkuputiikit ja kahvilat

Tanskassa pikkuputiikkikulttuuri on voimissaan ja se on aivan ihanaa! Liikkeet menevät tosin aikaisin kiinni ja sunnuntaisin kaikki on suljettuna, mutta siihen on tottunut.  Rakastan fiilistellä kapeilla kujilla ja kurkistella suloisiin putiikkeihin, joissa palvelu on aina niin sydämellistä ja tietysti pöydillä palavat kynttilät. Myös pieniä kahviloita ja ravintoloita on paljon – keskustan ulkopuolellakin. Niissä ehkä palvelun taso vähän enemmän vaihtelee, mutta yleensä sisustus on aina kaunis, ruoka hyvää ja tunnelma mukava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viihtyisät ja rennot tapahtumat

Tanskalaiset todella osaavat järjestää (hipsteri)tapahtumia, isoja ja pieniä. Niiden pystyttäminen tuntuu sujuvan heiltä rennosti, ihan käden käänteessä. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen pojan koululla järjestetty tapahtuma, jota mainostettiin pienenä ja rentona koko perheen lauantaina. Noh, siellä oli varmaan 30 erilaista toinen toistaan upeampaa myyntikojua, pyöränkorjausta, popcorn-kärryä, tuntikausia kestänyt huutokauppa, kasvomaalausta, ruokamyyntiä, bändi soittamassa ja ihan festarifiilis. Ja kaiken sen olivat järjestäneet noin 10-vuotiaat lapset vanhempineen.

Itse olen työni puolesta ollut järjestämässä monia tapahtumia ja todellakin tiedän, etteivät ne synny itsestään, joten arvostan tätä paljon. Yritän täällä hieman imeä ideoita ja oivalluksia tulevaa varten, jos vaikka vielä joskus olen tapahtumien parissa töissä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAaarhus street

Arkkitehtuuri ja muotoilu

Kauniit, vanhat talot luovat aivan ainutlaatuista tunnelmaa Tanskassa ja niiden vastapainoksi uusi arkkitehtuuri on modernia, kiinnostavaa ja monipuolista. Designia on joka paikassa ja kauniita sisustuksia tulee vastaan melkein ähkyksi asti. Nautin kyllä kun saan elää näin visuaalisesti viehättävässä ympäristössä! Myös muodin suhteen Tanska on mielenkiintoinen paikka asua. Monilla täällä on taito pukeutua rennon tyylikkäästi ja aika ajattomasti, juuri sillä tavalla kuin itsekin mieluiten haluaisin pukeutua.

Kuitenkin jännästi sekä sisustus että muoti ovat kiinnostaneet minua paljon vähemmän täällä asuessa kuin Suomessa. Ehkä syynä on juuri se, että ärsykkeitä näillä alueilla tulee niin paljon, etten pysty vastaanottamaan sitä kaikkea inspiraatiota ja syntyy jonkinlainen vastareaktio. Totta kai olen ostanut täällä vaatteita ja sisustanut kotia, mutta vähemmän kuin olisin odottanut. Sen sijaan luonto ja metsä (siis juuri ne asiat, joita täällä on vähemmän kuin Suomessa) tuntuvat erityisen merkityksellisiltä ja tärkeiltä inspiraation lähteinä.

new architecture denmark 2018OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikuttavat museot 

Yksi minulle yllättävä asia on ollut museoiden taso. Jos siis reissaatte Tanskassa, suosittelen todella lämpimästi vierailemaan paikallisissa museoissa. Ne ovat hienoja elämyksiä ja yleensä toteutettu kaikkia aisteja puhutteleviksi kokonaisuuksiksi. Alle 18-vuotiaat pääsevät sisään aina ilmaiseksi, eikä aikuistenkaan pääsylippu ole yleensä kallis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvät pyöräilyolosuhteet

Ihanan leveät ja selkeät pyörätiet houkuttelevat fillaroimaan! Talvi on lauha, joten yleensä pyöräily onnistuu ympäri vuoden. Toki veden- ja tuulenpitävää varustetta tarvitaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanskalaisten ylpeys omasta maastaan

Täällä ollaan äärettömän ylpeitä tanskalaisuudesta, designista, yrityksistä, kulttuurista, ihan kaikesta. Mielestäni se on hienoa ja meillä suomalaisilla olisi tästä opittavaa. Tanskalaiset eivät pelkää kertoa omasta maastaan positiivisia asioita ja ovatkin onnistuneet brändäämään itsensä ja yrityksensä sen ansioista ihailtavan menestyksekkäästi.

Design chairs _ ant

Toivottavasti nyt ei mene ihan täysin fiilis, mutta listaan lyhyesti vielä asiat, jotka ovat minusta ikävimpiä Tanskassa, täysin siis omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni perustuen:

  • Kieli, joka ei sinänsä teknisesti ole mitenkään vaikea, mutta jota on puhuttuna todella vaikea ymmärtää ja joka kuulostaa mielestäni edelleen aika hirveältä. Alussa motivaationi oppimiseen oli todella hyvä, mutta nyt kun työskentelen tanskalaisten kanssa, olen lähes luovuttanut, noloa ja nurinkurista kyllä.
  • Ainainen tuuli ja sade. Suomessa ilmasto on paljon kivempi, ikävöin neljää vuodenaikaa. Suomessa on kesälläkin usein lämpimämpi kuin täällä.
  • Välillä tuntuu, että täällä hieman unohdetaan muidenkin maiden olemassaolo, eikä vaikutteita muualta mielellään oteta. Tai vähätellään. Se tuntuu aavistuksen huvittavalta, koska kovin suuresta maasta ei kuitenkaan ole kyse.

Danish living autumn flowers

Isosti plussan puolella kuitenkin ollaan ja kokemuksena täällä asuminen on ollut varsin positiivinen, vaikeista päivistä ja ärsyttävistä hetkistä huolimatta.

Tiedän jo nyt, että tällä maalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Toivon, että voin säilyttää elämässäni ripauksen tanskalaista tunnelmaa ja elämänasennetta, minne tieni jatkossa viekään.

SYYSKUUN ENSIMMÄINEN VIIKKO

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Säiden herra on ilmeisesti lukenut kalenteriaan hyvin kirjamellisesti, koska juuri silloin kun vaihtui syyskuuksi, valo muuttui, sumu valloitti aamuiset moottoritiet, sade rummutti iltaisin ikkunoita ja tanskalainen tuuli muistutti todellisesta olemuksestaan.

Allekirjoitin tällä viikolla vakituisen työsopimuksen nykyiselle työnantajalleni, jei, ja tulen jatkossa tekemään myöskin hieman enemmän töitä kotoa käsin – käyn 80 km päässä sijaitsevalla konttorilla vain kaksi kertaa viikossa. Niinpä päätin irtisanoa ylikalliin autoni sopimuksen ja siirtyä kulkemaan työmatkoja junalla.

Noh, keskiviikkoyönä autoani oli naarmutettu kadulla ja selvittelin tanskalaisen poliisin ja vakuutusyhtiön kanssa tilannetta. Voin kertoa, että Google translatoria on taas tarvittu kaikenmaailman  vahinkoilmoitusten teossa, tällaiset asiat harvemmin löytyvät englanniksi täällä, vaikka muuten kaikki toki puhuvat enkkua. Mikä tuuri, että tämä sattui juuri nyt kun leasingia olisi ollut enää kuukausi jäljellä! Homma tulee kyllä kuntoon, mutta mulla on melko jättimäinen omavastuu, noin 800 euroa.

Lisäksi lupauduin mukaan kansainvälisen koulun vanhempainyhdistykseen ja meidän ihana vakkarilapsenvahti sai uuden duunin eikä pysty enää auttamaan meitä. Tätähän elämä on, hyviä uutisia ja sitten ärsyttäviä sattumuksia, ja kaikki tapahtuu yleensä samaan aikaan.

Viestittelin viikolla ihanan suomalaisen Eppusen kaapilla-blogia kirjoittavan Heidin kanssa, joka asuu tässä tunnin junamatkan päässä ja me päätettiin extempore lähteä lauantaina Aarhus cityyn shoppailemaan ja syömään. Aivan parasta! Täällä oli sattumalta paljon tapahtumia ja konsertteja tänä viikonloppuna ja todella hyvä tunnelma keskustassa. Heidi myös otti mun kameralla muutamia ihania kuvia, tosi taitava hän on.

Nämä kuvat otettiin Latinalaiskortteleissa, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että tunnelma on “ranskalainen”. Joskus 90-luvulla turisteja on houkuteltu kuulemma ranskalaiskampanjalla kaupunkiin. Noo, sitä en tiedä houkuttelisiko tämä minua, omasta mielestäni tanskalainen on parempi kuin ranskalainen ja nämä talothan täällä ovat nimenomaan vanhoja tanskalaisrakennuksia. Ihana alue joka tapauksessa – paljon ravintoloita, kahviloita, pieniä putiikkeja ja hyggeä.

Joskus olen muuten vähän ihmetellyt, että miksi ulkomailla asuvat suomalaiset hengailevat toistensa kanssa, mutta nyt kyllä ymmärrän hyvin. On niin ihanaa vaihtaa kuulumisia omalla kielellään sellaisen ihmisen kanssa, joka TÄYSIN ymmärtää, mistä puhun. Ja jotenkin myös muut täällä Tanskassa asuvat suomalaiset ovat osoittautuneet luonteeltaan aivan ihaniksi ihmisiksi. Kai se vähän sellaista avoimuutta, hulluutta ja erityistä positiivisuutta vaatii muuttaa toiseen maahan ylipäätään.

Mukavaa syyskuun jatkoa!