TAKAISIN KOULUUN!

Meidän 7-vuotias poikamme aloittaisi tällä viikolla koulutiensä, jos me asuisimme Suomessa. Sen sijaan hän aloittaa toisen kouluvuotensa täällä Tanskassa. Vaikka yleensä rakastan uusia alkuja ja elokuuta, niin nyt kyllä huokaisen helpotuksesta – ei uusia alkuja meidän perheessä tällä kertaa. Viime viikolla aukesi jo koulun kerho eli SFO (skolefritidsordningen) ja tämän viikon torstaina alkaa sitten virallinen opetus. Vastassa ovat tutut, aivan ihanat opettajat, kivat kaverit ja tutut luokkahuoneet, eikä yhtä ainuttakaan uutta kieltä.

Back to school.jpg

Viime vuosi oli sellaista uusien alkujen ja jännityksen tykitystä, että jälkikäteen oikein hirvittää. Kaiken Tanskaan muuttoon liittyvän mullistuksen keskellä 6-vuotias poikamme aloitti koulun kansainvälisellä luokalla. Hän ei tuntenut koulusta ketään, ei yhtä ainuttakaan opettajaa eikä lasta – enkä kyllä minäkään hänen äitinään. Minulla oli kuitenkin se etu, että pystyin tutustumaan ihmisiin aika helposti englanniksi. Poika oli ummikko niin tanskaksi kuin englanniksikin.

Kidsroom2.jpg

Tietysti meitä jännitti, miten kaikki sujuu. Olemmeko haukanneet liian suuren palan? Onko uuteen maahan muutto ja kaksi uutta kieltä pienelle lapselle yksinkertaisesti liikaa? Pärjääkö hän eväiden kanssa pitkät koulupäivät?

Eniten jännittivät kuitenkin ne tavalliset asiat, jotka varmasti jännittävät ihan jokaista vanhempaa koulun alkaessa. Viihtyykö lapsi? Löytääkö hän kavereita? Hyväksytäänkö koulussa erilaisuutta? Mitä jos tulee koulukiusaamista? Ymmärtääkö opettaja juuri minun lastani?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itse aina viihtynyt koulussa todella hyvin, mutta muistan kyllä, miten armotonta meno välillä oli. Piti sopeutua porukkaan, erilaisuus ei ollut hyvä juttu. Minulla on kaksossisko ja se oli välillä riittävä syy erilaisuuteen – kaikkiin kaveriporukoihin ei ollut asiaa, sillä monet eivät osanneet luontevasti olla kolmen hengen porukassa tai sitä isommassa, vaikka meille se kyllä olisi sopinut.

Ikea Moppe Hack.jpg

Kaikkein eniten olen jännittänyt sitä, että lastani kiusataan tai hän ajautuu kiusaajaksi. Molemmat yhtä kamalia vaihtoehtoja. Toistaiseksi mistään sellaisesta ei ole kuitenkaan ollut merkkejä. Onneksi. Tai no, itse asiassa kyllä tanskalaisen puolen lapset nauroivat pojalle ja pilkkasivat viime syksynä kun hän puhui hassusti tanskaa. Se oli onneksi ohimenevä vaihe, eikä oman luokan lasten kanssa ole ollut mitään vastaavaa. Kiitos siitä myös loistavalle luokanopettajalle, joka puuttui välittömästi suurella vakavuudella pieniinkin orastaviin kiusaamistapauksiin kouluvuoden alussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jännitin myös lapsen jättämistä koulun avoimeen pihapiiriin. Kun on tottunut päiväkotimaailmassa aitoihin, portteihin ja aikuisiin, jotka tietävät, missä lapsi liikkuu, on muutos koulumaailmaan suuri. Kerran kun hain poikaa viime syksynä, ei häntä meinannut löytyä millään ja etsimme koulun aikuisten kanssa aika pitkään! Se oli yksi elämäni pelottavimmista hetkistä. Silloin hirvitti sekin, ettei hän vielä puhunut kovin hyvin tanskaa. Onneksi poika löytyi lopulta puumajasta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Sen jälkeen harjoiteltiinkin ahkerasti kelloa ja ajan kulun seuraamista ja hän oppi tulemaan porttien läheisyyteen sovittuna hakuaikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä Tanskassa on samalla tavalla kuin Suomessakin avoin kulku koululle ja monet lähellä asuvat (etenkin hieman isommat) lapset kulkevat yksin pyörällä tai kävellen. Lasten vapaata leikkiä ja liikuntaa arvostetaan paljon, joten he saavat olla iltapäiväkerhossa joko sisällä tai suurilla ulkoalueilla oman mielensä mukaan. Periaatteessa kannatan tällaista systeemiä ja pohjoismaista luottamuksen kulttuuria täysin. Mutta on siinä silti sopeutumista kun kyseessä onkin se oma pieni mussukka, joka elelee vielä niin täysin omassa mielikuvitusmaailmassaan ja saattaa keksiä mitä tahansa!

Me olemme toistaiseksi vieneet ja hakeneet aina pojan, eikä hänellä ole vielä edes omaa kännykkää. Sen hankkimisesta on puhuttu, mutta ensin harjoitellaan tavaroista huolehtimista näiden muiden juttujen kanssa – opittavaa on vielä reilusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kansainvälisellä luokalla se, mikä minun koulussani aikanaan olisi ollut erilaisuutta, on tavallisuutta. Monet lapset ovat asuneet eri maassa ja puhuvat kolmea tai neljää kieltä. Niinpä poikamme totesi eräänä päivänä, että on vähän omituista kun meillä kotona molemmat vanhemmat puhuvat ihan vaan suomea. 😉

Toivotan paljon onnea & iloa matkaan kaikkiin ekaluokkalaisten perheisiin ja turvallista koulumatkaa jokaiselle koululaiselle!

 

Advertisements

2 thoughts on “TAKAISIN KOULUUN!

  1. Olipa ajankohtainen kirjoitus. Täällä mielessä pyörii aivan samanlaiset ajatukset ja ainakin tätä äitiä koulun alku jännittää tosi paljon. Ei voi kuin toivoa, että kaikki sujuu hyvin täällä uudessa ympäristössä. Tuo vapaus, josta kerrot on täällä toki kaukainen haave ja olen pähkäillyt miten tytär sopeutuu pitkiin (7h) koulupäiviin, joissa on vain yksi välitunti päivän aikana. Kaikesta muusta sopeutumisesta puhumattakaan. Ei kai voi kuin toivoa parasta ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Tsemppiä koulunalkuun teille, toivottavasti tie on tasainen ❤

    Like

    1. Moikka Jenni, kiitos kun jätit kommenttia. Uskon tietäväni jotain tuosta jännityksen määrästä – on se hurjaa! Varmasti sielläkin menee kaikki hyvin. ❤ Se, mitä en tuossa kirjoituksessa hoksannutkaan tuoda niin esiin (ehkä lisään vielä) on se, että kyllähän täällä ulkomailla vanhemmiltakin vaaditaan paljon koulunalussa. Pitää sopeutua niin moneen uuteen juttuun eikä näyttää kaikkea pelkoaan lapselle. Ja kaverisuhteiden rakentaminen vaatii myös vanhemmilta aktiivisuutta. Mulla ainakin aluksi oli ihan täysi työ selvitä tanskaksi kaveritreffeistä, mutta silti vaan sitkeästi niitä järkkäsin.

      Koulupäivien pituudesta muuten sen verran, että täälläkin on aina 6-7 h päivät ja lisäksi vielä iltapäiväkerho. Välitunteja on kyllä enemmän kuin yksi. Tuo kuulostaa aika hurjalta, että on vain yksi tauko, mutta varmasti lapsi sopeutuu siihen hyvin. Ainakin meidän pojalla nuo pitkähköt päivät ovat sujuneet hyvin. Lisäksi lomat ovat lyhyemmät kuin Suomessa, mutta mielestäni kuitenkin riittävät, tai ainakin meidän perheessä on tuntunut siltä.

      Se oli hyvä, että olin itse opintovapaalla silloin viime vuonna kun koulu alkoi, eikä pojan tarvinnut olla aluksi iltapäiväkerhossa. Me myös kokeiltiin hänen toiveestaan aloittaa koulunaloituksen yhteydessä uusi harrastus (futis) 2 kertaa viikossa. Se vasta mulla epämukavuusalueella olikin, koska oli tanskaksi, enkä tunne lajia yhtään. 😀 Mutta sinnekin vaan sitten rohkeasti menin, enkä näyttänyt jännitystä lapselle. Aluksi siellä meni ihan hyvin, mutta sitten into lopahti. Taisi alkaa väsyttää liikaa kun illat pimenivät ym. Ja sitten ihan suosiolla lopetettiin, koska mun mielestä tärkeintä on, ettei mitään pakota tai painosta tällaisessa tilanteessa, jossa muutenkin on paljon uutta.

      Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla lisää, millainen on koulumaailma siellä rapakon takana. Pojan luokalla on yksi jenkkiäiti ja hänellä on käsittääkseni ollut erityisen kova sopeutuminen tähän vapauteen, ettei ole portteja ja muureja koulun ympärillä…

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s