Tämä kaupunki on täynnä kiinnostavaa arkkitehtuuria, mutta yksi rakennus on itselleni ylitse muiden. Nimittäin kaupungintalo, joka on monien mielestä yksi tanskalaisen arkkitehtuurin helmistä. Samaan aikaan rakennusta on kuvailtu rumaksi, karuksi ja liian moderniksi.  Kuten siis taide yleensäkin, myös Rådhus jakaa mielipiteitä.

Itselleni yksi kohokohdista täällä Tanskassa asuessa on ollut opastettu kierros, jossa pääsin kurkistamaan sisälle tähän upeaan rakennukseen ja tutustumaan sen kiehtovaan historiaan.

Arkkitehdit Arne Jacobsen ja Eric Møller olivat talon rakentamisen ja suunnittelun aikana nuoria ja innostuneita. He pääsivät suunnittelemaan uuden kaupungintalon voitettuaan arkkitehtikilpailun. He eivät kuitenkaan päässeet rakentamaan taloa täysin  voitokkaan suunnitelmansa mukaan vaan joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan kaupunkilaisten toiveesta. Esimerkiksi rakennuksessa ei alun perin pitänyt olla tornia  eikä kelloa ollenkaan vaan matalan talon oli tarkoitus kuvastaa tanskalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Kuitenkin rakennus palautettiin piirustuspöydälle ja sekä torni että kellot lisättiin suunnitelmaan kaupunkilaisten painostuksesta.

Rådhus on 75 vuotta vanha ja edelleen suurimmaksi osaksi täysin alkuperäisessä asussaan. Itse asiassa oli mielenkiintoista kuulla, miten paljon talossa tehdään työtä sen eteen, että alkuperäinen tyyli ja yksityiskohdat säilyvät – esimerkiksi mustekynien mustelokerikot ovat edelleen tallella kokoustiloissa, eikä pistorasioita läppäreitä varten näy missään. Messinkisiä kaiteita kiillotetaan ja huolletaan päivittäin. Kuitenkaan tämä talo ei ole mikään museorakennus vaan todella monen työpaikka ja muutenkin aktiivisessa käytössä. Itsekin olen osallistunut jo useampaan tapahtumaan täällä.

Rådhus edustaa kokonaisvaltaista arkkitehtuuria. Jacobsen ja Møller suunnittelivat taloon kaiken – ikkunanpuitteista, ovenkahvoista, huonekaluista ja valaisimista seinien panelointeihin ja portaikkoihin. Huonekalusuunnittelussa heitä avusti muuan ystävä Hans J. Wegner.

Arne Jacobsen suunnitteli tunnetun ja arvostetun Design Letters -kirjasintyypin nimenomaan tähän taloon ja se on edelleen käytössä kaikissa kylteissä läpi rakennuksen. Alkuperäisessä asussaan valkoiset kirjaimet on painettu tiikkipuiselle levylle. Todella kaunista! Myös todella kuuluisa ja rakastettu Roman -kello on suunniteltu tähän taloon.

Arkkitehtuurin ja sisustuksen intohimoisena ihailijana tämän rakennuksen ja jokaisen yksityiskohdan ajattomuus on puhuttelevaa. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko nämä tilat olleet koskaan poissa muodista – tällä hetkellä ne tuntuvat olevan ainakin äärimmäisen ajankohtaisia. Rakennuksessa on lisäksi todella kaunis valo, eikä tanskalaiseen tyyliin tietenkään verhoja – silti valo ei ole ollenkaan häikäisevä.

Rakennuksen ulkoverhoilu on norjalaista marmoria, jonka kuljettaminen 30- ja 40-lukujen taitteessa oli ilmeisen haastava projekti. Mielestäni rakennuksen pinta on hieno, mutta tiedän sen jakavan mielipiteitä. Pimeällä rakennus saa hieman sinertävän vihreän valaistuksen koristuksekseen.

Mikäli olet vierailemassa kaupungissa ja arkkitehtuuri kiinnostaa, niin talossa tosiaan järjestetään lauantaisin näitä opastettuja kierroksia, joita voin lämpimästi suositella. Kierroksella pääsee moniin sellaisiin tiloihin, jotka ovat normaalisti yleisöltä suljettuna, ja valokuvia saa ottaa joka paikassa. Hintakin on mielestäni hyvin kohtuullinen, aikuiselta 80 kruunua eli noin 11 euroa.

Lisätietoa opastetuista kierroksista löytyy täältä.