KORVAPUUSTIMUISTOJA

Hyvää perjantai-iltaa ja korvapuustipäivää! Menikö monta pullaa kahvitauolla?

Itse en ole korvapuusteja tänään syönyt, eikä niitä täältä Tanskasta saakaan, ellei itse leivo. Kuvissa näkyviä “kanelietanoita” sen sijaan löytyy ja ne ovat hyviä, mutta erilaisia. Rasvaisempia ja selkeästi viinerimäisiä, vähemmän suomalaisen tai ruotsalaisen pullan makuisia. Yritin selittää työkavereille eroa, mutta vähän huonolla menestyksellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloin miettiä tänään, millaisia muistoja minulla liittyy korvapuusteihin. Tuli mieleen lapsuudenkodin pullantuoksuiset hetket, joita muistoissani on varmasti useammin kuin todellisuudessa. Äiti leipoi yleensä erilaisia pullia, korvapuustien lisäksi tavallisia voisilmäpullia ja sitten mun lempparia, sisaruspullaa. Yleensä pullien määrää jotenkin rajoitettiin, mutta leipomispäivinä sai syödä niin monta kun jaksoi. Ja minähän jaksoin!

Usein jo koulussa fiilistelin, jos tiesin, että kotona on pullaa jääkaapissa. Siskon kanssa kiirehdittiin bussilta kotiin niin nopeasti kuin suinkin päästiin ja lämmitettiin ensitöiksemme pullat mikrossa. Me tiesimme tasan tarkkaan, kuinka monta sekuntia pullaa piti lämmittää, jotta siitä tuli suloisen pehmeä, muttei vielä sitkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten muistan opiskeluajat Jyväskylässä. Vanhalla rautatieasemalla oli sellainen ihana kahvila, josta sai aivan valtavan kokoisia korvapuusteja tosi halvalla. Jos joskus opiskelijabudjetilla raaskimme mennä oikeaan kahvilaan, tämä oli se osoite. Ja sitten usein perjantaisin Mestarin Herkussa oli konsulentteja ja kaikenlaista ihanaa herkkua tarjolla, ja ostin palvelutiskistä korvapuustin itselleni.

(Mieheni, silloinen poikaystäväni, ei muuten tykkää pullasta, joten ostin aina vain itselleni.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä yksi korvapuustimuisto ja tämä liittyy oikein aitoon kanelbullaan. Nimittäin pikkusiskoni oli vaihtarina Ruotsin Uppsalassa ja minä buukkasin syksyisen matkan hänen luokseen. Oli syksy, kylmä, jo pimenevää. Olin raskaana muistaakseni viikolla 9 ja äärettömän väsynyt. En ollut kertonut raskaudesta vielä melkein kenellekään, mutta siskolle oli ollut ihan pakko, koska en meinannut yksinkertaisesti millään pysyä hereillä.

Muistan, että nukuin siskoni sängyssä melkein koko päivät sillä aikaa kun hän oli töissä ja sitten iltapäivisin tallustimme hyisessä ja suloisessa ruotsalaiskaupungissa fikailemaan ihaniin kahviloihin. Ah, miten maistuikaan korvapuusti hyvältä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hauska yksityiskohta vielä: Korvapuustit ja mummot eivät yhdisty mielessäni, sillä molemmat mummoni kyllä leipoivat, mutta eivät oikeastaan näitä pullia.

Millaisia korvapuustimuistoja teillä on?

IHANIA ASIOITA NYT

Hyvää juuri alkanutta syyskuuta! Muistatteko ne vanhan ajan blogipostaukset, joissa listailtiin kaikenlaisia juuri nyt ilahduttavia asioita? Mun teki nyt kauheasti mieli kirjoittaa juuri sellainen. Tässäpä siis muutamia kuvia viime päiviltä ja asioita, jotka ovat vaan niin ihania just nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun seitsemänvuotias antaa mun vielä nuuhkia sen tukkaa (joka tuoksuu maailman parhaalta) ja vaatii, että laulan iltaisin ne samat kolme unilaulua, jotka olen laulanut aina. Kukaan muu ei varmasti haluaisi kuulla mun laulavan, joten tietysti pakahdun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja se sama tyyppi on kuitenkin jo NIIN iso, oikea konkari koulussaan – toista vuotta viedään. Meinaan pakahtua ylpeydestä kun hän tietää, miten käyttäydytään ja kaikki vaan sujuu niin hienosti. Ja siis hitsi vie, MITEN se on oppinut niin paljon enkkua, että voi käydä kokonaisia keskusteluja?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun ei tarvitse alkaa hakea tänä syksynä taas töitä! Olin jo vähän henkisesti varautunut, että työnhaku on taas edessä, mutta eipäs olekaan. Saan jatkaa nykyisessä paikassa täällä Tanskassa ja tehdä vieläpä puolet ajasta töitä kotoa käsin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on pari innostavaa stailaus- ja valokuvausprojektia tälle syksylle. Saan niistä tosi paljon iloa – vaikka samalla myös jännittää, että mitä jos en osaakaan mitään… mutta olen päättänyt, etten ota paineita! Mulla on työni, jossa pitää suorittaa, harrastuksissa saan mennä fiiliksellä. Ja se fiilis on mahtava, kuvaaminen on vaan niin kivaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan välillä miehen kanssa alettu vähän välillä puhua Suomeen muutosta, mikä tuntuu ihanalta ja kutkuttavalta. Uusi koti pitää sitten löytää (siitä tulee kiva projekti), varmaan uudet duunikuviot (siitäkin tulee toivottavasti kivaa), mutta uusia ihmisiä ei tarvitse, koska ihanat rakkaat perhe ja ystävät ne siellä odottavat. Mutta sitten samalla tuntuu jotenkin tosi hyvältä, ettei sen muuton aika ole iiiihan vielä. Ei vielä malta täältä Tanskasta lähteä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on vähän viileämpi päivä ja erilainen tuoksu. Syksyinen ilma tuntuu hyvältä. Se houkuttelee ulkoilemaan ja panostamaan hyvään oloon, toisaalta hyggeilemään kivoissa kahviloissa ja kotoilemaan vaikka uusia reseptejä kokeillen. Ja nämä on juuri niitä asioita, joista tosi paljon pidän.