IHANIA ASIOITA NYT

Hyvää juuri alkanutta syyskuuta! Muistatteko ne vanhan ajan blogipostaukset, joissa listailtiin kaikenlaisia juuri nyt ilahduttavia asioita? Mun teki nyt kauheasti mieli kirjoittaa juuri sellainen. Tässäpä siis muutamia kuvia viime päiviltä ja asioita, jotka ovat vaan niin ihania just nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun seitsemänvuotias antaa mun vielä nuuhkia sen tukkaa (joka tuoksuu maailman parhaalta) ja vaatii, että laulan iltaisin ne samat kolme unilaulua, jotka olen laulanut aina. Kukaan muu ei varmasti haluaisi kuulla mun laulavan, joten tietysti pakahdun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja se sama tyyppi on kuitenkin jo NIIN iso, oikea konkari koulussaan – toista vuotta viedään. Meinaan pakahtua ylpeydestä kun hän tietää, miten käyttäydytään ja kaikki vaan sujuu niin hienosti. Ja siis hitsi vie, MITEN se on oppinut niin paljon enkkua, että voi käydä kokonaisia keskusteluja?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun ei tarvitse alkaa hakea tänä syksynä taas töitä! Olin jo vähän henkisesti varautunut, että työnhaku on taas edessä, mutta eipäs olekaan. Saan jatkaa nykyisessä paikassa täällä Tanskassa ja tehdä vieläpä puolet ajasta töitä kotoa käsin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on pari innostavaa stailaus- ja valokuvausprojektia tälle syksylle. Saan niistä tosi paljon iloa – vaikka samalla myös jännittää, että mitä jos en osaakaan mitään… mutta olen päättänyt, etten ota paineita! Mulla on työni, jossa pitää suorittaa, harrastuksissa saan mennä fiiliksellä. Ja se fiilis on mahtava, kuvaaminen on vaan niin kivaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan välillä miehen kanssa alettu vähän välillä puhua Suomeen muutosta, mikä tuntuu ihanalta ja kutkuttavalta. Uusi koti pitää sitten löytää (siitä tulee kiva projekti), varmaan uudet duunikuviot (siitäkin tulee toivottavasti kivaa), mutta uusia ihmisiä ei tarvitse, koska ihanat rakkaat perhe ja ystävät ne siellä odottavat. Mutta sitten samalla tuntuu jotenkin tosi hyvältä, ettei sen muuton aika ole iiiihan vielä. Ei vielä malta täältä Tanskasta lähteä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on vähän viileämpi päivä ja erilainen tuoksu. Syksyinen ilma tuntuu hyvältä. Se houkuttelee ulkoilemaan ja panostamaan hyvään oloon, toisaalta hyggeilemään kivoissa kahviloissa ja kotoilemaan vaikka uusia reseptejä kokeillen. Ja nämä on juuri niitä asioita, joista tosi paljon pidän.

LEMPEITÄ AJATUKSIA SOMESTA

Ajattelin kirjoittaa tällaisesta aiheesta, joka aiheuttaa välillä itselleni huonoa omaatuntoa – ehkä jollekin muullekin? Nimittäin somen käyttö ja siihen koukussa oleminen.

Minkä ihmeen takia minulla on tarve jakaa elämääni kaikelle kansalle? Miksi ilahdun tykkäyksistä ja kommenteista? Välillä sitä jotenkin ihailee niitä kanssakulkijoita, joilla ei vastaavaa intoa ole.

Tuntuukin siltä, että on enemmän cool sanoa, ettei käytä mitään somekanavia kuin avoimesti kertoa, että käyttää niitä aktiivisesti.

Kuitenkin tässäkin asiassa haluan keskittyä näkemään hyvät puolet ja kauneuden kaikkien uhkakuvien sijaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistatteko ihanan ysärin, jolloin ei ollut kateutta, riippuvuuksia, ulkopuoliseksi jäämisen pelkoa, pinnan kiillotusta tai keskittymisvaikeuksia?

En minäkään.

Some-kavanat ovat tuoneet elämääni todella paljon hyvää ja iloa, oikeastaan pelkkää hyvää ja iloa. Kaikki ystäväni täällä Tanskassa ovat löytyneet somen kautta ja oikeastaan duunitkin. En olisi edes tajunnut hakea nykyiseen työhöni, jos siitä ei olisi somessa vinkattu, sillä en ollenkaan seurannut avoimia paikkoja kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta.

Lisäksi olen somen kautta saanut kontakteja, joiden ansiosta olen päässyt kokeilemaan taitojani freelance-valokuvaajana ja stylistina aina silloin tällöin. Totta kai kaikki tämä verkostojen rakentaminen olisi voinut olla mahdollista ilmankin somea, mutta luultavasti ainakin hitaampaa.

Some-kanavien kautta ja blogin välityksellä olen tutustunut aivan äärettömän inspiroiviin ihmisiin, jotka jakavat samoja intohimoja kanssani. Lisäksi pidän yhteyttä monien sellaisten huippytyyppien kanssa, jotka ovat jääneet live-elämästä elämäntilanteiden ja sijaintien muuttuessa.

Muistatteko ihanan ysärin ja 2000-luvun alun, jolloin ei ollut kateutta, riittämättömyyden tunnetta, riippuvuuksia, ulkopuoliseksi jäämisen pelkoa, pinnan kiillotusta tai teeskentelyä, keskittymisvaikeuksia saati julkkisten haukkumista? Kun kaikki olivat ihan täysin läsnä toisilleen koko ajan, kumppanin ja ystävien löytäminen oli helppoa ja kaikki niin oli ihanan aitoa? En minäkään.

Itse asiassa kaikkea tuota edellä mainittua ahdistavaa ja negatiivista oli omassa henkilökohtaisessa elämässäni jopa enemmän ennen somea (mikä voi tietysti johtua yksinkertaisesti iästäkin). Nämä asiat osittain kuuluvat elämään ja kasvamiseen sekä  homo sapiensin lajityypilliseen käyttäytymiseen. Me olemme tuoneet ne someen, eikä some meidän elämäämme.

Autumn Flowers Collage

Totta kai on tärkeää käyttää sosiaalisen median kanavia harkiten ja kuten alussa myönsin, ne aiheuttavat hyvin helposti riippuvuutta. Lisäksi on erittäin ikävää sekä vakava asia, miten paljon erilaiset sovellukset mahdollistavat sellaista kiusaamista, jota ei ennen ollut.

Kuitenkaan mielestäni ainoa oikea ratkaisu ei ole pelottelu tai varsinkaan se, etteivät vanhemmat ole mukana somessa. Äitinä toivon, että voin olla esimerkkinä lapselleni siitä, että some voi tuoda paljon iloa elämään sekä paremmin myös pysyä mukana ilmiöissä, jotka koskettavat kasvavaa pikkukoululaistani.

Olen varmasti päässyt kauhean vähällä, sillä julkisesta blogista ja avoimesta IG-tilistä huolimatta en ole oikeastaan ikinä saanut todella negatiivisia kommentteja.

Sen sijaan olen saanut paljon kannustusta. Kiitos siitä kaikille seuraajilleni! Teen parhaani, jotta jaan samaa hyvää itse eteenpäin. Ajattelen, että tuurin ja fiksujen (sekä vähien, haha) seuraajien lisäksi kyse on myös omasta asenteestani, sillä kun voi yleensä vaikuttaa aika moneen.

Instagram on minulle kuin kiitollisuuden hetkien päiväkirja. Juuri viime viikolla selasin läpi kaikki Tanskan alkuaikojen postaukset ja storyt. Tuli kyllä NIIN hyvä fiilis. Facebookissa olen puolestaan laittanut ilmoitukset muistoista päälle ja monesti päivä alkaakin ihanasti jollain hauskalla muistolla vuosien takaa –  usein myös liikutuksen kyynelillä.

Kuitenkin lohdullista on myös ajatella sitä, miten moni asia elämässäni on täysin riippumaton somesta. Kaikkein tärkeimmät ihmiset ja merkittävimmät hetket – niihin eivät somekanavat liity.

Niinpä tämän syksyn aikana haluan lempeästi muistuttaa itseäni siitä, ettei jokaista postausideaa tarvitse toteuttaa (ei se olisi edes realistista!) tai onnistunutta kuvaa jakaa. Lisäksi lupaan pitää joka viikko ainakin yhden kokonaan some-vapaan päivän. Se ei kuulosta paljolta, mutta on ihan riittävän iso haaste minulle tähän alkuun.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää?

KYSY NÄMÄ KOLME KYSYMYSTÄ JA LÖYDÄT ERITYISVOIMASI (SIS. LUKUVINKKEJÄ)

Tulipas vähän self-help-henkinen klikkiotsikko, mutta ei se mitään! Tärkeällä asialla ollaan. Nyt on nimittäin aiheena vanhemmuus ja herkkyyden tukeminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämäni tärkein, haastavin ja usein myös raastavin rooli on olla äiti pienelle pojalle. Hän on älykäs, tunteellinen, pohtivainen, huomionkipeä, uppoutuvainen, voimakastahtoinen, kekseliäs ja nokkela, kuten varmasti suurin osa 7-vuotiaista. Hänessä on myös erityisiä piirteitä, kuten kaikissa 7-vuotiaissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunteellinen ja välillä raastavan itsekriittinen. Pohtii asioita, jotka ovat hieman liian isoja noin pienelle ihmiselle. Luova, visuaalinen ja nauttii loogisesta päättelystä. Haluaa tehdä päätöksiä. Pitää kovasti muiden ihmisten seurasta, mutta voimakas tarve vetäytyä välillä omiin oloihinsa.

Niinpä niin, kuvailen oikeastaan itseäni. Kuvailen itseäni ja lapseni on peilikuvani, josta näen omat reaktioni raadollisemmin kuin koskaan. Me kaksi, me ollaan samasta puusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyaikana puhutaan paljon vanhemmuuden paineista, joita ympäristö ja media aiheuttavat. Ihan varmasti näin on, mutta itselläni on ollut onni saada ympärilleni niin fiksuja läheisiä (myös somessa!), että olen oikestaan saanut pelkkää kannustusta ja tukea kaikkeen. Paljon enemmän paineita olen kokenut siitä, miten herkästi näen lapseni käytöksessä omat  klikkini tai triggerini. Eihän hän niistä syytä eikä varmaan edes hoksaa kopioivansa tiettyjä käyttäytymismalleja minulta. Mutta vetää mielen erityisen herkäksi kun tajuaa, miten paljon hän kopioikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on ollut tässä viime aikoina isoja elämänmuutoksia ulkomaille muuton myötä. Kaikki on sujunut hyvin, mutta itse kuljin välillä aika synkissä vesissä etsiessäni töitä ja paikkaani tässä uudessa arjessa. Siinä, kuten aina kaikessa, oli myös paljon hyviä puolia. Pysähdyin miettimään aiempaa enemmän, kuka olen ja mitä haluan. Rakensin identiteettiäni ja arvoani irrallaan ammatillisesta minästäni. Vietin enemmän aikaa lapseni ja perheeni kanssa kuin pitkiin aikoihin. Löysin säännöllisestä joogaharjoituksesta ja lyhyistä retriiteistä monia oivalluksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräässä päivän mittaisessa joogaretriitissä viime marraskuussa sain äärettömän voimakkaita dejavu-tunteita. Näin yhtäkkiä selvästi edessäni muutamat päätökset, joita siinä tilanteessa piti tehdä. Ja kyse oli monimutkaisista asioista, joita olin pohtinut pitkään. Se oli oikeastaan aika hurjaa, hieman maagistakin. Ei siinä kuitenkaan näin jälkikäteen ajateltuna mitään yliluonnollista ollut, oikeastaan ihan päinvastoin.

Olin yksinkertaisesti kerrankin poikkeuksellisen voimakkaasti läsnä ja tavoitin jotain sellaista, jota eivät sanelleet ympäriltä tulevat odotukset tai kaavat siitä, miten minun pitäisi käyttäytyä. Myöhemmin olen joogaharjoituksen yhteydessä onnistunut toistuvasti tavoittamaan tällaisen syvän läsnäolon tunteen. Ihan pikkiriikkisen lyhyeksi hetkeksi vain, mutta kuitenkin. Ja arvatkaapa jääkö siihen koukkuun – todellakin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuolloin, tuona synkkänä marraskuisena päivänä kauniissa vanhassa rakennuksessa tunnelmallisessa Aarhusin vanhassa keskustassa pidetyssä retriitissä meitä pyydettiin vastaamaan mielessämme kolmeen kysymykseen:

Mitä rakastat itsessäsi?

Mitä haluaisit kuulla juuri nyt?

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

IMG_1974

Nämä yksinkertaiset kysymykset ovat muodostuneet sen jälkeen minulle tärkeiksi. Välillä on hyvä miettiä vastauksia niihin isossa mittakaavassa, mutta usein riittää ihan kun pohtii niitä päivätasolla.

Mitä haluaisin kuulla tänään? Voisiko se olla esimerkiksi “Älä huolehdi tästä, minä otan sen hoitaakseni.” Voisinko pyytää puolisoani sanomaan sen? Mitä tekisin juuri nyt, jos en pelkäisi? Osallistuisinko keskusteluun tanskaksi? Julkaisisinko blogissani hieman henkilökohtaisemman postauksen turvallisten sisustustekstien sijaan?

Nämä kysymykset ovat myös hyviä työkaluja (herkän) lapsen kanssa. Voin sanoittaa omia ajatuksiani ja opettaa häntä sitä kautta näkemään, että aikuinenkin pelkää tai haluaa kuulla kannustavia sanoja arjessa. Ja olen myös joissain tilanteissa hyvällä menestyksellä esittänyt näitä kysymyksiä hänelle, hieman eri sanoin kylläkin.

Mikä sinussa itsessäsi on kivaa ja ihanaa?

Mitä toivoisit, että sanoisin sulle nyt?

Onko joku juttu, jonka haluaisit tehdä, mutta juuri nyt jännittää liikaa? 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopuksi vielä pari lukuvinkkiä.

Kirja: Eckhart Tolle: Läsnäolon voima. Tässä kirjassa mennään aika syvissä mielen kerroksissa ja välillä lukiessani vain hymähtelin “hömpälle”. Kuitenkin kirja piti kummasti otteessaan ja nyt harkitsen lukevani sen uudestaan. Monet kirjassa esitetyt ajatukset jäivät pyörimään mieleeni. Yksi niistä on kärsimyskehon käsite. Tolle esittää, että meissä jokaisessa elää kärsimyskeho, joka ei ole todellinen minämme, mutta joka pyrkii ottamaan valtaa ja näyttäytyy esim. marttyyrimaisena käytöksenä, kiukkuna ym. Tunnistamalla tilanteet, joissa kärsimyskeho yrittää päästä valloilleen, voimme oppia jättämään sen huomiotta ja sitä kautta päästä siitä eroon. Sillä huomio on juuri se, mitä kärsimyskeho meiltä haluaakin. Kirjan tärkeimpänä teemana on voimakas läsnäolo ja nykyhetken ehdoton hyväksyminen – näissä itselläni onkin paljon opittavaa, mutta koen olevani jo askeleen lähempänä kuin aiemmin.

Nettisivusto: Ystäväni, todella älykäs ja empaattinen Riikka, on perustanut ilmaisen Erityisvoimia.fi -sivuston, joka tarjoaa työkaluja vanhemmille, jotka haluavat tulla paremmin toimeen lastensa kanssa. Sivusto on lähtenyt erityislasten vanhempien tarpeista, mutta siellä on paljon hyviä työkaluja myös kaikille muille. Niiden avulla voi muun muassa tunnistaa lapsen stressiä ja kuormitusta sekä oppia vähentämään niitä. Sivustolla voi myös tutustua  erilaisista perheistä ja arjen haastavista tilanteista kertoviin vertaistarinoihin. Suosittelen tutustumaan!