ONNEKSI OSTIN KUKKIA (VIELÄ VÄHÄN ARJESTA)

Palataan vielä hieman arkeen ja uuteen työhöni. Teen töitä neljä päivää viikossa, joista yhden kotikonttorilta käsin. Keskiviikkoisin pidän vapaapäivän. Viime keskiviikkona tuntui, että homma on ihan kohtalaisesti hallinnassa ja vapaallahan onkin helppo ajatella niin. En erityisemmin tehnyt mitään, kävin vain joogassa – ja ostin itselleni kukkia aamuisen kauppareissun yhteydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuntui vähän jopa syylliseltä ostaa kukkia juuri nyt, koska tosi usein ihastelen näitä kauniita kimppuja kaupungilla kun olen siististi pukeutunut ja aurinko paistaa – hetkinä jolloin olisi täydellistä (ja hyvin tanskalaista) kantaa kaunista kimppua kainalossaan. En ole kuitenkaan useinkaan raaskinut sijoittaa kukkiin, paitsi siis juuri nyt kun olin todella räjähtäneen näköisenä, ilman meikkiä ja joogavaatteissa, satoi vettä ja ostin samalla mm. wc-paperia, jota sain sitten kantaa toisessa kainalossa. Stylishhh.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Torstaiaamu valkeni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli työreissussa ja poika nukkuu yleensä aina silloin mun vieressä. Olin joutunut yöllä pienen katastrofin kouriin kun poitsulta tuli kunnon pissavahinko meidän sänkyyn. En muista edes, milloin näin olisi tapahtunut! Ei muuta kuin aamuyöllä lakanoiden vaihtoon ja lapsi pesulle. Huh! Aamulla tuntui siltä, että uni olisi todellakin vielä maittanut ja jouduin pojankin herättämään aivan väkisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Selvisimme kuitenkin ihan ajoissa, mukavasti ennen kahdeksaa koululle. Minulla oli alkamassa tärkeä palaveri klo 9 ja ajattelin, että ehtisin ihan hyvin – ajomatkaa töihin on tosiaan tunnin verran eli aika pitkä, mutta yleensä se sujuu aika jouhevasti. No, tällä kertaa ei. Jumitin ruuhkassa ennen kuin pääsin edes ryhmittymään moottoritielle. Jouduin lähettämään noloja pahoitteluviestejä myöhästymisestäni. Täällä Tanskassa monet aloittavat työt tosi aikaisin ja osa kollegoista oli Suomessa, jossa kello oli tietysti jo 10, joten tuntui ihan hullulta edes vedota aamuruuhkaan. No, samapa se, minä koeajalla oleva uusi ulkomaalainen tyyppi nyt kuitenkin myöhästyin.

Kaaos jatkui töissä, tuntui etten pysynyt millään hoidettavien asioiden tasalla. Pitäisi olla armollinen itselleni, aloitin vasta alle kuukausi sitten, mutta se on kauhean vaikeaa. Täällä tuntuu myöskin työtahti olevan todella kova, ainakin näin äkkiseltään sanoisin niin. Ihan hyväkin juttu, mutta haastavaa näin uutena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viideltä töitä olisi vielä riittänyt, mutta ei auttanut – pakko oli lähteä ajamaan takaisin Aarhusiin. Ehdin kuin ehdinkin kuudeksi päästämään meidän nannyn kotiin, onneksi heillä oli mennyt iltapäivä hyvin pojan kanssa.

Kun sitten kuuden jälkeen laitoin pyykkikoneen pyörimään, tavarat paikoilleen ja kokkasin meille iltaruuan, oli aika ihana istahtaa tämän kauniin kimpun kanssa samaan pöytään. Onneksi ostin kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P.S. Tänään heräsin jo viideltä ja ihme kyllä, olo on tosi energinen ja kirjoitusinspiraatio iski heti aamukahvin lomassa. Edessä on mielenkiintoinen päivä, sillä vierailen (pikaisesti) työni puolesta Legolandissa, ohhoh. Illalla sammahdan varmasti kahdeksalta.

Advertisements

MONTA SYYTÄ JUHLAAN, MYÖS ALLERGISILLA: IHANA VEGAANINEN SUKLAAKAKKU

Kevät on yhtä juhlaa – ensin on tämä aurinkoinen pääsiäinen ja kohta juhlitaankin jo äitienpäivää, ylioppilaita ja valmistuvia. Meillä osuu kevääseen ja alkukesään myöskin kaikkien kolmen synttärit ja vielä hääpäivä. Tanskassa rakastetaan juhlia ja varsinkin synttäreitä, ja täällä on vielä enemmän arkipyhiä ja juhlia keväässä kuin Suomessa. Niin ja kakkua tarjolla koko ajan joka paikassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Juhlathan ovat ihana asia ja juhlapöytiin on nautinnollista istahtaa, tai ainakin oli ennen kuin saimme kananmunalle allergisen lapsen. Nykyään juhlat aiheuttavat ihan eri tavalla huolta. Kuinka monta kertaa kehtaa muistuttaa järjestäjiä, että kananmunaa ei saa olla missään, ei edes tippaa majoneesia? Voiko allergian huomioimista edes vaatia?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka paha kiukku ja itku lapselle tällä kertaa tulee kun ei saakaan samoja juttuja kuin muut. Voinko luottaa siihen, että poika itse varmistaa kaverin synttäreillä allergia-asian vieraalla kielellä vai pitääkö minun olla mukana vahtimassa jokaista suupalaa? Mitä jos vahinko sattuu, selvitäänkö “vain” hirveillä vatsanväänteillä vai meneekö sairaalareissuksi? Puhumattakaan niistä rajoitteista, mitä liittyy esimerkiksi matkailuun tai ravintolan valintaan. Niitä kun todellakin riittää, vaikka allergia ei ole tämän kummempi eikä ole kyse moniallergisesta lapsesta. Meillä kulkevat aina Epi-Pen-kynä ja antihistamiinitipat mukana, aivan joka paikassa. Suurin toiveeni juuri nyt on, että pääsisimme joskus siedätyshoitoon pojan kanssa, mutta toistaiseksi allergia on sen verran paha, ettei lupaa ole lääkäreiltä saatu.

Suhtauduin itse aiemmin allergisiin kavereihin vähän huolettomasti. Häpeillen myönnän, etten kovin hyvin ottanut huomioon heidän tarpeitaan. Nykyään ymmärrän, että se, mikä on minulle vain yksi ohimenevä juhla tai tilaisuus, on allergiselle läsnä joka päivä, arjessa ja juhlassa. Minä näen yhden hetken kun hän ei saa “tällä kertaa maistaa mitään”, hänelle se on toistuva tilanne, eikä todellakaan ole kyse ensimmäisestä tai viimeisestä kerrasta.

Allergiset reaktiot eivät tosiaankaan aina ole mitään pientä kutinaa tai epämukavaa oloa vaan kyse voi olla elämästä ja kuolemasta. Vahinkoja ei vain saa sattua. Kyllä tällaiseen allergisen lapsen vanhemman elämään liittyy ihan uudenlaista stressiä ja nimenomaan sitä liittyy juhlatilanteisiin ja muihin erikoistilanteisiin. Jos kuulen, että koulussa tarjoillaan kakkua tai jossain on tarjolla seisova pöytä, on ensimmäinen reaktioni puhtaasti kauhistus. Koska tiedän, että lapseni joutuu taas pettymään, eikä siinä toisen nähden tee itsekään mieli herkutella kakuilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse ymmärrän nykyään, miten etuoikeutettu olen kun voin aina vastata kohteliaasti kyllä, jos jotain syötävää tarjotaan. Ihan sama missä päin maailmaa olen ja mitä kieltä osaan puhua. Ja pyrin nykyään ottamaan myöskin paremmin huomioon muiden erityisruokavaliot, koska tiedän, miten valtavan iso juttu se on allergisille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä munaton suklaakakku on äärettömän helppo ja maukas. Tästä pitävät kaikki, lapset ja aikuiset. Itse asiassa se on myös vegaaninen! Usein kysynkin vegaanisia vaihtoehtoja vaikkapa ravintoloissa ja kahviloissa – niihin kun ei ainakaan ole lisätty kananmunaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaninen suklaakakku

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

100 g maidotonta margariinia

2 dl mantelimaitoa tai vadelmamehua

Kuorrute:

3 rkl sulatettua maidotonta margariinia

3 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

200-250g tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu margariini ja neste. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kun pohja on hieman jäähtynyt, lisää kuorrute ja koristele haluamallasi tavalla. Anna levätä yön yli jääkaapissa ja tarjoile kahvin kanssa rakkaillesi.

Tästä reseptistä syntyy piirakkavuoallinen. Jos haluat uunipellillisen, tuplaa raaka-aineiden määrä.

VAALIPÄIVÄN MIETTEITÄ

Hyvää vaalipäivän huomenta! Tänään on tosi jännittävä päivä. Toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen kävisi äänestämässä – me annoimme omat äänemme ennakkoon kun satuimme olemaan Suomessa ennakkoäänestyksen aikana. Olin aikanaan nuorena todella kiinnostunut politiikasta, sitten valitettavasti tuli muutamia vuosia väliin, jolloin en ollut aktiivinen äänestäjä tai asioiden seuraaja, mutta nyt olen sitä taas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllähän se, että asuu Suomen ulkopuolella, vielä vahvistaa rakkautta omaa kotimaata kohtaan ja halua vaikuttaa. Suomi on se maa, jossa pitkällä tähtäimellä haluan myös oman lapseni kasvattaa ja nähdä uusien sukupolvien mahdollisuudet tasavertaisina – todellakin myös muille kuin kantasuomalaisille. Uskon myös, että suomalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa koko maailmaan ja toimia esimerkiksi ympäristöpolitiikan etunenässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen Suomen koulutusjärjestelmästä ylpeä ja toivon, että voin olla sitä myös jatkossa. Maailman huipputasoa oleva koulutus on nähdäkseni koko meidän yhteiskuntamme ydin ja siihen pitää panostaa entistä enemmän. Jos jokin asia toimii ja tuottaa huipputuloksia, siihen pitää panostaa enemmän – ei säästää, koska “se toimii varmaan vähän vähemmälläkin panoksella”. Tähän ajatukseen törmää monessa yhteydessä, koulutuksen kohdalla se tuntuu erityisen typerältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulutus luo tasa-arvon eri taustoista tulevien yksilöiden välille. Koulutus mahdollistaa sopeutumisen muuttuvaan maailmaan ja elinikäisen oppimisen valmiudet. Se tarjoaa meille kielitaidon, terveen kriittisyyden, avoimuuden ja kyvyn ymmärtää maailmaa. Se auttaa meitä auttamaan niitä, jotka ovat juuri nyt avun tarpeessa ja ymmärtämään, että suurella todennäköisyydellä mekin vielä joskus olemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulutus mahdollistaa sen, että pystymme kehittämään innovatiivisia liikeideoita ja teknologiaa, joka puolestaan on näkemykseni mukaan avain ilmastonmuutoksen hallintaan. Korkeatasoinen, maksuton koulutusjärjestelmä mahdollistaa sen, että pystymme rakentamaan huippumenestystä ja tulemaan heikompia samaan aikaan. Koulutus voidaan myös rakentaa brändiksi ja vientituotteeksi, jolla Suomea tehdään tunnetuksi maailmalla. Esimerkiksi täällä Tanskassa Suomi-tuntemus on yllättävänkin heikkoa, mikä on sääli – 101-vuotias maammehan on ihan käsittämätön menestystarina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki ymmärrän hyvin, etteivät nämä asiat ole aina yksinkertaisia ja siksi halusinkin antaa ääneni sellaiselle ammattilaiselle, jonka uskon voivan edistää Suomen asioita mahdollisimman hyvin. Toivon, että minun Suomeni on tulevaisuudessa entistä menestyneempi, kansainvälisempi, tasa-arvoisempi ja myös ylpeämpi itsestään. Olen aina kokenut, että arvomaailmani on hyvin suomalainen. Mutta mikä on suomalainen arvomaailma nyt ja tulevaisuudessa? Siihen meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa. Käytä äänesi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P.S. Olen saanut viime päivinä näihin keväisiin kuviin somessa paljon kommentteja, miten ihanaa on kun täällä jo nurmikot vihertävät. Itse asiassa täällä oli koko talven nurmet vihreinä! Ilmasto on niin erilainen ja tämä aikainen kevät on ihana. Mutta toisaalta se sitten tarkoittaa myös sitä, että koko upea pohjoinen talvi jää kokematta – talvi on täällä pelkkää mustaa vesisadetta. Meillä on Suomessa myös mahtavan monipuolinen ilmasto, josta itse pidän valtavasti ja josta todellakin toivon, että saamme nauttia myös tulevaisuudessa! Ja olen nyt myös ymmärtänyt paremmin sen, miten paljon erityisvaatimuksia ja myös kustannuksia ilmastomme asettaakaan ihan vaikkapa näinkin läheiseen maahan kuin Tanskaan verrattuna.