MILLAISTA ON KÄYDÄ LÄÄKÄRISSÄ TANSKASSA?

Expat life in Denmark, Hyvä olo, Sisustus

Tiedättekö, mikä on suurin luovuuden lähde? No se kun yrittää vältellä jotain ikävää hommaa! Silloin keksii vaikka mitä mielenkiintoista, tekee mieli kirjoittaa blogiin, viestitellä ystäville, suunnitella hienot juhlat, ottaa kuvia ja sisustaa kotikin uusiksi. Mulla on tällä hetkellä työn alla VIIMEINEN opintovapaaseen liittyvä koulutehtävä. Hallelujah, siis kohta tämä päätoimisen opiskelun piina on ohi. Voisi siis kuvitella, että työstän täällä esseetä ja ihania tieteellisiä lähdeviittauksia ihan innoissani, vaan en. Välttelen viimeistä tehtävääni kuin ruttoa.

Niinpä ajattelin kirjoitella teille yhdestä arkisesta asiasta, joka on järjestetty täällä Tanskassa hieman eri tavalla kuin Suomessa. Nimittäin lääkärikäynneistä.

Omena päivässä ei ole pitänyt tanskalaista lääkäriä loitolla vaan olemme koko perhe sairastaneet ihan hirveästi! Liekö joku uuteen ympäristöön liittyvä juttu, en tiedä, mutta lääkäripalvelut ovat todellakin tulleet tutuiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä ei yleisesti ottaen tunneta sellaista käsitettä kuin työterveys. Joissakin harvoissa ja valituissa yrityksissä saattaa olla oma lääkäri, mutta erittäin harvinaista se on. Myöskään lasten hoitokuluvakuutuksia ei perheillä juurikaan ole. Tapaturmavakuutukset kyllä otetaan, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset menevät päiväkotiin ja kouluun, mutta muuten käytetään ihan normaalisti kunnallista terveydenhuoltoa. Ja sitä käyttävät siis myös yritysjohtajat ja ihan kaikki muutkin. Mielestäni tämä on periaatteessa hyvä juttu, koska sitten kaikki ovat hoidon saamisessa samalla viivalla.

Täällä Tanskassa jokaisella asukkaalla on henkilötunnus ja ns. keltainen kortti, eli paikallinen Kela-kortti. Siinä kortissa lukee, mikä on kyseisen henkilön oma lääkäriasema. Sitä maagista korttia pitää sitten vilautella joka välissä, esimerkiksi apteekissa heti sisääntulossa, jos tarvitsee reseptilääkkeitä.

Ainakaan täällä Aarhusissa ei ole isoja terveyskeskuksia vaan lääkäriasemat ovat ihan pieniä. Omalla asemallamme on kaksi lääkäriä ja kaksi vastaanottovirkailijaa ja se sijaitsee tavallisessa kerrostaloasunnossa tässä meidän alueella. Nämä molemmat lääkärit ovat meidän omia lääkäreitä, eli ajan voi saada kummalle tahansa. Mikäli lääkäriinsä ei olisi tyytyväinen, sitä voisi vaihtaa vapaasti ja ilman ongelmia. Me kuitenkin olemme olleet todella tyytyväisiä. Osalla asemista on hieman paremmat palvelut kuin osalla, esimerkiksi meillä sattuu olemaan kunnon laboratorio, mikä on ehdottomasti plussaa.

Täällä jokaisella asukkaalla on omat kansalaistunnukset, joilla kirjaudutaan mm. julkisen puolen palveluihin ja verkkopankkeihin. Näiden tunnusten avulla voi tarkastella omaa hoitohistoriaansa ja lääkkeitään netissä. Lisäksi kiireettömän lääkäriajan voi varata verkossa ja lääkäriltä saattaa myös tulla nettipalveluun viestejä, esimerkiksi kutsuja syöpäseulointoihin.

Jos kuitenkin tarvitsee hoitoa pikaisesti, pitää lääkärille soittaa. Meidän asemallamme on soittoaika arkisin klo 8-9. Hämmennys oli suuri kun ensimmäisellä kerralla minulle selvisi, että puhelimeen vastasi itse lääkäri, eikä mikään sihteeri! Lääkäri haastatteli oireista heti puhelimessa ja teki arvion hoidon kiireellisyydestä. Me olemme joka kerta saaneet ajan samalle aamupäivälle. On ollut mukava mennä vastaanotolle kun siellä on jo perustiedot valmiina – lääkärihän on kysynyt ne jo puhelimessa. Koska nämä meidän lääkärimme tekevät ajanvarauksen itse, saa potilas tarvittaessa jatkoajan myös suoraan vastaanotolla istuessa, eikä tarvitse mennä käynnin jälkeen minnekään luukulle varaamaan uutta aikaa.

Tämä soittaminen on kuitenkin tuntunut myös vähän työläältä ja vanhanaikaiselta, koska olen Suomessa tottunut käyttämään etenkin lapsen kanssa yksityisiä palveluita ja varaamaan ajan suoraan verkossa. Lisäksi olen usein varannut ajan suoraan erikoislääkärille. Täällähän ei niin vain spesialistille marssita vaan lähete pitää saada omalta lääkäriltä ensin. Kokemukseni mukaan se on kyllä ihan helppo saada, jos perusteita on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos täällä sairastuu illalla tai viikonloppuna, niin pitää soittaa lääkärin päivystysnumeroon. Itse olen tainnut soittaa sinne kolme kertaa. Kahdella kerralla olen saanut konsultaatiota puhelimessa ja kehotuksen ottaa seuraavana arkipäivänä yhteyttä omaan lääkäriin. Kerran olen saanut reseptin puhelimitse apteekkiin. Päivystyksestä ei siis ole kokemusta, mutta ilmeisesti yksi erikoisuus on se, että varsinkin pienten lasten kohdalla lääkärit usein tulevat potilaan kotiin.

Tässä viikonloppuna sairastumisessa on kyllä heikkoutensa. Esimerkiksi kerran mieheni tuli kipeäksi perjantai-iltana ja tiesi tarvitsevansa antibiootit. Jos hän olisi saanut ne vaikka heti lauantaina, niin hän olisi varmasti ollut työkunnossa jo maanantaina. Mutta koska tilanne ei ollut akuutti, niin hän joutui odottamaan omalle lääkärille pääsyä maanantaihin, jolloin sairastaminen venyi.

Lääkärit eivät täällä käytä valkoisia tai vihreitä takkeja vaan ovat ihan tavallisissa vaatteissaan. Molemmat meidän omat lääkärit ovat todella mukavia! Puhuvat toki mielellään tanskaa, mutta osaavat täydellistä englantia myös. Oikein empaattisia, lämpimiä ja ammattitaitoisen oloisia naisia. Heidän vastaanottohuoneensa on sisustettu tanskalaisilla design-klassikoilla (tietysti!) ja ihmeellisesti niistäkin on saatu jotenkin kovin viihtyisät ja hyggeisät, vaikka lääkäriaseman tilat eivät todellakaan ole mitenkään ylelliset.

Yksi erikoisuus on ollut se, että täällä lääkärit ottavat itse näytteet ja analysoivat ne. Minulta on otettu mm. verikokeita ja nieluviljely, mutta kertaakaan en ole nähnyt hoitajaa.

Lääkärikäynnit ovat täällä kaikille maksuttomia aina, eli käynneistä ei veloiteta edes aikuisia erikseen. Olen kokenut tämänkin hyvänä juttuna. Ilmeisesti kuitenkin jostain terapiamuodoista, esim. psykoterapiasta potilaan pitää itse maksaa tietty määrä ja sitten hän saa “kela-korvauksena” osan siitä takaisin. Tästä en kuitenkaan osaa kertoa tarkemmin. Lisäksi yli 18-vuotiaiden hammashoito ei kuulu täällä julkiselle puolelle ollenkaan, mutta siihenkin saa jotain korvausta kunnalta.

Kiinnostavia eroja mielestäni, näinkin lähellä kuin toisessa Pohjoismaassa! Jos blogiani lukevat muut ulkosuomalaiset, niin olisi avartavaa kuulla teidän kokemuksianne.

10 ASIAA MINUSTA

Expat life in Denmark, Hyvä olo

Monissa blogeissa on kiertänyt viime aikoina #viisifaktaa -haaste, jota on ollut mun mielestä todella kiva seurata. Itsekin tämän haasteen sain Syyskuun kuudes -blogin Netalta ja viimein sain aikaiseksi tarttua siihen – hieman laajentaen, eli nyt seuraa kymmenen ehkä hieman vähemmän tunnettua faktaa minusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen aina tykännyt kielistä ja myös kieliopista! Siksi onkin aika mahtavaa, että tällä hetkellä saan käyttää ihan joka päivä arjessa kolmea kieltä – suomea, tanskaa ja englantia. Samalla olen kuitenkin alkanut arvostaa entistäkin enemmän omaa äidinkieltäni ja huomaan, miten paljon luontevammin ilmaisen itseäni suomeksi kuin vaikkapa enlanniksi. Vaikka pidän omaa enkun kielitaitoani hyvänä, niin onhan suomi kuitenkin ehdoton tunnekieli.

Olen naimisissa teinirakkauteni kanssa, enkä voisi kuvitella vierelleni ketään muuta. Olemme molemmat kotoisin Porista, mutta asuimme Jyväskylässä viisi vuotta opiskelujen takia. Valmistumisen jälkeen työt veivät meidät Tampereelle ja siellä vierähtikin melkein kymmenen vuotta. Nyt sitten asustellaan toistaiseksi täällä Tanskassa. Sen olen oppinut vuosien varrella, että koti on siellä missä me molemmat olemme. Itse olen viettänyt aiemminkin pari pätkää ulkomailla (au pairina Kaliforniassa ja Erasmus-vaihdossa Itävallassa), mutta vasta nyt kun olemme täällä Tanskassa koko perhe, tämäkin tuntuu kodilta.

IMG_5877

Joskus minulta kysytään, milloin ja miten olen oppinut tällaiseksi järjestelmälliseksi minimalistiksi. Vastaus on, että olen aina ollut tällainen. Sain ensimmäisen oman huoneeni 10-vuotiaana ja siitä asti olen tykännyt pitää tavarani järjestyksessä. Mulla on jopa vaatekaappi aina siisti! Rentoudun järjestelemällä tavaroita. Saan erityisen paljon nautintoa siitä kun vuodenaikojen vaihtuessa saan käydä vaatteet ja asusteet läpi – se on jotenkin ihana siirtymäriitti. Tiedän, kuulostaa varmasti täysin kahelilta!

Lapsuuteni toiveammatteja olivat kirjailija ja opettaja. Olin kunnon runotyttö, juoksentelin niityillä ja pyörittelin tarinoita päässäni. Vieläkin voisin hyvin kuvitella kirjoittavani vielä joskus kirjan ja opettajan urakin kiinnostaa, etenkin ammatillisella puolella.

Erikoisin taitoni on maailman nopein tietokoneella kirjoittaminen kahdella sormella. En aikanaan yläasteella jaksanut opetella kymmensormijärjestelmää, koska “mä en tosiaankaan tuu tekemään mitään päätetöitä” (en tiedä, millä ajattelin kirjoittavani sen kirjan, ehkä sulkakynällä…?). Koska kuitenkin olen kirjoittanut valtavia määriä näppiksellä sen jälkeen, niin mulle on kehittynyt ihan oma systeemi tähän. Voin kertoa, että olen äärettömän nopea, työkaverit todistavat tarvittaessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulla on kaksossisko ja pikkusisko. Heidän ja vanhempieni kanssa olen tekemisissä lähes joka päivä. Uskon, että olen saanut vanhemmiltani ja siskoiltani rohkeuden, jonka varassa teen tällä hetkellä isoja päätöksiä. On aika paljon helpompaa olla rohkea kun tietää, että taustalla on perhe, joka uskoo minuun. Minulla on perheessämme sellainen onnistujan ja vastuunkantajan rooli. Aina se ei ole pelkästään helppo rooli, mutta ikinä en ole kokenut, että joku perheenjäsenistä ei uskoisi minuun.

IMG_5878

Huumorintajuni on varsin sarkastinen, mutta ei mitään mieheeni verrattuna! Hirvittää oikein, millaisen huumorin lapsemme oppii kotona… En oikeasti ole ollenkaan niin hillitty ja hallittu tyyppi kuin kotini ja someni ehkä antaa ymmärtää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka olen varsin positiivinen ja nauravainen, niin pidän erittäin melankolisesta taiteesta. Katson järkyttäviä elokuvia, luen traagisia kirjoja, käyn ahdistavissa taidenäyttelyissä ja ennen kaikkea kuuntelen surullista musiikkia. En oikeastaan voi kuunnella musiikkia tehdessäni töitä, koska ajaudun niin surumielisiin maailmoihin, ettei tavallisilla toimistoduuneilla ole siinä kuviossa enää mitään merkitystä. Usein kuuntelen yksin kotona jotain tosi ahdistavaa musiikkia, itken ja eläydyn. Sitten pyyhin kyyneleet ja jatkan päivää.

IMG_5880

Huonoin puoleni on liika itsekriittisyys. Olen itseäni kohtaan ihan kamalan ankara. Kuitenkin omituisesti äitiyden suhteen olen osannut olla tosikin rento ihan alusta asti. En todellakaan tiedä, miten tämä on edes mahdollista, mutta mulla on vain aina ollut sellainen tunne, että olen hyvä ja tarpeeksi hyvä äiti ja otankin yleensä lapseen liittyvät jutut tosi rennosti.

Paras puoleni on se, että välitän ympärillä olevista ihmisistä aidosti. Olen aina todella kiinnostunut, miten muilla menee, valmis kuuntelemaan & auttamaan ja tärkeiden ihmisten eteen teen ihan mitä tahansa. Tutustun uusiin ihmisiin helposti ja pystyn tosi nopeasti aistimaan, millaisia he ovat sisimmässään. Luotan tähän “aistiini” aika vahvasti elämässä ja koen sen olevan lahja. Rakastan aitoja ihmisiä ja usein oikein innostun tajutessani, miten ihaniin persooniin olen tutustunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

P.S. Viihdyn tosi huonosti kameran edessä ja minulla on itsestäni hyvin vähän kuvia. Tähän postakseen pyysin miestä varta vasten ottamaan kuvia, joihin en tietenkään ole tyytyväinen. Laitoin loogisesti tällaisia tanskalaisia rakennuksia tähän lisäksi kun tuntui niin oudolta ajatukselta julkaista blogipostaus pelkästään meikämahdoliinin kuvilla. 😀

Opitteko jotain uutta minusta?