Muutama vuosi sitten pyörittelin mielessäni suurta ja mahdottoman tuntuista unelmaa. Halusin kokea, millaista olisi asua ja etenkin työskennellä ulkomailla jonkin aikaa. Mitään tarkkaa ajatusta kohdemaasta ei ollut, eikä edes työtehtävistä – mielessäni olin varmaan baarimikkona jossain auringon alla. En kai oikeasti uskonut, että haave edes toteutuisi, kunhan lämpimikseni unelmoin.

No, ääneen lausutuilla unelmilla on outo tapa vetää toteutuksia puoleensa. Päädyimme muuttamaan Tanskaan melkein kaksi vuotta sitten kun mieheni sai täältä mielenkiintoisen työtarjouksen. Ilmasto täällä on kaukana täydellisestä, mutta toisaalta olen päässyt kokemaan paljon inspiroivia asioita ja työskentelemään omalla alallani markkinoinnin parissa. Siitä olen tosi iloinen!

Olen jo muutaman kuukauden miettinyt, että haluaisin kirjoittaa jotain työskentelystä täällä ja viimein toteuttaa postauksen kysymys-vastaus-tyylillä Instagramissa. Te kysyitte ja nyt minä vastaan.

Miten työnhaku eteni?

Aloin etsimään töitä kun olimme asuneet täällä puolisen vuotta. Keskityin hakemaan vain ns. oman alan töitä eli markkinoinnin pestejä (olen KTM, pääaineena markkinointi). Aktiivista työnhakua kesti noin 7 kk ennen kuin lopulta sain työpaikan. Alussa sain sovittua tosi paljon ns. kahvitapaamisia, joista olin tosi innoissani. Olin aika pettynyt kun tajusin, että ne eivät olleet mitään lupauksia töistä ja monet lupaavan kuuloiset alut kuivuivat kasaan.

Noin puolen vuoden jälkeen laajensin maantieteellistä aluetta reilusti ja se kannatti. Vaikka toimisto sijaitsee 80 kilometrin päässä kotoa, on arki sujunut yllättävän hyvin, koska pystyn tekemään paljon etätöitä. Yllättävää kyllä, aika monet tanskalaiset pendelöivät kohtuullisen pitkiä matkoja.

Tuo 7 kk ei oikeastaan lopulta ollut kovin pitkä aika, vaikka se siltä tuntuikin. Omaa fiilistä helpotti se, että kielitaito / verkostojen puute olivat selkeät syyt, joiden takia homma ei onnistunut aiemmin. Ajoitushan oli lopulta enemmän kuin loistava, koska aloitin työt heti vuoden opintovapaani päätyttyä.

Täällä päin on tosi paljon ulkomaalaisia ja natiivienglannin puhujia, joille jään luonnollisesti kakkoseksi, jos ajattelee vaikka sisällöntuotantoa enkuksi.  Tanskan kielitaidon pitää olla äärettömän vahva, että pystyy kilpailemaan paikallisten kanssa töistä. Niinpä monet suomalaiset, varsinkin markkinoinnin parissa työskentelevät, löytävät oman paikkansa Suomi-kytkösten parista.

Miten työpäiväsi eroaa Suomen ja Tanskan välillä?

Teen täällä paljon enemmän kotoa käsin töitä kuin Suomessa ja taas toimistopäivinä kuljen kaksi tuntia suuntaansa junalla. Siinä varmasti suurin ero. Eli kotipäivät ovat aika rentoja ja pidän ne suhteellisen lyhyinä kun taas toimistopäivinä koko hommaan menee helposti yli 12 tuntia. Suomessa ajoin autolla konttorille 10-15 minuuttia ja pidin etäpäiviä ehkä pari kertaa kuussa sekä istuin tosi paljon palavereissa.

Työskentelen saman tyyppisessä in house -markkinointitiimissä kuin Suomessa, mutta täällä minulla ei ole esimiesvastuuta. Palavereja on myös aika paljon vähemmän ja suuri osa niistä käydään Skypen välityksellä niin, että porukkaa on mukana eri maista. Ehkä sanoisin, että vaikka tekemistä on täälläkin tosi paljon, niin Suomessa olin kiireisempi ja nyt pystyn aikatauluttamaan työtäni vapaammin.

Lisäksi minulla on tavallaan kaksi tiimiä, Suomen kollegat ja Tanskan kollegat. Toki sitten sekin ero on, että täällä käytän päivittäin vähintään kolmea kieltä. Puhun ja kirjoitan englantia, teen tosi paljon käännöksiä tanskasta ja ruotsista sekä monet firman tiedotteet ja palaverit ovat tanskaksi.

Päivärytmissä on konttoripäivinä sellainen iso ero, että syön aina firman tarjoaman, ihanan aamiaisen klo 8.30 ja lounaalle porukka menee vasta yhden maissa. Olen aika hyvin omaksunut tämän rytmin. Lounas on yleensä kaikilla mukana eväinä ja siihenkin olen totutellut. Suomessa en ikinä syönyt aamupalaa ja lounaalle hipsittiin tiimikavereiden kanssa ravintolaan ihan viimeistään 11.30. Etäpäivinä taas pyrin harrastamaan liikuntaa aina aamuisin (se onnistuu kätevästi samalla kun vien pojan kouluun) ja syön lounasta tosi aikaisin, usein jo kymmenen maissa.

Miten työelämä Tanskassa poikkeaa suomalaisesta?

Minusta se ei lopulta poikkea erityisen paljon. Täälläkin on tapana, että tehdään ihan kohtuullisen mittaista päivää ja arvostetaan työn ja vapaa-ajan tasapainoa – toki riippuen paljon työtehtävistä, asemasta ja alasta. Yleisesti ottaen Tanskassa on epähierarkkinen kulttuuri ja yksilöön luotetaan paljon. Tanskalaiset eivät pahoittele asioita tai tuo esiin epäonnistumisia yhtä helposti kuin suomalaiset, rehellisyysmyytissä on siis perää. Huomioikaa, että kirjoitan tätä todella lyhyellä työkokemuksella Tanskasta, joten saatan olla hyvinkin väärässä, mutta tällainen fiilis minulla on.

Tanskassa on huomattavasti helpompaa irtisanoa työntekijöitä kuin Suomessa, eikä esimerkiksi YT-neuvotteluja tarvitse pitää samalla tavalla. Lisäksi työttömillä on käytössä aktiivimalli, josta minulla ei ole kokemusta, mutta ilmeisen tarkkaan siinä pitää työnhakuaan ja kursseja raportoida.

Minulla on sellainen fiilis, että täällä työmarkkinat ovat dynaamisemmat. Porukkaa tulee ja menee enemmän, potkut ovat yleisiä, mutta toisaalta myös uusia paikkoja aukeaa tiheään tahtiin.

Yksi jännä ero on, että täällä ei useimmissa firmoissa ole käytössä työterveyttä vaan kaikki käyvät omalla kunnallisella lääkärillään. Täällä lääkärisysteemi on aika erilainen kuin Suomessa muutenkin, siitä voi lukea hieman tästä postauksestani.

Onko palkkatasossa eroa Suomen ja Tanskan välillä?

Varmasti riippuu tosi paljon alasta ja työtehtävistä. Tanskalaisten keskipalkka on kyllä korkeampi, mutta toisaalta täällä on todella paljon kovempi verotus ja yleinen hintataso ehkä reilut 20 % Suomea kalliimpi. Käteen jäävässä osuudessa ei kauheasti kyllä eroa ole.

Onko tanskalaisilla töissäkin hyggeä?

No on! Nämähän ovat täällä tarkkoja, ettei valaistus saa olla liian kirkas ja meilläkin on toimistolla tosi hämärää (siihen on ollut totuttelemista). Sateisina päivinä joka puolella on kynttilöitä ja lyhtyjä. Toimistolla on paljon sohvia, tyynyjä ja taljoja, joita sitten siirrellään tarpeen mukaan. Astiat ovat tosi nättejä ja pöydillä usein kivoja asetelmia. Avokonttori ei ole mitenkään erityisen hiljainen.

Onko haasteita kielen takia?

Voi kyllä! Minä ja mieheni olemme molemmat työpaikkojemme ainoat ulkomaalaiset ja aika usein löydämme itsemme tilanteesta, jossa kaikki ympärillä puhuvat vain ja ainoastaan tanskaa. Siitä syntyy aika ulkopuolinen olo, voin kertoa.

Se hyvä puoli siinä on, että olen oikeasti oppinut ymmärtämään paljon enemmän sen jälkeen kun aloitin työt. Mutta kyllä se arkipuhe on vieläkin välillä täysin mahdotonta seurata! Palavereissa ja työasioissa jo ymmärrän lähes kaiken – lounaskeskusteluissa en lähes mitään. Ja välillä ei vaan jaksa pinnistellä, vaikka ehkä ymmärtäisikin, jos tosi kovasti yrittäisi. Ja toisaalta mullahan on oma salakieli eli suomi.

Millainen lainsäädäntö Tanskassa on mm. työaikojen suhteen?

Täysi työviikko on 37 tuntia. Täällä ollaan aika aamuvirkkuja, monet aloittavat työt jo aikaisin. Varmaan tosi monella työpaikalla on käytössä saman tyyppiset joustot kuin Suomessa. Yleistä täällä on, että maanantaista torstaihin tehdään vähän pidempää päivää ja perjantaina selkeästi lyhyempi.

Miten lomat eroavat?

Täällä lomat siirtyvät työntekijän mukana yleensä uuteen yritykseen eli lomien kerryttämistä ei tarvitse aloittaa aina alusta. Kertymä menee aika lailla samaan tapaan kuin Suomessakin. Vuosilomaa on 5 viikkoa, jonka lisäksi on 5 irtopäivää (“feriefridage”), jotka saa käyttää pitkin vuotta esim. pyhien yhteydessä.

Miten helppoa tai vaikeaa oli päästä ulkomaalaisena työyhteisöön “sisälle”?

No rehellisyyden nimissä ei se erityisen helppoa ole ollut. Varmaan kielen lisäksi se, että teen niin paljon töitä etänä, on vaikeuttanut osaltaan aika paljon kun en ole päivittäin läsnä. Nyt lähes vuoden jälkeen alkaa kuitenkin tuntua, että olen jo osa porukkaa. Ja minullahan on Suomessa myös työkavereita, joiden yhteisöön olen kyllä päässyt sisälle aivan ihanasti.

Oletteko suunnitelleet, kuinka pitkään aiotte asua Tanskassa vai töiden ja fiiliksen mukaan?

Varmaa on se, että me kyllä palaamme Suomeen. Mutta tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole.

Miten hanskaat koti-ikävän Suomeen vai onko sitä?

Toki on ja vaihtelevasti. Välillä on päiviä, jolloin aivot tökkivät, kielten puhumisesta ei tule mitään ja tekisi mieli vain puhua suomea. Mulla oli Suomessa ihana työyhteisö, jonka kanssa nauramista on ikävä. Ylipäätään rakastan tilannehuumoria ja sitähän ei pääse niin helposti syntymään kielimuurien takaa.

Täällä Tanskassa talvi on sateinen, pimeä ja tylsä, noh sellainen kuin Suomessa nyt. Viime talvena katselin lumisia kuvia somesta ja ikävöin niin että rintaa puristi. Kevät taas on täällä mielettömän kaunis, silloin en tosiaankaan kaipaa Suomen katupölyä. Omaa saunaa ja suomalaista metsää on toisinaan ikävä, etenkin miehellä.

Ikävöin erityisen paljon kotimaata aina kun pitää hoitaa lääkäriasioita tai jotain viranomaisjuttuja. Tietysti ikävöin todella paljon perhettä ja ystäviä, mutta heidän kanssaan yhteydenpito on aika helppoa nykyään – ainakin jos vertaa vuosiin 2002 ja 2006, jolloin olin Jenkeissä ja Itävallassa pätkät. Ja kun tiedän, ettei tämä ulkomailla asuminen ole ikuista, niin olen pystynyt suhtautumaan ajoittaiseen ikävään hyvinkin positiivisesti.

Kiitos kaikista loistavista kysymyksistä! Lisääkin saa mielellään esittää kommenttiboksin puolella.

P.S. Täältä löytyy vanhempi postaukseni töiden aloituksesta.