Tiedättekö, mikä on suurin luovuuden lähde? No se kun yrittää vältellä jotain ikävää hommaa! Silloin keksii vaikka mitä mielenkiintoista, tekee mieli kirjoittaa blogiin, viestitellä ystäville, suunnitella hienot juhlat, ottaa kuvia ja sisustaa kotikin uusiksi. Mulla on tällä hetkellä työn alla VIIMEINEN opintovapaaseen liittyvä koulutehtävä. Hallelujah, siis kohta tämä päätoimisen opiskelun piina on ohi. Voisi siis kuvitella, että työstän täällä esseetä ja ihania tieteellisiä lähdeviittauksia ihan innoissani, vaan en. Välttelen viimeistä tehtävääni kuin ruttoa.

Niinpä ajattelin kirjoitella teille yhdestä arkisesta asiasta, joka on järjestetty täällä Tanskassa hieman eri tavalla kuin Suomessa. Nimittäin lääkärikäynneistä.

Omena päivässä ei ole pitänyt tanskalaista lääkäriä loitolla vaan olemme koko perhe sairastaneet ihan hirveästi! Liekö joku uuteen ympäristöön liittyvä juttu, en tiedä, mutta lääkäripalvelut ovat todellakin tulleet tutuiksi.

Täällä ei yleisesti ottaen tunneta sellaista käsitettä kuin työterveys. Joissakin harvoissa ja valituissa yrityksissä saattaa olla oma lääkäri, mutta erittäin harvinaista se on. Myöskään lasten hoitokuluvakuutuksia ei perheillä juurikaan ole. Tapaturmavakuutukset kyllä otetaan, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset menevät päiväkotiin ja kouluun, mutta muuten käytetään ihan normaalisti kunnallista terveydenhuoltoa. Ja sitä käyttävät siis myös yritysjohtajat ja ihan kaikki muutkin. Mielestäni tämä on periaatteessa hyvä juttu, koska sitten kaikki ovat hoidon saamisessa samalla viivalla.

Täällä Tanskassa jokaisella asukkaalla on henkilötunnus ja ns. keltainen kortti, eli paikallinen Kela-kortti. Siinä kortissa lukee, mikä on kyseisen henkilön oma lääkäriasema. Sitä maagista korttia pitää sitten vilautella joka välissä, esimerkiksi apteekissa heti sisääntulossa, jos tarvitsee reseptilääkkeitä.

Ainakaan täällä Aarhusissa ei ole isoja terveyskeskuksia vaan lääkäriasemat ovat ihan pieniä. Omalla asemallamme on kaksi lääkäriä ja kaksi vastaanottovirkailijaa ja se sijaitsee tavallisessa kerrostaloasunnossa tässä meidän alueella. Nämä molemmat lääkärit ovat meidän omia lääkäreitä, eli ajan voi saada kummalle tahansa. Mikäli lääkäriinsä ei olisi tyytyväinen, sitä voisi vaihtaa vapaasti ja ilman ongelmia. Me kuitenkin olemme olleet todella tyytyväisiä. Osalla asemista on hieman paremmat palvelut kuin osalla, esimerkiksi meillä sattuu olemaan kunnon laboratorio, mikä on ehdottomasti plussaa.

Täällä jokaisella asukkaalla on omat kansalaistunnukset, joilla kirjaudutaan mm. julkisen puolen palveluihin ja verkkopankkeihin. Näiden tunnusten avulla voi tarkastella omaa hoitohistoriaansa ja lääkkeitään netissä. Lisäksi kiireettömän lääkäriajan voi varata verkossa ja lääkäriltä saattaa myös tulla nettipalveluun viestejä, esimerkiksi kutsuja syöpäseulointoihin.

Jos kuitenkin tarvitsee hoitoa pikaisesti, pitää lääkärille soittaa. Meidän asemallamme on soittoaika arkisin klo 8-9. Hämmennys oli suuri kun ensimmäisellä kerralla minulle selvisi, että puhelimeen vastasi itse lääkäri, eikä mikään sihteeri! Lääkäri haastatteli oireista heti puhelimessa ja teki arvion hoidon kiireellisyydestä. Me olemme joka kerta saaneet ajan samalle aamupäivälle. On ollut mukava mennä vastaanotolle kun siellä on jo perustiedot valmiina – lääkärihän on kysynyt ne jo puhelimessa. Koska nämä meidän lääkärimme tekevät ajanvarauksen itse, saa potilas tarvittaessa jatkoajan myös suoraan vastaanotolla istuessa, eikä tarvitse mennä käynnin jälkeen minnekään luukulle varaamaan uutta aikaa.

Tämä soittaminen on kuitenkin tuntunut myös vähän työläältä ja vanhanaikaiselta, koska olen Suomessa tottunut käyttämään etenkin lapsen kanssa yksityisiä palveluita ja varaamaan ajan suoraan verkossa. Lisäksi olen usein varannut ajan suoraan erikoislääkärille. Täällähän ei niin vain spesialistille marssita vaan lähete pitää saada omalta lääkäriltä ensin. Kokemukseni mukaan se on kyllä ihan helppo saada, jos perusteita on.

Edit 26.2.2020: Kylläpäs vaan sittenkin marssitaan! Ilmaiselle erikoislääkärille voi varata itse suoraan ajan, mutta jos on lähete omalta lääkäriltä, niin pääsee nopeammin jonon ohi, näin siis ainakin Aarhus Kommunen alueella.

Jos täällä sairastuu illalla tai viikonloppuna, niin pitää soittaa lääkärin päivystysnumeroon. Itse olen tainnut soittaa sinne kolme kertaa. Kahdella kerralla olen saanut konsultaatiota puhelimessa ja kehotuksen ottaa seuraavana arkipäivänä yhteyttä omaan lääkäriin. Kerran olen saanut reseptin puhelimitse apteekkiin. Päivystyksestä ei siis ole kokemusta, mutta ilmeisesti yksi erikoisuus on se, että varsinkin pienten lasten kohdalla lääkärit usein tulevat potilaan kotiin.

Tässä viikonloppuna sairastumisessa on kyllä heikkoutensa. Esimerkiksi kerran mieheni tuli kipeäksi perjantai-iltana ja tiesi tarvitsevansa antibiootit. Jos hän olisi saanut ne vaikka heti lauantaina, niin hän olisi varmasti ollut työkunnossa jo maanantaina. Mutta koska tilanne ei ollut akuutti, niin hän joutui odottamaan omalle lääkärille pääsyä maanantaihin, jolloin sairastaminen venyi.

Lääkärit eivät täällä käytä valkoisia tai vihreitä takkeja vaan ovat ihan tavallisissa vaatteissaan. Molemmat meidän omat lääkärit ovat todella mukavia! Puhuvat toki mielellään tanskaa, mutta osaavat täydellistä englantia myös. Oikein empaattisia, lämpimiä ja ammattitaitoisen oloisia naisia. Heidän vastaanottohuoneensa on sisustettu tanskalaisilla design-klassikoilla (tietysti!) ja ihmeellisesti niistäkin on saatu jotenkin kovin viihtyisät ja hyggeisät, vaikka lääkäriaseman tilat eivät todellakaan ole mitenkään ylelliset.

Yksi erikoisuus on ollut se, että täällä lääkärit ottavat itse näytteet ja analysoivat ne. Minulta on otettu mm. verikokeita ja nieluviljely, mutta kertaakaan en ole nähnyt hoitajaa.

Lääkärikäynnit ovat täällä kaikille maksuttomia aina, eli käynneistä ei veloiteta edes aikuisia erikseen. Olen kokenut tämänkin hyvänä juttuna. Ilmeisesti kuitenkin jostain terapiamuodoista, esim. psykoterapiasta potilaan pitää itse maksaa tietty määrä ja sitten hän saa “kela-korvauksena” osan siitä takaisin. Tästä en kuitenkaan osaa kertoa tarkemmin. Lisäksi yli 18-vuotiaiden hammashoito ei kuulu täällä julkiselle puolelle ollenkaan, mutta siihenkin saa jotain korvausta kunnalta.

Edit 26.2.2020: Hammaslääkärit ovat aikuisille “yksityisiä”, mutta käyntejä tuetaan voimakkaasti julkisin varoin. Kävin tarkastuksessa ja hammaskiven poistossa, jossa otettiin myös röntgen-kuvat ja hinta oli ns. kela-korvauksen jälkeen vain n. 80e. Lasten hammashoitolat toimivat koulujen yhteydessä ja ovat ilmaisia.

Kiinnostavia eroja mielestäni, näinkin lähellä kuin toisessa Pohjoismaassa! Jos blogiani lukevat muut ulkosuomalaiset, niin olisi avartavaa kuulla teidän kokemuksianne.