Inspired by love -blogin Sanna haastoi sisustusbloggaajia kertomaan, miten oma jouluinen sisustustyyli on muuttunut vuosien varrella. Ihana aihe! Paitsi, että minusta ette paljon irti saa tällä saralla – vastaus nimittäin on, ettei oikein mitenkään. Aikuisiällä, omassa kodissa meillä on aina ollut hyvin minimalistinen tyyli joulukoristeluissa.

Vakiovarusteluna ovat jo vuosia olleet tämä setti: muutamia erilaisia koristevaloja (nämä laitetaan esille jo lokakuussa ja saavat pysyä maaliskuulle asti) sisällä ja ulkona, muutamia tähtikoristeita, ehkä pari kranssia ja pieni huonekuusi. Samalla tyylillä mentiin jopa täällä Tanskan vuokrakodissa viime vuonna.

Nyt kun mietin tarkemmin, niin olen kuitenkin joka joulu lisännyt kokonaisuuteen jonkin pienen jutun – esimerkiksi yhtenä jouluna ostin tuon ihanan tähtinauhan ja joka vuosi olen saanut lahjaksi kivoja koristeita. Ajatus siitä, että joulu joululta kerrostan pieniä muistoja kotiimme, tuo hyvän fiiliksen.

Meillä ei siis ikinä ole ollut täysikokoista joulukuusta, ei aitoa eikä muovista. Jotenkin se on vain aina jäänyt hankkimatta. Tavallaan kyllä haluaisin aidon kuusen, oikein ison, koska sen koristelu ja tunnelma olivat lapsuudessa niin maagisia juttuja. Mutta nämä pienet ajavat asiansa myös hyvin.

Tässä postauksessa on kuvia kahdelta viime joululta, jolloin vietimme ihanat, lumiset joulut meidän Suomen kodissa. Viime vuonna meillä siis oli vielä tämä asunto, vaikka asuimmekin jo Tanskassa.

Näitä kuvia katsoessa iskee kyllä vähän haikeus. Milloinkohan seuraavaksi saan viettää omassa kodissa valkean joulun? Toivottavasti silloinkin pystyn kutsumaan iiiison porukan syömään pitkän pöydän ääreen.

En ole uskonnollinen, mutta joulun aika on täynnä rakkaita perinteitä. Pidän siitä hiljentymisen fiiliksestä, minkä joulu antaa. On merkityksellistä muistaa tärkeitä ihmisiä yhdessäololla ja pienillä lahjoilla. Kaikkein tärkeintä on viettää aikaa perheen kanssa. Myös lapsuuden joululaulut ja sadut ovat tärkeitä. Ylipäätään sen kaiken odotus tuntuu kutkuttavalta.

Nykypäivänä kun kaikki on saatavilla niin nopeasti, on arvokasta muistaa, miltä asioiden odottaminen tuntuu ja tarjota sitä oppia myös perheen pienimmille.

Joulusta tulee minulle kuitenkin helposti myös hirveä ähky, jopa vastareaktio. Kaikesta siitä shoppailusta ja tavaramäärästä, ruokavuorista, suurista odotuksista – ahdistus myös niistä (lapsista), joilla sitä kaikkea ei ole. Siksi joulun alla minimalistinen puoleni nostaa päätään aika voimakkaasti, enkä halua koristella kotia kovinkaan paljon. Ehkä siksi se iso kuusi on jäänyt hankkimatta toistaiseksi.

Unelmieni joulu juuri nyt olisi perhejoulu Lapissa. Vuokraisimme viikoksi tilavan mökin rauhalliselta paikalta ja siellä olisi jo valmiina kaikki koristelut. Istuisimme pitkän pöydän ääressä penkeillä, porontaljojen päällä. Sytyttäisimme lyhtyjä pihaan. Leikkisimme lumessa, pelaisimme lautapelejä, käpertyisimme lukemaan kirjoja. Lämmittäisimme saunan. Kaikki rakkaat olisivat siellä. Lahjoina toimisivat hyvä ruoka ja elämykset.

Nyt kun katson näitä kuvia meidän vanhasta kodista, näen täydellisen joulutunnelman. Näen pianon, jolla voi soittaa joululauluja, valkean maiseman, pitkän pöydän kattauksineen, pehmeän kutsuvan kodin. Muistan kuitenkin ajatelleeni silloin, että ihana joulukoti olisi vielä jotakin enemmän, ehkä isompi keittiö, paremmat tilat majoittaa vieraita, vähemmän ruostuneet soittotaidot tai ainakin paremmassa vireessä oleva piano, ylipäätään jotakin vähän enemmän ja parempaa. Taisin haaveilla jopa erilaisesta lattiasta ja miettiä, tulivatkohan verhot sittenkään asennettua oikealle korkeudelle. Noh, lattiassa ei ole mitään vikaa, se on kaunis ja klassinen tammiparketti. Verhot näyttävät olevan erittäin hyvin. Ainut asia, jossa oli vikaa, oli ihan omien korvieni välissä.

On ihanaa ja arvokasta saada inspiraatiota joulukotiin lehdistä, blogeista ja kaupoista. Mutta yhtä tärkeää on olla haluamatta koko ajan jotain muuta, jotain uutta, jotain parempaa. Itse olen sortunut tähän tuhat kertaa ja opettelen jatkuvasti.

Tänäkin vuonna suuntaamme jouluksi Suomeen. Mieheni ehdotti lähtöä jonnekin lämpimään, mutta minusta jouluksi nyt vain kuuluu mennä kotiin. ❤ Meillä on vuokrattuna pieni asunto Porin keskustassa ja sieltä on mukavan lyhyt matka sekä minun että miehen vanhempien luokse. Tärkeintä on jälleen kerran viettää aikaa perheen kanssa – ehkä ei tällä kertaa ihan niin kiireetöntä, koska haluamme nähdä lyhyessä ajassa aika paljon ihmisiä, mutta kuitenkin. Tietysti toivomme myös lunta!

Ennen sitä on kuitenkin vielä edessä ihana joulunodotusaika täällä Tanskassa. Viime vuonna Aarhus oli äärettömän tunnelmallinen kaikkine koristeluineen ja ajatuksena onkin jakaa näitä tunnelmapaloja myös teille joulukuun puolella.

Viime joulun tunnelmia Aarhusista tässä postauksessa: Havaintoja tanskalaisesta joulusta

Tanskan kotimme joulutunnelmia puolestaan löydät tästä postauksesta: Taas kohtuullista joulua