Kesäkuun maaginen valoisuus on saapunut myös Tanskaan. Valo ei ehkä ole yhtä heleä kuin Suomessa, mutta kaunis kuitenkin. Huomioni kiinnittyy erilaisiin sinisen, vihreän ja hiekan sävyihin. Kaipaan ympärilleni selkeyttä, aitoutta, hiljaisuutta.

Vielä emme ole saaneet täällä nauttia helleaalloista, joita Suomessa on tainnut olla jo useampia. Toivottavasti tanskalaistenkin vuoro kohta koittaa.

Siihen saakka kuvailen kesäsateen kastelemia lehtiä ja hyggeilen – kyllä sateinen ja viileähkökin kesä on aina kesä. Ja rannoilla on ihanaa joka säällä.

Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja, jotka ovat jättäneet jälkiä mieleen. Tiedättekö sen tunteen kun jonkun kirjan jälkeen et vain ole enää se sama ihminen, kun joku kirja muuttaa ajatteluasi pysyvästi? Ja onkohan se (keski)ikä (apua!) vai mikä, mutta kirjahyllyn himo on kasvanut valtavan suureksi. Haluan nähdä kirjoja kotonani!

Olo on jollain omituisella tavalla hirveän haikea, mutta niinhän se minulla aina on silloin kun kaikki on hirveän hyvin. Ja kun on kesä. Haikeuteen auttaa kun myllertää hieman kotona tavaroita. Musta Hay Tray -pöytä palasi olkkariin ja tykkään tosi paljon tästä “uudesta järjestyksestä”.

Mikä minussa on ehkä suomalaisinta, on tämä tietynlainen melankolia. Se joka lymyää pinnan alla kaiken naurun, hymyjen ja reippauden alla.

Totta kai nautin kun saan kuvata hymyileviä kasvoja, mutta mietteliäissä, vakavissa kuvissa on vielä jotain enemmän omaa. Ja yksinäisissä purjeveneissä.

Elämä on kuitenkin ihan käsittämättömän hauskaa ja rentoa kun pitää sen melankolisuuden kurissa. Katsokaa nyt vaikka näitä kukkia tällä kauniilla rannalla! Olen aika onnekas kun saan kokea tämän.

Ihanaa keskikesän aikaa jokaiselle lukijalleni! Kiitos kun olet siellä jakamassa näitä kuvahetkiä kanssani.