Kylläpäs aika rientää, en ole ehtinyt blogiin aikoihin! Tässä on ollut taas muutamia muuttujia – olen ollut kiireinen kouluhommien ja työnhakujuttujen kanssa, vietin ihanan viikonlopun opiskelukavereiden kanssa Köpiksessä ja heti seuraavana viikonloppuna pikkusiskoni Annika oli käymässä täällä Aarhusissa. Siinä välissä olin toooodella kipeänä, paranin ja nyt taas eilen nousi korkea kuume. Stressitasot ovat tällä hetkellä huikean korkealla ja näköjään vastustuskyky romahtaa sitten samalla.

Sanon vaan, että jos siellä ruudun takana on joku, jolla on juuri nyt angiina, niin tiedän tasan tarkkaan, miten järkyttävältä tuntuu! Olisin sanonut viime perjantaina pahasti mun lääkärille, joka yritti väkisin puhua tanskaa, vaikka halusin puhua englantia, mutta en oikeastaan pystynyt sanomaan yhtään ylimääräistä sanaa, joten tyydyin murhaavaan tuijotukseen. Hän vaihtoi englantiin. Jos kurkku on niin kipeä ja turvoksissa, että luulee kuolevansa tukehtumalla, niin ei kyllä kiinnosta yhtään mitkään hankalat kielet. Tosin mun sisko sanoi, että kurkkukivun kanssa kuulostin ihan aidolta tanskalaiselta, haha. Otin kohteliaisuutena.

Nyt viedään tosiaan viimeistä opintovapaakuukautta ja viimeisiä kursseja. Ihanaa kyllä, että opiskelut ovat kohta ohi. Päätoiminen opiskelu on ollut yllättävän vaativaa ja vaikka kaikki on sujunut hyvin, niin yliopiston penkille en toivottavasti ole pidemmäksi aikaa palaamassa. Aikansa kutakin! Mutta samalla rintaa puristaa tunne siitä, että tosiaan, vuoden opintovapaani loppuu, enkä vieläkään yhtään tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Mites muuten te, joilla on 6-vuotias kotona…? Miten sujuu noin niin kuin yleisellä tasolla? Mitään raivareita tai äkillisiä mielialanvaihdoksia ollut lähiaikoina? Ihan kaverin puolesta kyselen.

Meillä on ollut tässä alkuvuoden ajan päällä kiivas pohdinta siitä, mitä teemme meidän Suomen kodin kanssa. Saimme jo myyntipäätöksen tehtyä kun vuokraus taas alkoikin tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Nyt olemme löytäneet kotiimme uudet, hyvät vuokralaiset ja taas on ainakin hetkeksi aikaa kuviot selvillä sen suhteen. Toki vielä pitää tehdä paljon asioita ennen kuin asunto on täysin luovutusvalmis uusille asukkaille – Suomen reissua siis pukkaa.

Ai niin, ja olen saanut ystäviä! Huomaan pikku hiljaa, miten niistä kaikista alkuaikojen tutuista alkaa erottua “parhaat” ja muodostuu niitä ihan oikeita ystävyyssuhteita. Ja voitteko kuvitella, että yksi näistä on ihan aito ja alkuperäinen tanskalainen (!!!), toki asunut ulkomailla osan elämästään. Paikallisiin on täällä tosi hankala tutustua, koska heillä on hieman sulkeutunut (sisäänpäinlämpiävä) tyyli, tiiviit omat porukkansa ja tietysti mahdoton kielensä, mutta pojan koulun myötä olen onnistunut siinäkin, mitä pidän pienoisena ihmeenä. Kävin eilen ihanalla spontaanilla lounaalla yhden tanskalaisen äidin kanssa ja me jopa puhuttiin osa ajasta tanskaa. Ihan lähes luontevasti kuulkaas siinä hyggeiltiin.

Täällä Tanskassa vietettiin hiljattain “laskiaista” paikalliseen tyyliin, juhlan nimi on Fastelavn. Lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja hakkaavat sellaista puista tynnyriä, josta tulee karkkia. Ja sitten syödään viineripullia, joiden välissä on kermavaahtoa ja hilloa. Ihan hauska ja tanskalaiseen tyyliin rento juhla, hieman hupsu yhdistelmä kaikenlaisia perinteitä. Ja nyt onkin sitten virallisesti kevät!

Tällaisia sekalaisia kuulumisia tällä kertaa, pitäkää huolta. ❤