MITÄ VIIMEKSI?

Muistatteko vielä ajan, jolloin blogeissa kirjoiteltiin paljon tavallisesta arjesta, viimeisimmistä menoista ja ostoksista sekä ihan vaan arkisista fiiliksistä? Minä muistan! Välillä luen vanhasta blogistani näitä rentoja postauksia ja niistä tulee jotenkin tosi hyvä mieli. Niinpä ilahduin suuresti kun kamuni Netta Syyskuun kuudes -blogista heitti minulle pitkästä aikaa vanhan kunnon haasteen. Nyt siis kurkistus tavalliseen arkeeni Mitä viimeksi -kysymysten muodossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin viesti

Meillä on sisarusten ja äidin kanssa superaktiivinen whatsapp-ryhmä, jossa käydään vilkasta keskustelua päivittäin kaikesta maan ja taivaan välillä. Tänään aamulla luin ensimmäisenä yön (tai siis illan, menin aikaisin nukkumaan) aikana tulleet viestit, joita oli seitsemän. ❤

Viimeisin ruoka

Eilen illalla syötiin kaupan paistopisteen pizzaa. Ja sitä ennen olin tehnyt päivälliseksi perunamuusia ja kalapuikkoja porkkanaraasteen kera. Oikein gourmeeta tämä elämä, haha. Nyt tänään en ole vielä syönyt mitään, yleensä juon ensin kahvin ja syön sitten vähän myöhemmin. Kello on nyt 9, vein juuri äsken pojun pelkän aamukahvin voimin kouluun, kävelin takaisin kotiin ja laitoin puuron hautumaan. Kohta siis kaurapuuroa, teetä ja sitten opiskeluhommien pariin. Lisää gourmeeta. (Alla oleva sushikuva on jostain viikkojen takaa.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin itku

Maanantai-iltana. Koko päivä alkoi sillä, että heräsin ajatukseen, miten SIISTIÄ olisi hypätä omaan autoon (jota minulla ei enää ole) vanhaan työpaikkaani vanhan tutun tiimin luo (jota minulla ei enää ole) nauramaan niiden ihanien kanssa ja puhumaan & kirjoittamaan omaa kieltäni. Päivä jatkui sillä, että eksyin mennessäni hierojalle. Olin aivan väärällä puolella kaupunkia kun luotin taas sokeasti Facebookin reittiohjeisiin. Tämä on käynyt minulle ennnekin, en näemmä koskaan opi… Iltapäivällä vein pojan lääkäriin. Se meni ihan hyvin, mutta oikeasti inhoan lääkärissä käyntiä täällä vieraassa maassa. Ne lääkärit aina yrittää viimeiseen asti puhua tanskaa ja joudun nolona vaihtamaan englantiin kun en vaan tosiaankaan osaa selittää mitään nielurisa-asioita.  Päädyimme siihen, että minä puhuin englantia ja lääkäri vastasi tanskaksi ja sitten tietysti tulkkasin pojalle homman suomeksi. Saatiin kehotus mennä erikoislääkärille, mutta siinä hötäkässä unohdin sitten kysyä, miten homma oikeastaan tässä maassa tapahtuu… Eikä tietenkään lääkäri sitä kertonut, sillä tässä maassa saat VAIN ja AINOASTAAN sen infon, jota itse hoksaat kysyä.

Sitten vielä pojan futistreenit olivatkin peruttu kun pääsimme kauhealla kiireellä paikalle, eikä asiasta tietenkään ollut tullut mitään ennakkoinfoa, tyypillistä Tanskassa. Kerrostalomme kotiovella ystävällinen naapuri paiskasi oven nenäni edestä kiinni sen sijaan, että olisi pitänyt sitä auki, mikä on sekin ikävä kyllä tosi tyypillistä tanskalaista käyttäytymistä. Illalla seitsemän maissa kun näin ekan kerran mieheni, niin itkunahan tämä kaikki purkautui.

Välillä expat-elämä on juuri tätä. Maanantaina ärsytti siis koko tämä hiton maa, nämä ihmiset ja niiden oudot tavat. Ja ärsytti sekin, että itkin niiden takia ja sitten itkin sitä vielä vähän lisää, että miksi mä olen tällainen herkkis, joka itkee kaikkea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin nauru

Viimeksi nauroin eilen illalla ihan kippurassa pojun hassuille jutuille. Hän on kyllä sellainen meidän oma komediakanava, joka on aamusta iltaan päällä. Onneksi. ❤ Huumorintaju alkaa kehittyä aika hauskasti tässä kuuden vuoden iässä, niin että kaikki huumori ei ole pelkästään tahatonta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin hermostuminen

Eilen iltapäivällä ihan pienesti hermostuin kun sain pojun koulun johtajalta niin epämääräisen ja kiertelevän vastauksen yhteen kysymykseeni. Olen todennut, että suomalaiset todella ovat suorasanaisia – meillä vastataan siihen, mitä kysytään.

Viimeisin ostos

No tämäkin on ihan TOOOSI eksottista arkimatskua. Käytiin siis koko perheen voimin illalla tuossa lähi-Nettossa ja ostettiin kaksi kassillista ruokaa, minä maksoin. Ou jea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin muutos sisustuksessa

Hommasin nämä kuvissa näkyvät ihanan ihanan pirteät Callunat, lajike on nimeltään Skyline. Ne sijaitsevat kuvista poiketen parvekelaatikoissa. Ja sitten vaihdoin noiden Hayn pöytien paikkaa, eli musta tuli vaihteeksi olkkariin ja valkoinen makkariin. Tuo musta miellyttää mun silmää tosi paljon, mutta mun pää ei kestä sitä pölykerrosta, mikä sen pintaan muodostuu suurin piirtein kahdessa minuutissa pyyhkimisen jälkeen. Joten se varmaan lähtee takaisin piiloon makuuhuoneen nurkkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin lukemani blogiteksti

Myönnettävä on, että aika vähän luen oikein kunnolla ja ajatuksella blogipostauksia nykyään. Saatan nopeasti silmäillä postauksia läpi, mutta valitettavasti sellainen muutaman vuoden takainen oikein keskittynyt lukeminen on jäänyt vähiin, pitäisi parantaa tapoja selvästi. En tarkkaan muista, mikä oli viimeisin kunnolla lukemani blogiteksti, mutta ainakin Muoti mielessä – blogin Annen jutut Kööpenhaminan reissusta luin sanasta sanaan. Annen blogi on pysynyt yhtenä suosikeistani jo vuosien ajan ja pystyin hyvin samaistumaan hänen fiiliksiinsä Köpiksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisin suunnitelmani

Toinen nimeni on suunnitelma, niitähän riittää. Juuri nyt olen suunnitellut Halloweenin viettoa, viikon päästä Aarhusiin saapuvien sisustusbloggaajaystävien tapaamista ja tietysti joululomaa, jonka vietämme Suomessa! Eilen tein opiskelusuunnitelmia ja taisinpa kirjata listaa siitäkin, mitä postauksia lähiaikoina blogiini kirjoittelen.

Halloween Kurpitsalyhty.jpg

Hei, tämän postauksen kirjoittaminenhan oli hauskaa ja oikeastaan jopa terapeuttista! Toivottavasti tykkäsitte myös lukea. Haaste lähtee eteenpäin Pandamama-blogin Piritalle sekä Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalle. Minä muuten ihan aina mietin Marjaa kun kävelen jonkun kauniin vaaleanpunaisen talon ohi täällä Aarhusissa. Marjahan rakastaa poseerata vaaleanpunaisten talojen edessä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

5 thoughts on “MITÄ VIIMEKSI?

  1. Olen lukenut sinun blogiasi mielenkiinnolla, sillä olen itse asunut Tanskassa jo vuosikausia. Ikävää, että sekä sinä että Anne yleistätte niin karkeasti käsityksenne koko maasta ja varsinkin sen pääkaupungista. Minun mielestänne yksittäiset negatiiviset kokemukset eivät voi kuvata koko maata, sen lääkäreitä ja kaupunkeja. Sinun lääkärisi ei kuulosta kovin sympaattiselta, mutta itse olen tavannut hyvin epäkohteliaita ihmisiä ja erityisesti sairaalahenkilökuntaa Suomessakin. Mitä tulee Kööpenhaminaan niin harvoin olen lukenut niin pintapuolista kuvausta. Ymmärrän tietysti kuinka terapeuttista näistä ikävistä kokemuksista kirjoittaminen on sinulle. Kuulostaa minusta myös siltä, että sinulla on hyvä vanhan ajan koti-ikävä. Toivon silti, että ajan mittaan saat monia positiivisia kokemuksia tästä maasta.
    Toivottavasti olet jo saanut selville kuinka erityislääkärille pääsee, oma lääkäri hoitaa lähetteen ja sitten itse valitset erikoislääkärisi esim.netin kautta. Erityislääkäri on maksuton. Sinun oman lääkärisi olisi tietysti pitänyt selvittää kysyessäsi, miten erikoislääkärille pääsee ja opettajan vastata kunnolla kysymykseesi.
    Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!

    Like

    1. Moikka Frug ja kiitos kommentistasi! 🙂 Ilman muuta juuri näin, epäkohteliaita ja kohteliaita ihmisiä on kaikkialla, myös Suomessa. Minun lääkärini on tosi ihana ja symppis tyyppi ja haluaa puhua tanskaa, koska lapsi (eli itse potilas) ymmärtää sitä paremmin. Tilanne oli vaan itselleni epämukava. Toisina päivinä osaan suhtautua näihin epämukaviin tilanteisiin rennosti ja toisina taas (esim viime maanantaina) tuntuu, että kaikki menee pieleen. Ja toki välillä on myös koti-ikävä, minkä olen todennut olevan ihan terve ja ihanakin tunne. Mutta jos olet lukenut blogiani enemmän, niin olet varmasti huomannut, että Tanskaan muutto on ollut minulle ja meidän perheelle hieno ja mieluisa elämänvaihe ja olen saanut täällä tosi paljon positiivisia kokemuksia. Mutta sanoisin kuitenkin, että ei ole ihan yksittäistapauksista kyse, miten täällä toimii tiedonkulku (erilailla kuin Suomessa ehdottomasti) ja myöskin ihmisten kohteliaisuus on erilaista. Koen, että täällä on kohteliasta antaa kaikkien olla rauhassa. Varmasti osittain Suomessakin on niin ja ihan varmasti se, etten vielä osaa tanskaa kovin hyvin, vaikuttaa kaikkeen. Anne sekä kehui että kritisoi Köpistä postauksissaan ja minusta pitää paikkansa, että Köpis on vähän “rähjäisempi” kuin mitä mielikuva oli etukäteen. Aarhus on aivan ihana kaupunki ja olen muutenkin käynyt super-ihanissa pienemmissä kaupungeissa täällä Tanskassa. Toisaalta ei Helsinkikään ole mun lemppari Suomen kaupungeista, eli ehkä olen vain enemmän pikkukaupunki-ihmisiä. Hyvää jatkoa myös sinulle ja kommentoihan ihmeessä jatkossakin. Tarkoitus on ainakin kirjoitella lähiaikoina tanskan kielen opiskelusta/oppimisesta ja Suomen & Tanskan eroista oman lyhyen kokemuksen pohjalta.

      Like

  2. Olisi todella kiva kuulla nimenomaan tanskankielen oppimisesta ja tietysti muistakin kokemuksista.Itse olen Stadin tyttö, joten Kööpenhamina ei tuntunut tavallaan yhtään vieraalta. Ja olen itse myös ihastunut Århusiin, aivan ihana kaupunki ainakin päällisin puolin, en ole asunut siellä itse. Piti myös sanomani, että itsellä täällä alkuaikoina asuessani ja kieltä vain auttavasti ymmärtävänä, minulla oli melkein paranoia sosiaalisissa tilanteissa. Mutta kieltä opittuani (myös tanskalainen mies auttoi asiaan) ja kivaan työyhteisöön päätyessäni kaikki alkoi setviytyä.Ja silti tulen olemaan aina myös suomalainen sydämessäni ja tosin myös tanskalainenkin. Postauksiasi odotellen.
    Hannele

    Like

    1. Frug: Tuo kivaan työyhteisöön pääsy on hieno juttu ja tietysti tanskalainen puoliso myös. Itsellä on vielä vähän irtonainen olo kun en ole töissä, eikä paikallisiin ole juuri tullut tutustuttua. Mutta silti nautin tästäkin erilaisesta elämänvaiheesta. 🙂 Olen kielikurssilla tutustunut moniin tosi ihaniin ulkomaalaisiin, mikä on valtava rikkaus. Jännä nähdä, mitä havaintoja sitä sitten tekeekään Suomesta kun sinne palaa ja varmasti näkee taas suomalaisten tavat hieman eri silmin.

      Ulpu: Kiitos paljon kivasta kommentistasi! Itsekin tykkäsin kirjoittaa tätä arkisempaa postausta, vaikka tästä tulikin ehkä sävyltään vähän vaisumpi. Tsemppiä syksyyn myös sinulle!

      Like

Leave a reply to FruG Cancel reply