INSPIRAATIO NYT: VÄRIEN KÄYTTÖ SISUSTUKSESSA

Postauksen kuvat: Bo Bedre

Haluaisin oppia käyttämään enemmän värejä sisustuksessa. Tanskassa siihen onkin tarjolla paljon inspiraatiota, sillä täällä ei oikeastaan näe ollenkaan musta-valko-beigejä sisustuksia vaan väriä on ripoteltu tiloihin esimerkiksi valaisinten ja taiteen muodossa.

Olen ollut arka etenkin värillisten huonekalujen ostamisen suhteen, koska olen pelännyt kyllästymistä. Mutta mieheni totesi, että kun tämä Tanskan koti on joka tapauksessa väliaikainen, niin ei kai täällä sisustamisen tarvitse olla niin vakavaa? Että jos kyllästyy niin sitten kyllästyy! Niinpä hankimme sinisen sohvan hänen toiveestaan ja sen jälkeen kotiin on saapunut monenlaista muutakin värillistä. Aika ihanaa oikeastaan. Tykkään sinisestä sohvastamme ihan hulluna ja haluan tuoda sen aikanaan myös Suomeen.

Tarkoitus olisi kuvailla meidän kodin tämän hetkisiä sävyjä tänne blogiinkin, mutta ensin vähän inspiraatiota. Tässä kodissa sävyjen käyttö on kaunista ja oivaltavaa.

IMG_8164

Värikäs eteinen toivottaa ihanasti tervetulleeksi tähän kotiin ja luo mielenkiintoisen tunnelman. Sininen kalanruotolaatoitus ja vaaleanpunaiset seinät ovat varsin jännä yhdistelmä, mutta niin ne vain kauniisti yhdistyvät toisiinsa sekä taustalla näkyviin sävyihin. Juuri eteinen onkin aika hyvä paikka kokeilla rohkeampia sävyjä, koska tila on yleensä kuitenkin vain läpikulkua varten.

IMG_8162

Vihertävä maali portaikossa on todella kaunis ja taide toistaa vanhan puukaiteen punertavaa sävyä.

IMG_8163

Makuuhuoneen sävymaailma on pehmeä. Ruosteisen ruskeat sävyt ja beige seinä sopivat upeasti yhteen. Tällainen lattia on tosi tyypillinen Tanskassa.

IMG_8160

Olohuonenurkkauksen siniset sävyt rauhoittavat. Tuo iso taulu matalalle ripustettuna on todella upea – taulunhan ei todellakaan tarvitse olla siellä sohvan takaseinällä. Huomaatteko muuten samanlaisen valaisimen kuin makuuhuoneessa, mutta eri värisenä? Oivaltava idea, joka nivoo tiloja yhteen.

Tässä tilassa pistää silmään matottomuus ja tietysti myös verhottomuus. Tanskalaiset eivät kovinkaan paljon käytä mattoja, mikä on minusta hassua kun he kuitenkin rakastavat pehmeyttä, tyynyjä, torkkupeittoja ja lampaantaljoja. Itse lisäisin tähän olohuoneeseen ison maton kokoamaan huonekalut yhteen.

IMG_8161

Rakastan tätä portaikkoa ja minusta on upea idea laittaa vaaleampaa vihreää sävyä ylös sekä tummempaa alas.

IMG_8158

Keittiö on hyvin vaalea. Huomatkaa kuitenkin vedensininen sävy kaapistoissa, yhdistettynä tammipuuhun. Toimii! Mustat seinävalaisimet tuovat ryhtiä tilaan.

IMG_8159

Ruokailutila on äärimmäisen tyypillinen tanskalainen huone. Minimalistisesti huonekaluja, värikästä taidetta (taas matalalle ripustettuna), hyvin vaaleat seinät, klassikkovalaisin ja viherkasveja. Ovaalin muotoiset ruokapöydät ovat täällä erittäin suosittuja ja meillähän on nyt myös omassa kodissa sellainen. Ruokailutilan tuoleissa musta on hyvin suosittu väri Tanskassa, siinä missä suomalaiset luottavat vahvasti valkoiseen.

Hauska havainnoida omaa mieltä, miten usein nähdyt asiat alkavat pikku hiljaa kiehtoa  ja tulee lähdettyä mukaan trendeihin vähän huomaamattaankin.

Pidittekö tästä kodista ja sen väreistä?

Advertisements

LEMPEITÄ AJATUKSIA SOMESTA

Ajattelin kirjoittaa tällaisesta aiheesta, joka aiheuttaa välillä itselleni huonoa omaatuntoa – ehkä jollekin muullekin? Nimittäin somen käyttö ja siihen koukussa oleminen.

Minkä ihmeen takia minulla on tarve jakaa elämääni kaikelle kansalle? Miksi ilahdun tykkäyksistä ja kommenteista? Välillä sitä jotenkin ihailee niitä kanssakulkijoita, joilla ei vastaavaa intoa ole.

Tuntuukin siltä, että on enemmän cool sanoa, ettei käytä mitään somekanavia kuin avoimesti kertoa, että käyttää niitä aktiivisesti.

Kuitenkin tässäkin asiassa haluan keskittyä näkemään hyvät puolet ja kauneuden kaikkien uhkakuvien sijaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistatteko ihanan ysärin, jolloin ei ollut kateutta, riippuvuuksia, ulkopuoliseksi jäämisen pelkoa, pinnan kiillotusta tai keskittymisvaikeuksia?

En minäkään.

Some-kavanat ovat tuoneet elämääni todella paljon hyvää ja iloa, oikeastaan pelkkää hyvää ja iloa. Kaikki ystäväni täällä Tanskassa ovat löytyneet somen kautta ja oikeastaan duunitkin. En olisi edes tajunnut hakea nykyiseen työhöni, jos siitä ei olisi somessa vinkattu, sillä en ollenkaan seurannut avoimia paikkoja kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta.

Lisäksi olen somen kautta saanut kontakteja, joiden ansiosta olen päässyt kokeilemaan taitojani freelance-valokuvaajana ja stylistina aina silloin tällöin. Totta kai kaikki tämä verkostojen rakentaminen olisi voinut olla mahdollista ilmankin somea, mutta luultavasti ainakin hitaampaa.

Some-kanavien kautta ja blogin välityksellä olen tutustunut aivan äärettömän inspiroiviin ihmisiin, jotka jakavat samoja intohimoja kanssani. Lisäksi pidän yhteyttä monien sellaisten huippytyyppien kanssa, jotka ovat jääneet live-elämästä elämäntilanteiden ja sijaintien muuttuessa.

Muistatteko ihanan ysärin ja 2000-luvun alun, jolloin ei ollut kateutta, riittämättömyyden tunnetta, riippuvuuksia, ulkopuoliseksi jäämisen pelkoa, pinnan kiillotusta tai teeskentelyä, keskittymisvaikeuksia saati julkkisten haukkumista? Kun kaikki olivat ihan täysin läsnä toisilleen koko ajan, kumppanin ja ystävien löytäminen oli helppoa ja kaikki niin oli ihanan aitoa? En minäkään.

Itse asiassa kaikkea tuota edellä mainittua ahdistavaa ja negatiivista oli omassa henkilökohtaisessa elämässäni jopa enemmän ennen somea (mikä voi tietysti johtua yksinkertaisesti iästäkin). Nämä asiat osittain kuuluvat elämään ja kasvamiseen sekä  homo sapiensin lajityypilliseen käyttäytymiseen. Me olemme tuoneet ne someen, eikä some meidän elämäämme.

Autumn Flowers Collage

Totta kai on tärkeää käyttää sosiaalisen median kanavia harkiten ja kuten alussa myönsin, ne aiheuttavat hyvin helposti riippuvuutta. Lisäksi on erittäin ikävää sekä vakava asia, miten paljon erilaiset sovellukset mahdollistavat sellaista kiusaamista, jota ei ennen ollut.

Kuitenkaan mielestäni ainoa oikea ratkaisu ei ole pelottelu tai varsinkaan se, etteivät vanhemmat ole mukana somessa. Äitinä toivon, että voin olla esimerkkinä lapselleni siitä, että some voi tuoda paljon iloa elämään sekä paremmin myös pysyä mukana ilmiöissä, jotka koskettavat kasvavaa pikkukoululaistani.

Olen varmasti päässyt kauhean vähällä, sillä julkisesta blogista ja avoimesta IG-tilistä huolimatta en ole oikeastaan ikinä saanut todella negatiivisia kommentteja.

Sen sijaan olen saanut paljon kannustusta. Kiitos siitä kaikille seuraajilleni! Teen parhaani, jotta jaan samaa hyvää itse eteenpäin. Ajattelen, että tuurin ja fiksujen (sekä vähien, haha) seuraajien lisäksi kyse on myös omasta asenteestani, sillä kun voi yleensä vaikuttaa aika moneen.

Instagram on minulle kuin kiitollisuuden hetkien päiväkirja. Juuri viime viikolla selasin läpi kaikki Tanskan alkuaikojen postaukset ja storyt. Tuli kyllä NIIN hyvä fiilis. Facebookissa olen puolestaan laittanut ilmoitukset muistoista päälle ja monesti päivä alkaakin ihanasti jollain hauskalla muistolla vuosien takaa –  usein myös liikutuksen kyynelillä.

Kuitenkin lohdullista on myös ajatella sitä, miten moni asia elämässäni on täysin riippumaton somesta. Kaikkein tärkeimmät ihmiset ja merkittävimmät hetket – niihin eivät somekanavat liity.

Niinpä tämän syksyn aikana haluan lempeästi muistuttaa itseäni siitä, ettei jokaista postausideaa tarvitse toteuttaa (ei se olisi edes realistista!) tai onnistunutta kuvaa jakaa. Lisäksi lupaan pitää joka viikko ainakin yhden kokonaan some-vapaan päivän. Se ei kuulosta paljolta, mutta on ihan riittävän iso haaste minulle tähän alkuun.

Millaisia ajatuksia tämä aihe herättää?

TAKAISIN KOULUUN!

Meidän 7-vuotias poikamme aloittaisi tällä viikolla koulutiensä, jos me asuisimme Suomessa. Sen sijaan hän aloittaa toisen kouluvuotensa täällä Tanskassa. Vaikka yleensä rakastan uusia alkuja ja elokuuta, niin nyt kyllä huokaisen helpotuksesta – ei uusia alkuja meidän perheessä tällä kertaa. Viime viikolla aukesi jo koulun kerho eli SFO (skolefritidsordningen) ja tämän viikon torstaina alkaa sitten virallinen opetus. Vastassa ovat tutut, aivan ihanat opettajat, kivat kaverit ja tutut luokkahuoneet, eikä yhtä ainuttakaan uutta kieltä.

Back to school.jpg

Viime vuosi oli sellaista uusien alkujen ja jännityksen tykitystä, että jälkikäteen oikein hirvittää. Kaiken Tanskaan muuttoon liittyvän mullistuksen keskellä 6-vuotias poikamme aloitti koulun kansainvälisellä luokalla. Hän ei tuntenut koulusta ketään, ei yhtä ainuttakaan opettajaa eikä lasta – enkä kyllä minäkään hänen äitinään. Minulla oli kuitenkin se etu, että pystyin tutustumaan ihmisiin aika helposti englanniksi. Poika oli ummikko niin tanskaksi kuin englanniksikin.

Kidsroom2.jpg

Tietysti meitä jännitti, miten kaikki sujuu. Olemmeko haukanneet liian suuren palan? Onko uuteen maahan muutto ja kaksi uutta kieltä pienelle lapselle yksinkertaisesti liikaa? Pärjääkö hän eväiden kanssa pitkät koulupäivät?

Eniten jännittivät kuitenkin ne tavalliset asiat, jotka varmasti jännittävät ihan jokaista vanhempaa koulun alkaessa. Viihtyykö lapsi? Löytääkö hän kavereita? Hyväksytäänkö koulussa erilaisuutta? Mitä jos tulee koulukiusaamista? Ymmärtääkö opettaja juuri minun lastani?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itse aina viihtynyt koulussa todella hyvin, mutta muistan kyllä, miten armotonta meno välillä oli. Piti sopeutua porukkaan, erilaisuus ei ollut hyvä juttu. Minulla on kaksossisko ja se oli välillä riittävä syy erilaisuuteen – kaikkiin kaveriporukoihin ei ollut asiaa, sillä monet eivät osanneet luontevasti olla kolmen hengen porukassa tai sitä isommassa, vaikka meille se kyllä olisi sopinut.

Ikea Moppe Hack.jpg

Kaikkein eniten olen jännittänyt sitä, että lastani kiusataan tai hän ajautuu kiusaajaksi. Molemmat yhtä kamalia vaihtoehtoja. Toistaiseksi mistään sellaisesta ei ole kuitenkaan ollut merkkejä. Onneksi. Tai no, itse asiassa kyllä tanskalaisen puolen lapset nauroivat pojalle ja pilkkasivat viime syksynä kun hän puhui hassusti tanskaa. Se oli onneksi ohimenevä vaihe, eikä oman luokan lasten kanssa ole ollut mitään vastaavaa. Kiitos siitä myös loistavalle luokanopettajalle, joka puuttui välittömästi suurella vakavuudella pieniinkin orastaviin kiusaamistapauksiin kouluvuoden alussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jännitin myös lapsen jättämistä koulun avoimeen pihapiiriin. Kun on tottunut päiväkotimaailmassa aitoihin, portteihin ja aikuisiin, jotka tietävät, missä lapsi liikkuu, on muutos koulumaailmaan suuri. Kerran kun hain poikaa viime syksynä, ei häntä meinannut löytyä millään ja etsimme koulun aikuisten kanssa aika pitkään! Se oli yksi elämäni pelottavimmista hetkistä. Silloin hirvitti sekin, ettei hän vielä puhunut kovin hyvin tanskaa. Onneksi poika löytyi lopulta puumajasta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Sen jälkeen harjoiteltiinkin ahkerasti kelloa ja ajan kulun seuraamista ja hän oppi tulemaan porttien läheisyyteen sovittuna hakuaikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä Tanskassa on samalla tavalla kuin Suomessakin avoin kulku koululle ja monet lähellä asuvat (etenkin hieman isommat) lapset kulkevat yksin pyörällä tai kävellen. Lasten vapaata leikkiä ja liikuntaa arvostetaan paljon, joten he saavat olla iltapäiväkerhossa joko sisällä tai suurilla ulkoalueilla oman mielensä mukaan. Periaatteessa kannatan tällaista systeemiä ja pohjoismaista luottamuksen kulttuuria täysin. Mutta on siinä silti sopeutumista kun kyseessä onkin se oma pieni mussukka, joka elelee vielä niin täysin omassa mielikuvitusmaailmassaan ja saattaa keksiä mitä tahansa!

Me olemme toistaiseksi vieneet ja hakeneet aina pojan, eikä hänellä ole vielä edes omaa kännykkää. Sen hankkimisesta on puhuttu, mutta ensin harjoitellaan tavaroista huolehtimista näiden muiden juttujen kanssa – opittavaa on vielä reilusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kansainvälisellä luokalla se, mikä minun koulussani aikanaan olisi ollut erilaisuutta, on tavallisuutta. Monet lapset ovat asuneet eri maassa ja puhuvat kolmea tai neljää kieltä. Niinpä poikamme totesi eräänä päivänä, että on vähän omituista kun meillä kotona molemmat vanhemmat puhuvat ihan vaan suomea. 😉

Toivotan paljon onnea & iloa matkaan kaikkiin ekaluokkalaisten perheisiin ja turvallista koulumatkaa jokaiselle koululaiselle!