KUVAKUULUMISIA KOTOA JA TANSKAN RANNOILTA

Kesäkuun maaginen valoisuus on saapunut myös Tanskaan. Valo ei ehkä ole yhtä heleä kuin Suomessa, mutta kaunis kuitenkin. Huomioni kiinnittyy erilaisiin sinisen, vihreän ja hiekan sävyihin. Kaipaan ympärilleni selkeyttä, aitoutta, hiljaisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä emme ole saaneet täällä nauttia helleaalloista, joita Suomessa on tainnut olla jo useampia. Toivottavasti tanskalaistenkin vuoro kohta koittaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siihen saakka kuvailen kesäsateen kastelemia lehtiä ja hyggeilen – kyllä sateinen ja viileähkökin kesä on aina kesä. Ja rannoilla on ihanaa joka säällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen lukenut ja kuunnellut paljon kirjoja, jotka ovat jättäneet jälkiä mieleen. Tiedättekö sen tunteen kun jonkun kirjan jälkeen et vain ole enää se sama ihminen, kun joku kirja muuttaa ajatteluasi pysyvästi? Ja onkohan se (keski)ikä (apua!) vai mikä, mutta kirjahyllyn himo on kasvanut valtavan suureksi. Haluan nähdä kirjoja kotonani!

After the summer rain

Olo on jollain omituisella tavalla hirveän haikea, mutta niinhän se minulla aina on silloin kun kaikki on hirveän hyvin. Ja kun on kesä. Haikeuteen auttaa kun myllertää hieman kotona tavaroita. Musta Hay Tray -pöytä palasi olkkariin ja tykkään tosi paljon tästä “uudesta järjestyksestä”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikä minussa on ehkä suomalaisinta, on tämä tietynlainen melankolia. Se joka lymyää pinnan alla kaiken naurun, hymyjen ja reippauden alla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Totta kai nautin kun saan kuvata hymyileviä kasvoja, mutta mietteliäissä, vakavissa kuvissa on vielä jotain enemmän omaa. Ja yksinäisissä purjeveneissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämä on kuitenkin ihan käsittämättömän hauskaa ja rentoa kun pitää sen melankolisuuden kurissa. Katsokaa nyt vaikka näitä kukkia tällä kauniilla rannalla! Olen aika onnekas kun saan kokea tämän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa keskikesän aikaa jokaiselle lukijalleni! Kiitos kun olet siellä jakamassa näitä kuvahetkiä kanssani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Advertisements

ARTEKIN RITILÄPENKKI: RAKAS VALMISTUJAISLAHJANI JA ENSIMMÄINEN DESIGN-HUONEKALUNI

Viime viikonloppuna Suomessa juhlittiin koulujen päättäjäisiä, täällä Tanskassa olisi vielä kuukausi koulua jäljellä. Tosin täälläkin taidetaan kohta juhlia ylioppilaita (hieman pihalla tästä systeemistä). Joka tapauksessa lämpimät onnittelut kaikille ylioppilaille, valmistuneille ja koulunsa päättäneille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan omat ylioppilasjuhlani todella hyvin, se päivä oli ihan mielettömän upea ja juhlava. Tunne siitä, että oli tehnyt töitä selkeän päämäärän eteen ja saavuttanut sen, oli aivan mahtava. Kun valmistuin yliopistosta viisi vuotta myöhemmin, kävin vain tylsästi hakemassa todistukseni jostain toimistosta ja jätin juhlat kokonaan väliin. Miten typerää, kyllä maisterinpaperit olisivat ansainneet ihan omat juhlansa! (Tämä on niitä harvoja asioita, joita oikeasti elämässä kadun.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi vanhempani olivat kuitenkin hereillä ja halusivat antaa minulle lahjan, josta muistaisin tämän saavutukseni loppuelämäni ajan. Sain heiltä Artekin klassikon, ritiläpenkin. Penkki sai kunnian olla ensimmäinen design-huonekaluni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisustus kyllä kiinnosti silloinkin, mutta ajatus monien satojen eurojen laittamisesta yhteen huonekaluun oli vuosien opiskelujen jälkeen hyvin epärealistinen. Niinpä jos olisin saanut vastaavan summan rahaa, olisin varmasti käyttänyt sen useampaan halvempaan tavaraan, jotka olisivat ajat sitten lähteneet jo kiertoon. Sen sijaan tästä penkistä en luovu ikinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä niin kovin yksinkertainen puinen huonekalu on uskomattoman monipuolinen! Välillä tuntuu, että liiankin, koska on vaikeaa päättää, minne sen sijoittaisi. Se sopii täydellisesti kukkapöydäksi, yöpöydäksi, lastenhuoneeseen, olohuoneen sohvapöydäksi tai rahiksi, keittiön nurkkaan… mihin vain! Meillä tämä penkki on tällä hetkellä eteisessä, jossa tarvitaan lasku- ja istumistilaa, mutta halusin kokeilla sitä kuviin ruokailutilan yhteyteen. Ja hyvinhän se siihen sopii! Tämä penkki pääsee meillä usein ruokapöydän ääreen silloin kun on enemmän porukkaa. Etenkin lapset tykkäävät istua sillä vieretysten.

Ja penkkiin liittyvä tunnearvo tekee siitä kiistatta vieläkin kauniimman silmissäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niistä ihanista ylioppilasjuhlista käteen ovat jääneet muistot ja valokuvat, mutta myös muutama lemppariklassikko. Esimerkiksi Aalto-maljakot, jotka silloin sain, ovat todella rakkaita nykyään. Ehkä niihin aikoihin olisin mielummin ottanut vastaan rahaa ja käyttänyt sen reissuihin tai uusiin kenkiin, mutta paljon parempi näin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä taidankin tulevaisuudessa noudattaa vanhempieni neuvoja ja antaa lähipiirini nuorille valmistuville lahjaksi laadukasta, ajatonta muotoilua. Sanotaanhan sitä, että lahja saa olla myös antajansa näköinen. Ainakin minä muistan tästä penkistä aina vanhempani ja sen, miten ylpeitä he olivat valmistumisestani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Muistakaa juhlia saavutuksianne!

 

ONNEKSI OSTIN KUKKIA (VIELÄ VÄHÄN ARJESTA)

Palataan vielä hieman arkeen ja uuteen työhöni. Teen töitä neljä päivää viikossa, joista yhden kotikonttorilta käsin. Keskiviikkoisin pidän vapaapäivän. Viime keskiviikkona tuntui, että homma on ihan kohtalaisesti hallinnassa ja vapaallahan onkin helppo ajatella niin. En erityisemmin tehnyt mitään, kävin vain joogassa – ja ostin itselleni kukkia aamuisen kauppareissun yhteydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuntui vähän jopa syylliseltä ostaa kukkia juuri nyt, koska tosi usein ihastelen näitä kauniita kimppuja kaupungilla kun olen siististi pukeutunut ja aurinko paistaa – hetkinä jolloin olisi täydellistä (ja hyvin tanskalaista) kantaa kaunista kimppua kainalossaan. En ole kuitenkaan useinkaan raaskinut sijoittaa kukkiin, paitsi siis juuri nyt kun olin todella räjähtäneen näköisenä, ilman meikkiä ja joogavaatteissa, satoi vettä ja ostin samalla mm. wc-paperia, jota sain sitten kantaa toisessa kainalossa. Stylishhh.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Torstaiaamu valkeni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli työreissussa ja poika nukkuu yleensä aina silloin mun vieressä. Olin joutunut yöllä pienen katastrofin kouriin kun poitsulta tuli kunnon pissavahinko meidän sänkyyn. En muista edes, milloin näin olisi tapahtunut! Ei muuta kuin aamuyöllä lakanoiden vaihtoon ja lapsi pesulle. Huh! Aamulla tuntui siltä, että uni olisi todellakin vielä maittanut ja jouduin pojankin herättämään aivan väkisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Selvisimme kuitenkin ihan ajoissa, mukavasti ennen kahdeksaa koululle. Minulla oli alkamassa tärkeä palaveri klo 9 ja ajattelin, että ehtisin ihan hyvin – ajomatkaa töihin on tosiaan tunnin verran eli aika pitkä, mutta yleensä se sujuu aika jouhevasti. No, tällä kertaa ei. Jumitin ruuhkassa ennen kuin pääsin edes ryhmittymään moottoritielle. Jouduin lähettämään noloja pahoitteluviestejä myöhästymisestäni. Täällä Tanskassa monet aloittavat työt tosi aikaisin ja osa kollegoista oli Suomessa, jossa kello oli tietysti jo 10, joten tuntui ihan hullulta edes vedota aamuruuhkaan. No, samapa se, minä koeajalla oleva uusi ulkomaalainen tyyppi nyt kuitenkin myöhästyin.

Kaaos jatkui töissä, tuntui etten pysynyt millään hoidettavien asioiden tasalla. Pitäisi olla armollinen itselleni, aloitin vasta alle kuukausi sitten, mutta se on kauhean vaikeaa. Täällä tuntuu myöskin työtahti olevan todella kova, ainakin näin äkkiseltään sanoisin niin. Ihan hyväkin juttu, mutta haastavaa näin uutena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viideltä töitä olisi vielä riittänyt, mutta ei auttanut – pakko oli lähteä ajamaan takaisin Aarhusiin. Ehdin kuin ehdinkin kuudeksi päästämään meidän nannyn kotiin, onneksi heillä oli mennyt iltapäivä hyvin pojan kanssa.

Kun sitten kuuden jälkeen laitoin pyykkikoneen pyörimään, tavarat paikoilleen ja kokkasin meille iltaruuan, oli aika ihana istahtaa tämän kauniin kimpun kanssa samaan pöytään. Onneksi ostin kukkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P.S. Tänään heräsin jo viideltä ja ihme kyllä, olo on tosi energinen ja kirjoitusinspiraatio iski heti aamukahvin lomassa. Edessä on mielenkiintoinen päivä, sillä vierailen (pikaisesti) työni puolesta Legolandissa, ohhoh. Illalla sammahdan varmasti kahdeksalta.