Säiden herra on ilmeisesti lukenut kalenteriaan hyvin kirjamellisesti, koska juuri silloin kun vaihtui syyskuuksi, valo muuttui, sumu valloitti aamuiset moottoritiet, sade rummutti iltaisin ikkunoita ja tanskalainen tuuli muistutti todellisesta olemuksestaan.

Allekirjoitin tällä viikolla vakituisen työsopimuksen nykyiselle työnantajalleni, jei, ja tulen jatkossa tekemään myöskin hieman enemmän töitä kotoa käsin – käyn 80 km päässä sijaitsevalla konttorilla vain kaksi kertaa viikossa. Niinpä päätin irtisanoa ylikalliin autoni sopimuksen ja siirtyä kulkemaan työmatkoja junalla.

Noh, keskiviikkoyönä autoani oli naarmutettu kadulla ja selvittelin tanskalaisen poliisin ja vakuutusyhtiön kanssa tilannetta. Voin kertoa, että Google translatoria on taas tarvittu kaikenmaailman  vahinkoilmoitusten teossa, tällaiset asiat harvemmin löytyvät englanniksi täällä, vaikka muuten kaikki toki puhuvat enkkua. Mikä tuuri, että tämä sattui juuri nyt kun leasingia olisi ollut enää kuukausi jäljellä! Homma tulee kyllä kuntoon, mutta mulla on melko jättimäinen omavastuu, noin 800 euroa.

Lisäksi lupauduin mukaan kansainvälisen koulun vanhempainyhdistykseen ja meidän ihana vakkarilapsenvahti sai uuden duunin eikä pysty enää auttamaan meitä. Tätähän elämä on, hyviä uutisia ja sitten ärsyttäviä sattumuksia, ja kaikki tapahtuu yleensä samaan aikaan.

Viestittelin viikolla ihanan suomalaisen Eppusen kaapilla-blogia kirjoittavan Heidin kanssa, joka asuu tässä tunnin junamatkan päässä ja me päätettiin extempore lähteä lauantaina Aarhus cityyn shoppailemaan ja syömään. Aivan parasta! Täällä oli sattumalta paljon tapahtumia ja konsertteja tänä viikonloppuna ja todella hyvä tunnelma keskustassa. Heidi myös otti mun kameralla muutamia ihania kuvia, tosi taitava hän on.

Nämä kuvat otettiin Latinalaiskortteleissa, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että tunnelma on “ranskalainen”. Joskus 90-luvulla turisteja on houkuteltu kuulemma ranskalaiskampanjalla kaupunkiin. Noo, sitä en tiedä houkuttelisiko tämä minua, omasta mielestäni tanskalainen on parempi kuin ranskalainen ja nämä talothan täällä ovat nimenomaan vanhoja tanskalaisrakennuksia. Ihana alue joka tapauksessa – paljon ravintoloita, kahviloita, pieniä putiikkeja ja hyggeä.

Joskus olen muuten vähän ihmetellyt, että miksi ulkomailla asuvat suomalaiset hengailevat toistensa kanssa, mutta nyt kyllä ymmärrän hyvin. On niin ihanaa vaihtaa kuulumisia omalla kielellään sellaisen ihmisen kanssa, joka TÄYSIN ymmärtää, mistä puhun. Ja jotenkin myös muut täällä Tanskassa asuvat suomalaiset ovat osoittautuneet luonteeltaan aivan ihaniksi ihmisiksi. Kai se vähän sellaista avoimuutta, hulluutta ja erityistä positiivisuutta vaatii muuttaa toiseen maahan ylipäätään.

❤

Mukavaa syyskuun jatkoa!