Palataan vielä hieman arkeen ja uuteen työhöni. Teen töitä neljä päivää viikossa, joista yhden kotikonttorilta käsin. Keskiviikkoisin pidän vapaapäivän. Viime keskiviikkona tuntui, että homma on ihan kohtalaisesti hallinnassa ja vapaallahan onkin helppo ajatella niin. En erityisemmin tehnyt mitään, kävin vain joogassa – ja ostin itselleni kukkia aamuisen kauppareissun yhteydessä.

Tuntui vähän jopa syylliseltä ostaa kukkia juuri nyt, koska tosi usein ihastelen näitä kauniita kimppuja kaupungilla kun olen siististi pukeutunut ja aurinko paistaa – hetkinä jolloin olisi täydellistä (ja hyvin tanskalaista) kantaa kaunista kimppua kainalossaan. En ole kuitenkaan useinkaan raaskinut sijoittaa kukkiin, paitsi siis juuri nyt kun olin todella räjähtäneen näköisenä, ilman meikkiä ja joogavaatteissa, satoi vettä ja ostin samalla mm. wc-paperia, jota sain sitten kantaa toisessa kainalossa. Stylishhh.

Torstaiaamu valkeni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli työreissussa ja poika nukkuu yleensä aina silloin mun vieressä. Olin joutunut yöllä pienen katastrofin kouriin kun poitsulta tuli kunnon pissavahinko meidän sänkyyn. En muista edes, milloin näin olisi tapahtunut! Ei muuta kuin aamuyöllä lakanoiden vaihtoon ja lapsi pesulle. Huh! Aamulla tuntui siltä, että uni olisi todellakin vielä maittanut ja jouduin pojankin herättämään aivan väkisin.

Selvisimme kuitenkin ihan ajoissa, mukavasti ennen kahdeksaa koululle. Minulla oli alkamassa tärkeä palaveri klo 9 ja ajattelin, että ehtisin ihan hyvin – ajomatkaa töihin on tosiaan tunnin verran eli aika pitkä, mutta yleensä se sujuu aika jouhevasti. No, tällä kertaa ei. Jumitin ruuhkassa ennen kuin pääsin edes ryhmittymään moottoritielle. Jouduin lähettämään noloja pahoitteluviestejä myöhästymisestäni. Täällä Tanskassa monet aloittavat työt tosi aikaisin ja osa kollegoista oli Suomessa, jossa kello oli tietysti jo 10, joten tuntui ihan hullulta edes vedota aamuruuhkaan. No, samapa se, minä koeajalla oleva uusi ulkomaalainen tyyppi nyt kuitenkin myöhästyin.

Kaaos jatkui töissä, tuntui etten pysynyt millään hoidettavien asioiden tasalla. Pitäisi olla armollinen itselleni, aloitin vasta alle kuukausi sitten, mutta se on kauhean vaikeaa. Täällä tuntuu myöskin työtahti olevan todella kova, ainakin näin äkkiseltään sanoisin niin. Ihan hyväkin juttu, mutta haastavaa näin uutena.

Viideltä töitä olisi vielä riittänyt, mutta ei auttanut – pakko oli lähteä ajamaan takaisin Aarhusiin. Ehdin kuin ehdinkin kuudeksi päästämään meidän nannyn kotiin, onneksi heillä oli mennyt iltapäivä hyvin pojan kanssa.

Kun sitten kuuden jälkeen laitoin pyykkikoneen pyörimään, tavarat paikoilleen ja kokkasin meille iltaruuan, oli aika ihana istahtaa tämän kauniin kimpun kanssa samaan pöytään. Onneksi ostin kukkia.

P.S. Tänään heräsin jo viideltä ja ihme kyllä, olo on tosi energinen ja kirjoitusinspiraatio iski heti aamukahvin lomassa. Edessä on mielenkiintoinen päivä, sillä vierailen (pikaisesti) työni puolesta Legolandissa, ohhoh. Illalla sammahdan varmasti kahdeksalta.