Uudelle paikkakunnalle muuttaminen on usein stressaavaa, vaikka muutto olisi toivottu. Stressaavuus kertaantuu kun muutto tapahtuu toiseen maahan, vieläpä sellaiseen maahan, jonka kieltä ei osaa. Vaikka sisimmässään haluaisi muutosta ja seikkailua, kroppa ja mieli pistävät vastaan. Kroppa eivät halua etsiä uusia reittejä, mieli ei halua olla epävarma.

Viime kevät oli minulle hyvin mullistavaa aikaa. Muutto tänne Tanskaan oli se, mitä halusin, mutta kuten muutoksilla on tapana, ne kertaantuvat ja kasaantuvat, välillä sellaisiin mittasuhteisiin, joista et tiedä voivasi selvitä. Osan muutoksista valitsin itse, mutta suurta osaa en.

Muuttomme jälkeen oloni oli irtonainen. Tuntui, että en kuulu mihinkään. En tiedä, mistä olen tulossa, en tiedä minne olen menossa.

Tiesin, että minun on toimittava. Ilmoittauduin Aarhusin kansainvälisen yhteisön tapahtumiin ja menin niihin energisen hymyilevänä. Suunnistin Google Mapsin kanssa paikasta toiseen ja jokainen punatiilinen ja punakattoinen talo näytti samalta, kaikki kadunnimet mahdottomilta lausua. En itkenyt, olin reipas.

Kansainvälisen yhteisön Facebook-ryhmästä olin bongannut ilmoituksen englanninkielisistä joogatunneista, jotka pidettäisiin Angien, The Wee Yoginin, kotona. Eräänä aamuna, vain pari viikkoa muuton jälkeen, vein lapseni päivähoitoon ja kävelin Google Mapsin sekä joogamattoni kanssa Angien luo.

Kotistudio oli kaunis, äärimmäisen kaunis. Vanha talo, erikoisen muotoiset ikkunat, boheemi sisustus, paljon kynttilöitä ja viherkasveja. Angien olemus lämmin, joogaharjoitus voimakas.

Loppurentoutuksen aikana Angie sanoi ihanalla skottiaksentillaan ne sanat, jotka minun piti juuri siinä hetkessä kuulla. “Sinä kuulut tähän, juuri tähän huoneeseen, juuri tähän kaupunkiin, juuri tähän hetkeen. Sinä riität, olet enemmän kuin tarpeeksi.” Suljettujen silmieni alta valuivat kapeat kyyneleet ja mietin, miten tuo nainen voi nähdä lävitseni kun en itsekään nähnyt.

Angie on nykyään hyvä ystäväni ja hänen joogatuntinsa ovat säännöllinen osa arkeani. Osaan kulkea hänen luokseen ja todella moneen muuhunkin paikkaan ilman karttaa. Huomaan, että osa punatiilisistä taloista on suoria, osa kaarevia ja osa katoista vihreitä.  Tämä kaupunki on ystäväni, sen sisällä on paljon ystäviäni. Ja minä kuulun tähän seikkailuun enemmän kuin mihinkään muualle juuri nyt.