Viimeisiä päiviä Suomessa viedään! Meillä kävi loistava tuuri, sillä löysimme tutun vuokralaisen, joka tulee asumaan tähän meidän kotiin. Vuokraamme kotimme kalustettuna. Näin ollen meidän ei tarvinnut tässä kohtaa huolehtia asunnon myynnistä ja tavaroiden varastoinnista, mikä on ihan mahtava juttu ja tekee tästä lähdöstä paljon helpomman.

Muuttokuormamme lähti jo yli viikko sitten matkaan. Hullua kyllä, en ole kaivannut mitään niistä tavaroista tällä välillä! Kotimme on kaunis ja toimiva vähemmälläkin tavaralla. Itse asiassa huomaan taas entistäkin selvemmin, miten paljon minimalistisuus puhuttelee ja kuinka paljon nautin siitä kun kotia ei ole sisustettu tukkoon. On hyvä olla kun ympärillä on tilaa hengittää. Kun tavaraa on vähän, niiden kauniit muodot myös pääsevät oikeuksiinsa.

Tässä taas kerran huomaa sen, että vaikka maailma on täynnä kauniita huonekaluja ja tavaroita, niin niitä ei tosiaankaan kannata himoita kaikkea omaksi. Vähemmän on enemmän.

Kuten kuvista näkyy, niin suurin osa isoista huonekaluistamme (piano, sohva, ruokapöytä) jäi Suomeen. Samoin taidetta ja suuren määrän koriste-esineitä jätimme tänne. Mutta uskon silti, että Tanskan kodistamme tulee tosi viihtyisä ja meidän näköinen ilmankin niitä. Nyt mulla on hyvä fiilis siitä, että tämä Suomen koti ei jää mitenkään keskeneräisen näköiseksi vaan tämä on aidosti kaunis, kalustettu vuokra-asunto.

No okei, olen mä jotain kaivannut, nimittäin omaa sänkyä! Hiukan ahdas tämä 120-senttinen vierassänkymme… Mutta poitsu on ollut hyvin tyytyväinen väliaikaiseen ratkaisuun, nimittän hän on nukkunut lattialla taittopatjalla ja se on kuulemma ollut ihan huippuhyvä.

Todella outoa ajatella, että ensi viikolla me sisustamme jo vuokrakotia Tanskassa! Ja miten hullua, että unelmani ulkomailla asumisesta oikeasti toteutuu – eikä missä tahansa ulkomailla vaan juuri Tanskassa! Loputon määrä hyggeä ja sisustusinspiraatiota, pääsemme asumaan lähelle merta, mieheni saa uusia työhaasteita ja minä pystyn opintovapaan turvin tukemaan häntä sekä poikaamme täysillä.

Olen aika työorientoitunut ihminen, joten oli hyvin haikeaa jättää jäähyväiset työyhteisölle. Kurkkua todellakin kuristi! Mutta kun kulkuavaimet ja tietokone oli palautettu, niin minut valtasi kyllä vapauttavan onnellinen tunne. Opettelen tässä ajattelemaan, että minun arvoni ihmisenä ei ole se, mitä teen työkseni eikä se, kuinka paljon niitä töitä teen. Eikä kaikkea tarvitse tehdä elämässä samaan aikaan! Vähemmän on enemmän tässäkin asiassa ja nyt on aika keskittyä hetki muihin juttuihin elämässä. Olen varma, että tuleva vuosi opintovapaalla tulee opettamaan minulle enemmän kuin vuosi tutussa työympäristössäni koskaan voisi.

Inspiroivaa kevättä! ❤