Sisustusbloggaajien ryhmässä kiertää kuukausittain haaste, jonka heitti tällä kertaa ilmoille iki-ihanan Char & the City -blogin Carita. Pakko muuten hehkuttaa, että Charin blogi oli ihan ensimmäinen sisustusblogi, jota koskaan aloin lukea ja se on vaikuttanut suuresti siihen, että itse aloin myös kirjoittaa blogia aikoinaan. Charin blogi kuuluu edelleen suosikkeihini, joten on erityisen mukavaa osallistua juuri tähän haasteeseen.

“Sisustusblogeja selaillessa usein unohtuu se, että sisustusbloggaajan kotona ei aina ole supersiistiä, vaan ihan tavallista elämää siellä vietetään. Koska blogit ovat nykyään niin viimeisen päälle viilattuja, tuodaan sekaan pientä arkirealiteettia. Sisustusblogiin valokuvaavan etu on siinä, että kauniin asetelman vierellä olevan kaaoksen voi rajata pois. Mutta minkälainen olisi behind the scenes -kuva, jossa mitään ei rajata pois? Huhtikuun alussa teen koontipostauksen, jonka kautta lukijat pääsevät kurkistamaan sisustusbloggaajien “kulissien” taa!” 

Meillä on ihan oikeasti melkein aina siistiä ja tavarat paikoillaan. Koska arki on kiireistä ja väsyttävää, maailman uutiset ovat kodin ahdistavia ja läheisistä tulee kannettua monenmoista huolta, on sisustaminen ja kodin rakentaminen minulle oikeastaan tapa ladata akkuja ja jaksaa paremmin. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta ihan oikeasti rentoudun kotia järjestellen. Myönnän kuitenkin, että totta kai rajaan kuvista pois sellaisia asioita, joista en niin kovasti pidä – keskityn mielummin niihin kaikkein kauneimpiin kohtiin.

Bloggaajia kritisoidaan välillä totuuden kaunistelusta, mutta minua bloggaaminen ja sisustamisen harrastaminen ylipäätään on auttanut näkemään nimenomaan ne kauniit asiat ympärilläni. Välillä kaiken sotkun rajaaminen kuvasta pois on juuri se, mitä tarvitsen. Pysähdyn kuvaamaan upeasti muotoiltua puiston penkkiä, vaikka puiston kukat olisivat jo nuupahtaneet. Kiinnitän huomion siihen, miten valo korostaa tilan muotoja enkä siihen, kuinka armottomasti se paljastaa pölypallerot. Huomaan enemmän kauniita asioita, joista olla kiitollinen.

Hyvässä elämässä on oikeastaan usein kyse juuri tästä. Mihin asioihin kiinnität huomiota, mitkä asiat muistat, minkä rajaat pois. Näetkö muutoksessa mahdollisuuksia uhkien sijaan? Suretko jäähyväisten hetkellä sitä kaikkea, mitä menetät vai iloitsetko siitä, mitä olet jo saanut? Uskotko, että mukavuusalueelta poistuminen voi tuoda tullessaan jotain parempaa kuin mitä sinulla on nyt?

Itselleni tämä alkuvuosi on ollut täynnä luopumisen tuskaa. Ensin rakkaan mummun kuolema ja kauniit, mutta vaikeat jäähyväiset. Sitten muuttomme ulkomaille varmistui ja sen myötä luovumme oikeastaan kaikesta tutusta ja turvallisesta. Omasta kielestä, tutusta ympäristöstä ja harrastuksista, kodistamme, lapsen kavereista… Koko elämä pitää rakentaa uudestaan. Valtavaa luopumisen tuskaa on aiheuttanut myös se, että kohta en olekaan enää työssäkäyvä vaan opiskeleva äiti. En kuulu työporukkaan, en ole  enää kenenkään esimies.

Tässäkin isossa elämänmuutoksessa minua on auttanut tietynlainen “kuvan rajaaminen”. Yritän olla kiinnittämättä huomiota uhkiin ja keskittyä sen sijaan mahdollisuuksiin. Opimme uuden kielen, saamme varmasti uusia ystäviä, Tanskan kotimme tulee olemaan kaunis, pääsemme reissaamaan moniin mielenkiintoisiin paikkoihin, kartutamme ainutlaatuista (työ)kokemusta, opiskelu on varmasti motivoivaa ja antoisaa. Ja niin edelleen.

Juuri nyt olohuoneemme on vallannut melkoinen kaaos, sillä muuttokuormamme lähtee jo huomenna kohti Tanskaa (ja me ihmiset sitten parin viikon kuluttua perässä). Ei ole kaunista katsottavaa ei.

Vai olisiko sittenkin?

Mitä jos vaihtaisin kuvakulmaa ja menisin hieman lähemmäksi…?

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Kiinnostavatko kurkistukset kulisseihin jatkossakin? Kannattaa seurailla Char & the City -blogia huhtikuussa, sillä luvassa on varmasti erinomainen koontipostaus.