Löysin luonnoksista tällaisen postauksen kahden vuoden takaa. Toteutimme silloin miehen kanssa unelma(ruoka)matkan Tokioon ja edelleen nimeän tämän kaupungin vaikuttavimmaksi matkakohteeksi, jossa olen koskaan ollut. Jostain syystä postaus jäi julkaisematta, mutta tehdäänpä se nyt! Olin nimittäin itsekin jo unohtanut joitain näistä asioista ja haaveilen aktiivisesti uudesta Japanin reissusta.
1. Japanilaiset rakastavat tossuja ja sukkia – eikä moniin paikkoihin edes saa mennä kengät jalassa
Olimme Helsingissä, eikä lento ollut vielä edes lähtenyt kohti Tokiota kun japanilaisten rakkaus sukkiin ja tossuihin kävi jo selväksi. Kaikki japanilaiset matkustajat asettelevat huolellisesti jalkaansa pitkävartiset, hauskasti koristellut lämpöiset sukat sekä pehmoiset lentotossut.
Perillä Tokiossa huomaamme, että sukkia, sukkahousuja ja tossuja myydään joka puolella. Sukat ovat myöskin todella tärkeä osa naisten asukokonaisuuksia. Useimmissa sukissa on pitsireunuksia, rusetteja ja muita yksityiskohtia.
Kengät jalassa ei ole asiaa millekään matoille, ei edes kaupan sovituskopissa. Henkilökunta opastaa meitä moukkamaisia turisteja asiassa hymyillen, mutta hyvin napakasti. Useissa ravintoloissa kengät jätetään erilliseen eteislokeroon, jonka henkilökunta vielä lukitsee. Hotellissa on oma tossuparinsa yleistä oleilua ja omansa wc-käyntejä varten.
2. Tokio ei ole superkallis kaupunki, pienelläkin budjetilla pärjää
Minua varoiteltiin etukäteen aika paljon siitä, että Tokiossa on tosi kallista. Totta kai sieltä löytyy kaikki maailman kalleimmat asiat, ylärajaa ei varmasti ole, mutta me yllätyimme peruselämisen edullisuudesta.
Lähdimme Tokioon ensisijaisesti syömään (kyllä!) ja se kannatti. Ruoka oli järjettömän täydellisen hyvää – ja edullista. Söimme paikallisten suosimissa nuudelipaikoissa, kalatoreilla, katukeittiöissä ja running sushi -paikoissa. Kaikissa näissä oli hyvin edullinen hintataso, esimerkiksi ison nuudelilkulhon ja gyoza-nyytit sai noin 6 eurolla. Hintaan sisältyi joka puolella – tietenkin – myös tee.
Teppaniyakia ja marmoroitua härkää testasimme lounasaikaan, jolloin näitä herkkuja sai nauttia erittäin kohtuulliseen hintaan. Huomasimme myös, että uusissa ravintoloissa oli tosi hyviä avajaistarjouksia.Hyviä kahviloita oli joka kadunkulmassa – maistuvan latten sai murto-osalla Suomen hinnoista. Me jätimme suht hintavan hotelliaamiaisen väliin ja söimme joka aamu eri paikassa aamiaista muutamalla eurolla. Se oli hyvä ratkaisu meille, säästimme rahaa ja saimme monipuolisempia aamiaiselämyksiä.
Tokiossa metrolla liikkuminen oli tosi edullista. Rajaton vuorokausilippu metroon maksoi viitisen euroa ja tunnetustihan metro on siellä äärimmäisen kätevä, tehokas ja täsmällinen kulkuneuvo. Kaupunkien väliset Shinkansen-junat ovat kylläkin kalliita, mutta mukavia – ne kannattaa kyllä kokea.
Hotellihuoneet ovat Tokiossa kyllä erittäin pieniä. Kuvittelisin, että jos haluaa tilavan huoneen, niin siitä pitää olla valmis maksamaan melko paljon. Mutta meillä oli tosi kiva, pieni mutta siisti ja hyvä hotellihuone ylellisellä Ginzan alueella, eikä se ollut mitenkään mahdottoman hintainen (alle 100 euroa / yö).
Kaikissa ravintoloissa on erillinen piste, johon mennään lähtiessä maksamaan. Rahat asetetaan pienelle metalli- tai puulautaselle, ei anneta henkilökunnalle käteen. Aluksi tämä tapa hieman hämmensi, mutta lopulta tykkäsin siitä paljon.
3. Huoliteltu ulkonäkö on toivottavaa, mutta voimakkaat parfyymit eivät
Aasialaiset naiset rakastavat kosmetiikkaa ja ovat hyvin, hyvin huoliteltuja päästä varpaisiin. Kuitenkaan parfyymien tuoksua ei tunnu missään. Jos hajuvesipilvi lemahti jossain vastaan, kyseessä oli aina turisti. Japanilaisessa kulttuurissa vaikuttaa olevan hyvin tärkeää ottaa muut huomioon ja uskon, että hillitty tuoksujen käyttö liittyy siihen samaan, ovathan julkiset paikat yleensä hyvin ruuhkaisia.
4. Pidä omaa pikkupyyhettä mukana laukussa
Tokiolaisissa vessoissa ei ole käsipaperia. Jokaisella japanilaisella on taskussaan pienen pieni pyyhe, johon he kuivaavat kätensä ja taittelevat sen sitten uskomattomalla nopeudella ja tarkkuudella takaisin. Pyyhkeet ovat värikkäitä ja koristeltu toinen toistaan söpömmillä hahmoilla, myös niillä pukumiehillä ja -naisilla. Näitä hassuja pikku pyyhkeitä myös myydään kaikkialla.
5. Äärimmäinen kohteliaisuus ja hiljaisuus on osa suurkaupungin arkea
Tämän tavallaan tiesinkin etukäteen, mutta silti se yllätti. Tokiossa ei todellakaan huudeta julkisilla paikoilla, vaivoin edes puhutaan. Kukaan ei puhu puhelimeen metrossa tai asemilla. Kännykät ovat aina äänettömällä (ilmeisesti tämä on jonkinlainen laki tai säännös). Julkisilla paikoilla käyttäydytään muutenkin siististi eikä esimerkiksi metroasemilla nojailla seiniin – testattu on ja heti tultiin ojentamaan moukkamaista turistia.
Näistä hyvistä tavoista myös muistutetaan kyltein joka puolella. Lopputuloksena on jopa suomalaisen mittapuulla hyvin hiljaista. Hämmentävä ja mielenkiintoinen elämys vilkkaan suurkaupungin sykkeessä. Valtavista ihmismassoista huolimatta kukaan ei myöskään töni tai edes hipaise toista vahingossa, kohteliaisuus on äärimmäistä.
Kuitenkin sitten kun menee japanilaisten bisnesmiesten suosimiin peliluoliin, meteli on päätä huimaava. Tokio on todellinen kontrastien kaupunki.
6. On hyvä idea opetella muutama sana japania
Englannin kielen taito japanilaisilla on varsin heikko, elekielellä ja kuvilla on pärjättävä pitkälle. On siis hyvä ajatus opetella ainakin muutama kohtelias sana myös japaniksi.
Tämä on oikeastaan ainut syy, etten ole jo buukannut uutta reissua Japaniin, sillä todellakin haluaisin! Mutta meillä on allerginen lapsi ja uskon, että kielen takia olisi aika haastavaa selvittää, mitä ruuat sisältävät. Katsotaan, josko muutamien vuosien päästä tilanne olisi jo allergian suhteen helpompi ja pääsisimme matkaan koko perheen kesken. Tai sitten vain ottaisin pienen japani-kurssin ja opettelisin selvittämään asian japaniksi, eihän sekään mahdotonta olisi. Eipä se olisi ensimmäinen kerta kun kannamme matkalla mukanamme paikallisella kielellä kirjoitettua “Hän ei voi syödä kananmunaa” -lappua. Onko kenelläkään kokemusta allergian kanssa pärjäämisestä Japanissa?
Visu Sillvan 