Kun olen kertonut ystäville lähdöstämme Tanskaan, moni on kysynyt ensimmäiseksi saman kysymyksen. Mitä teidän kodille ja tavaroille tapahtuu? Niinpä, hyvä kysymys. Vuosien varrella on tullut haalittua ympärille jos jonkinlaista tavaraa ja kuten tiedätte, rakastan kaikkia ihania sisustusesineitä, huonekalujani ja toteutuneita design-haaveitani. Ja olen ollut aika hyvä perustelemaan itselleni nämä hankinnat.
Kun aloimme harkita tätä mahdollista muuttoa ulkomaille ja miettiä sen plussia ja miinuksia, oli yksi miinus ehdottomasti tämä tavaramäärä. Se tuntui aika hurjaltakin! Jättäisinkö oikeasti tällaisen elämyksen ja kokemuksen käyttämättä vain siksi, että minulla on liikaa tavaraa, enkä jaksa käydä niitä läpi?
Tulimme heti alussa siihen tulokseen, että emme todellakaan anna tavaroiden estää lähtöämme – mutta emme kyllä halua haalia yhtään lisääkään! Olen saanut itseni kiinni aika mielenkiintoisista tilanteista tämän myötä. Kuinka helppoa onkaan perustella itselleen hankintoja!
Voi miten ihana kulho – laadukas, kotimainen, hyvää muotoilua, ajaton.
Onpa hauska takki! Ja mikä alennusprosentti! Myyjäkin kehuu, että sopii mulle kyllä erityisen hyvin. Eihän tätä nyt kannata jättää rekkiin roikkumaan.
Hei, Ikeassa on kaikki pussilakanat alennuksessa. Lähdetääs koko perhe hodarille (ja ostetaan samalla kassillinen kaikkea).
Näistä ostoksista kieltäytyminen tuntui aluksi yllättävän pahalta ja lohdutin itseäni sillä, että voin sitten ostaa Tanskasta kaikkea ihanaa uuteen kotiin. Mutta mitä enemmän kieltäydyin hankinnoista, sitä paremmalta alkoi tuntua. Sitä enemmän pidin niistä tavaroista, jotka minulla jo kotona oli.
Se, että ostin vähemmän tavaraa, lisäsi tyytyväisyyttäni. Tulin tyytyväisemmäksi siihen, mitä minulla jo on. Oli sitten kyse vaatteista, kodin sisustuksesta tai urheiluvälineistä. Näin on hyvä.
Erityisen merkittävää itselleni oli huomata, miten paljon enemmän aloin pitää kodistamme. En miettinyt jatkuvasti, mitä haluaisin hankkia ja mitä muuttaa. Eikä ostolakko ole mitenkään vähentänyt intoani sisustamiseen. Kaikkea kaunista ei vain tarvitse omistaa! Sisustaminen ei ole sama asia kuin jatkuvat muutokset tai ostokset.
Olemme tosiaan nyt käyneet läpi tavaroitamme huolella ja miettineet, mitkä otamme mukaan ja mitkä jätämme Suomeen. Ja ennen kaikkea – mistä luovumme. Kaikenlaista älytöntä sitä kun tulee säästettyä, esimerkiksi puhki kuluneita kenkiä tai käytöstä poistuneita puhelimia!
Olen pitänyt itseäni melko minimalistisena ihmisenä, joka harkitsee tarkkaan ostoksia ja välttää ylimääräisen tavaran haalimista. Mitä vielä!
Olen tehnyt ihan valtavasti hutiostoksia etenkin pukeutumisen suhteen. Huomaan, että olen palkinnut itseäni ostamalla ja usein nämä palkinnot ovat sitten vähän sinne päin. Kun on ollut sellainen fiilis, että jotain tekisi mieli ostaa… Mistä se fiilis oikein tulee ja miksi?
Ehkä opin jatkossa tunnistamaan sen ja välttämään edes osan näistä turhista hankinnoista. Missään nimessä en pyri siihen, että olisin jatkuvasti ostolakossa tai välttäisin täysin uuden tavaran hankkimista, mutta näiden asioiden pohtiminen on tehnyt hyvää.
Tärkeintä on tunnistaa, mikä tuo itselle hyvää oloa. Minulle tämä tavaran hankkimisen vähentäminen on ollut yksi tekijä. Se, että olen kuluttanut rahaa palveluihin – joogakurssiin, kampaajakäynteihin, hierontoihin, matkustamiseen, ulkona syömiseen – on tuonut enemmän hyvää oloa kuin tavaroiden ostaminen. Jollekin toiselle tilanne voi olla ihan päinvastainen.
Postauksen kuvat ovat viime kesältä Kiotosta, Fushimi Inari -temppelistä. Vierailu tuolla oli upea kokemus ja elämys, jota säilyy minulla ikuisesti, eikä sille tarvitse koskaan vuokrata varastotilaa.
Visu Sillvan 