TAKAISIN KOULUUN!

Meidän 7-vuotias poikamme aloittaisi tällä viikolla koulutiensä, jos me asuisimme Suomessa. Sen sijaan hän aloittaa toisen kouluvuotensa täällä Tanskassa. Vaikka yleensä rakastan uusia alkuja ja elokuuta, niin nyt kyllä huokaisen helpotuksesta – ei uusia alkuja meidän perheessä tällä kertaa. Viime viikolla aukesi jo koulun kerho eli SFO (skolefritidsordningen) ja tämän viikon torstaina alkaa sitten virallinen opetus. Vastassa ovat tutut, aivan ihanat opettajat, kivat kaverit ja tutut luokkahuoneet, eikä yhtä ainuttakaan uutta kieltä.

Back to school.jpg

Viime vuosi oli sellaista uusien alkujen ja jännityksen tykitystä, että jälkikäteen oikein hirvittää. Kaiken Tanskaan muuttoon liittyvän mullistuksen keskellä 6-vuotias poikamme aloitti koulun kansainvälisellä luokalla. Hän ei tuntenut koulusta ketään, ei yhtä ainuttakaan opettajaa eikä lasta – enkä kyllä minäkään hänen äitinään. Minulla oli kuitenkin se etu, että pystyin tutustumaan ihmisiin aika helposti englanniksi. Poika oli ummikko niin tanskaksi kuin englanniksikin.

Kidsroom2.jpg

Tietysti meitä jännitti, miten kaikki sujuu. Olemmeko haukanneet liian suuren palan? Onko uuteen maahan muutto ja kaksi uutta kieltä pienelle lapselle yksinkertaisesti liikaa? Pärjääkö hän eväiden kanssa pitkät koulupäivät?

Eniten jännittivät kuitenkin ne tavalliset asiat, jotka varmasti jännittävät ihan jokaista vanhempaa koulun alkaessa. Viihtyykö lapsi? Löytääkö hän kavereita? Hyväksytäänkö koulussa erilaisuutta? Mitä jos tulee koulukiusaamista? Ymmärtääkö opettaja juuri minun lastani?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itse aina viihtynyt koulussa todella hyvin, mutta muistan kyllä, miten armotonta meno välillä oli. Piti sopeutua porukkaan, erilaisuus ei ollut hyvä juttu. Minulla on kaksossisko ja se oli välillä riittävä syy erilaisuuteen – kaikkiin kaveriporukoihin ei ollut asiaa, sillä monet eivät osanneet luontevasti olla kolmen hengen porukassa tai sitä isommassa, vaikka meille se kyllä olisi sopinut.

Ikea Moppe Hack.jpg

Kaikkein eniten olen jännittänyt sitä, että lastani kiusataan tai hän ajautuu kiusaajaksi. Molemmat yhtä kamalia vaihtoehtoja. Toistaiseksi mistään sellaisesta ei ole kuitenkaan ollut merkkejä. Onneksi. Tai no, itse asiassa kyllä tanskalaisen puolen lapset nauroivat pojalle ja pilkkasivat viime syksynä kun hän puhui hassusti tanskaa. Se oli onneksi ohimenevä vaihe, eikä oman luokan lasten kanssa ole ollut mitään vastaavaa. Kiitos siitä myös loistavalle luokanopettajalle, joka puuttui välittömästi suurella vakavuudella pieniinkin orastaviin kiusaamistapauksiin kouluvuoden alussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jännitin myös lapsen jättämistä koulun avoimeen pihapiiriin. Kun on tottunut päiväkotimaailmassa aitoihin, portteihin ja aikuisiin, jotka tietävät, missä lapsi liikkuu, on muutos koulumaailmaan suuri. Kerran kun hain poikaa viime syksynä, ei häntä meinannut löytyä millään ja etsimme koulun aikuisten kanssa aika pitkään! Se oli yksi elämäni pelottavimmista hetkistä. Silloin hirvitti sekin, ettei hän vielä puhunut kovin hyvin tanskaa. Onneksi poika löytyi lopulta puumajasta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Sen jälkeen harjoiteltiinkin ahkerasti kelloa ja ajan kulun seuraamista ja hän oppi tulemaan porttien läheisyyteen sovittuna hakuaikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä Tanskassa on samalla tavalla kuin Suomessakin avoin kulku koululle ja monet lähellä asuvat (etenkin hieman isommat) lapset kulkevat yksin pyörällä tai kävellen. Lasten vapaata leikkiä ja liikuntaa arvostetaan paljon, joten he saavat olla iltapäiväkerhossa joko sisällä tai suurilla ulkoalueilla oman mielensä mukaan. Periaatteessa kannatan tällaista systeemiä ja pohjoismaista luottamuksen kulttuuria täysin. Mutta on siinä silti sopeutumista kun kyseessä onkin se oma pieni mussukka, joka elelee vielä niin täysin omassa mielikuvitusmaailmassaan ja saattaa keksiä mitä tahansa!

Me olemme toistaiseksi vieneet ja hakeneet aina pojan, eikä hänellä ole vielä edes omaa kännykkää. Sen hankkimisesta on puhuttu, mutta ensin harjoitellaan tavaroista huolehtimista näiden muiden juttujen kanssa – opittavaa on vielä reilusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kansainvälisellä luokalla se, mikä minun koulussani aikanaan olisi ollut erilaisuutta, on tavallisuutta. Monet lapset ovat asuneet eri maassa ja puhuvat kolmea tai neljää kieltä. Niinpä poikamme totesi eräänä päivänä, että on vähän omituista kun meillä kotona molemmat vanhemmat puhuvat ihan vaan suomea. 😉

Toivotan paljon onnea & iloa matkaan kaikkiin ekaluokkalaisten perheisiin ja turvallista koulumatkaa jokaiselle koululaiselle!

 

Advertisements

KYSY NÄMÄ KOLME KYSYMYSTÄ JA LÖYDÄT ERITYISVOIMASI (SIS. LUKUVINKKEJÄ)

Tulipas vähän self-help-henkinen klikkiotsikko, mutta ei se mitään! Tärkeällä asialla ollaan. Nyt on nimittäin aiheena vanhemmuus ja herkkyyden tukeminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämäni tärkein, haastavin ja usein myös raastavin rooli on olla äiti pienelle pojalle. Hän on älykäs, tunteellinen, pohtivainen, huomionkipeä, uppoutuvainen, voimakastahtoinen, kekseliäs ja nokkela, kuten varmasti suurin osa 7-vuotiaista. Hänessä on myös erityisiä piirteitä, kuten kaikissa 7-vuotiaissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tunteellinen ja välillä raastavan itsekriittinen. Pohtii asioita, jotka ovat hieman liian isoja noin pienelle ihmiselle. Luova, visuaalinen ja nauttii loogisesta päättelystä. Haluaa tehdä päätöksiä. Pitää kovasti muiden ihmisten seurasta, mutta voimakas tarve vetäytyä välillä omiin oloihinsa.

Niinpä niin, kuvailen oikeastaan itseäni. Kuvailen itseäni ja lapseni on peilikuvani, josta näen omat reaktioni raadollisemmin kuin koskaan. Me kaksi, me ollaan samasta puusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyaikana puhutaan paljon vanhemmuuden paineista, joita ympäristö ja media aiheuttavat. Ihan varmasti näin on, mutta itselläni on ollut onni saada ympärilleni niin fiksuja läheisiä (myös somessa!), että olen oikestaan saanut pelkkää kannustusta ja tukea kaikkeen. Paljon enemmän paineita olen kokenut siitä, miten herkästi näen lapseni käytöksessä omat  klikkini tai triggerini. Eihän hän niistä syytä eikä varmaan edes hoksaa kopioivansa tiettyjä käyttäytymismalleja minulta. Mutta vetää mielen erityisen herkäksi kun tajuaa, miten paljon hän kopioikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on ollut tässä viime aikoina isoja elämänmuutoksia ulkomaille muuton myötä. Kaikki on sujunut hyvin, mutta itse kuljin välillä aika synkissä vesissä etsiessäni töitä ja paikkaani tässä uudessa arjessa. Siinä, kuten aina kaikessa, oli myös paljon hyviä puolia. Pysähdyin miettimään aiempaa enemmän, kuka olen ja mitä haluan. Rakensin identiteettiäni ja arvoani irrallaan ammatillisesta minästäni. Vietin enemmän aikaa lapseni ja perheeni kanssa kuin pitkiin aikoihin. Löysin säännöllisestä joogaharjoituksesta ja lyhyistä retriiteistä monia oivalluksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräässä päivän mittaisessa joogaretriitissä viime marraskuussa sain äärettömän voimakkaita dejavu-tunteita. Näin yhtäkkiä selvästi edessäni muutamat päätökset, joita siinä tilanteessa piti tehdä. Ja kyse oli monimutkaisista asioista, joita olin pohtinut pitkään. Se oli oikeastaan aika hurjaa, hieman maagistakin. Ei siinä kuitenkaan näin jälkikäteen ajateltuna mitään yliluonnollista ollut, oikeastaan ihan päinvastoin.

Olin yksinkertaisesti kerrankin poikkeuksellisen voimakkaasti läsnä ja tavoitin jotain sellaista, jota eivät sanelleet ympäriltä tulevat odotukset tai kaavat siitä, miten minun pitäisi käyttäytyä. Myöhemmin olen joogaharjoituksen yhteydessä onnistunut toistuvasti tavoittamaan tällaisen syvän läsnäolon tunteen. Ihan pikkiriikkisen lyhyeksi hetkeksi vain, mutta kuitenkin. Ja arvatkaapa jääkö siihen koukkuun – todellakin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuolloin, tuona synkkänä marraskuisena päivänä kauniissa vanhassa rakennuksessa tunnelmallisessa Aarhusin vanhassa keskustassa pidetyssä retriitissä meitä pyydettiin vastaamaan mielessämme kolmeen kysymykseen:

Mitä rakastat itsessäsi?

Mitä haluaisit kuulla juuri nyt?

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

IMG_1974

Nämä yksinkertaiset kysymykset ovat muodostuneet sen jälkeen minulle tärkeiksi. Välillä on hyvä miettiä vastauksia niihin isossa mittakaavassa, mutta usein riittää ihan kun pohtii niitä päivätasolla.

Mitä haluaisin kuulla tänään? Voisiko se olla esimerkiksi “Älä huolehdi tästä, minä otan sen hoitaakseni.” Voisinko pyytää puolisoani sanomaan sen? Mitä tekisin juuri nyt, jos en pelkäisi? Osallistuisinko keskusteluun tanskaksi? Julkaisisinko blogissani hieman henkilökohtaisemman postauksen turvallisten sisustustekstien sijaan?

Nämä kysymykset ovat myös hyviä työkaluja (herkän) lapsen kanssa. Voin sanoittaa omia ajatuksiani ja opettaa häntä sitä kautta näkemään, että aikuinenkin pelkää tai haluaa kuulla kannustavia sanoja arjessa. Ja olen myös joissain tilanteissa hyvällä menestyksellä esittänyt näitä kysymyksiä hänelle, hieman eri sanoin kylläkin.

Mikä sinussa itsessäsi on kivaa ja ihanaa?

Mitä toivoisit, että sanoisin sulle nyt?

Onko joku juttu, jonka haluaisit tehdä, mutta juuri nyt jännittää liikaa? 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopuksi vielä pari lukuvinkkiä.

Kirja: Eckhart Tolle: Läsnäolon voima. Tässä kirjassa mennään aika syvissä mielen kerroksissa ja välillä lukiessani vain hymähtelin “hömpälle”. Kuitenkin kirja piti kummasti otteessaan ja nyt harkitsen lukevani sen uudestaan. Monet kirjassa esitetyt ajatukset jäivät pyörimään mieleeni. Yksi niistä on kärsimyskehon käsite. Tolle esittää, että meissä jokaisessa elää kärsimyskeho, joka ei ole todellinen minämme, mutta joka pyrkii ottamaan valtaa ja näyttäytyy esim. marttyyrimaisena käytöksenä, kiukkuna ym. Tunnistamalla tilanteet, joissa kärsimyskeho yrittää päästä valloilleen, voimme oppia jättämään sen huomiotta ja sitä kautta päästä siitä eroon. Sillä huomio on juuri se, mitä kärsimyskeho meiltä haluaakin. Kirjan tärkeimpänä teemana on voimakas läsnäolo ja nykyhetken ehdoton hyväksyminen – näissä itselläni onkin paljon opittavaa, mutta koen olevani jo askeleen lähempänä kuin aiemmin.

Nettisivusto: Ystäväni, todella älykäs ja empaattinen Riikka, on perustanut ilmaisen Erityisvoimia.fi -sivuston, joka tarjoaa työkaluja vanhemmille, jotka haluavat tulla paremmin toimeen lastensa kanssa. Sivusto on lähtenyt erityislasten vanhempien tarpeista, mutta siellä on paljon hyviä työkaluja myös kaikille muille. Niiden avulla voi muun muassa tunnistaa lapsen stressiä ja kuormitusta sekä oppia vähentämään niitä. Sivustolla voi myös tutustua  erilaisista perheistä ja arjen haastavista tilanteista kertoviin vertaistarinoihin. Suosittelen tutustumaan!

AJATUKSIA HYGGEN SYVIMMÄSTÄ OLEMUKSESTA

Kuten tiedämme, Tanska ja hygge kuuluvat erottamattomasti yhteen. Suomessa hygge liitetään usein kauniisiin tiloihin ja sisustuksiin, kynttilöihin ja fiilistelyyn, mutta täällä Tanskassa se tuntuu olevan paljon enemmän.

Joskus olen kuullut sanottavan, että tanskalaisilla on hygge ja suomalaisilla sisu. Mutta Suomessa ei toivoteta lapselle sisukasta päiväkotipäivää tai fiilistellä työkavereiden kesken, miten hyvä sisu meillä onkaan tässä projektissa. Sisu ei ole osa arkikieltä suomessa kuten hygge tanskassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanskassa hygge on läsnä näissä kaikissa tilanteissa, ja vielä paljon enemmän. Täällä se on osa arkikieltä taipuen niin verbiksi, substantiiviksi kuin adjektiiviksikin. “Muista hyggeillä” on ihan kelpo toivotus mihin tahansa tilanteeseen, eikä sillä viitata siihen, että kyseisellä henkilöllä pitäisi olla hienosti sisustettu koti ja design-kynttilänjalkoja.

Moesgaard Strand Aarhus

Jos haluaa varmistaa, että kaverilla on kaikki hyvin, voi kysyä, onko hänellä hyggeisä olo. Ja kun vieras haluaa olla oikein kohtelias ja kehua kotiasi tai tarjoamaasi ruokaa, hän todennäköisesti kehuu hygge-tunnelmaa. Hygge taipuu myös minkä tahansa tapahtuman nimeksi. Jos haluat kutsua kavereita kylään tai istuskella heidän kanssaan puistossa perjantai-iltana, on kyseessä tietenkin fredagshygge, ei sen enempää eikä vähempää. Samaten koulun kevätjuhla on sommerhygge ja niin edelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen asunut Tanskassa nyt vuoden ja neljä kuukautta ja saanut sellaisen kuvan, että tanskalaiset todella arvostavat mukavuusaluettaan. Hygge onkin joskus myös sitä, ettei mielellään tehdä asioita, jotka ovat siellä oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Tanskalaiset eivät mielellään muuta toimintamalleja, jotka ainakin periaatteessa toimivat. He alkavat kiemurrella vaikean näköisinä, jos joku (varsinkin ulkomaalainen) ottaa puheeksi jonkun uhkan tai kehityskohteen – olen ollut tällaisissa tilanteissa kansainvälisen koulun vanhempainkokouksissa. Välillä tuntuu, että tanskalainen pelkää, että jos jotain muutetaan, hygge voi kärsiä.

Tässä on aika iso ero suomalaisiin. Me haemme mielestämme enemmän kehityskohteita ja varaudumme ennalta mahdollisiin uhkiin. Meille tunnelma on tärkeää vasta kun asiat on käsitelty ja sitten voidaankin siirtyä huvin puolelle. Tanskalaiselle se tunnelma on koko ajan läsnä, ei ole asioiden käsittelyä ilman hyggeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen omassa, uudessa työpaikassani välillä varsin ulkopuolinen esimerkiksi lounaalla kun kollegat eivät viitsi puhua englantia EIVÄTKÄ hidastaa puhettaan, jotta ymmärtäisin heidän vaikeita murteitaan. Se joskus harmittaa, mutta yritän ymmärtää tätä hyggen olemusta, sitä miten perin pohjin vaikeaa tanskalaiselle on astua ulos omalta tutulta toiminta-alueeltaan. Toisaalta se kyllä on ihanaa, että konttorilla sytytellään aina varsinkin sadepäivinä kynttilöitä joka puolelle ja myös se, että yleisesti ottaen tanskalaiset kollegani suhtautuvat tosi rennosti asioihin.

Hygge on varmasti se “salainen ainesosa” monen menestyksekkään tanskalaisen lifestyle-brändin reseptissä. Meillä ihmisillä kun on tapana viehättyä enemmän tunnelmasta kuin käytännöllisyydestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hygge voi myös joskus olla huomion kiinnittämistä tunnelmaan tosiseikkojen sijaan. Huomasin vuokrakotia etsiessämme, että jos jo otsikossa mainittiin hyggelig, kyseessä oli täysi pommi.

Monesti tämä on hyväkin juttu. Esimerkiksi työprojektissa yhteistyö on voinut olla mukavaa ja hyggeisää, vaikka lopputulos ei olisikaan mennyt ihan nappiin. Ei etsitä syyllisiä vaan jatketaan ja fiilistellään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyggellä on suuri kaupallinen merkitys. Välillä tuntuu, että joka toisessa mainoksessa sitä käytetään myyntivalttina ja sen kautta myös jonkinlaisena pienenä pelotteluna. Ethän nyt vain halua ottaa riskiä, että SINUN elämästäsi puuttuu hyggeä? Hyvä, osta sitten tätä juustoa, tätä olutta, näitä sipsejä, tätä pesuainetta, nuo verhot ja EHDOTTOMASTI oikeanlainen valaistus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuo kuvissa näkyvä kirja on ensimmäinen kirja, jonka olen oikeasti lukenut tanskaksi kannesta kanteen. Kirjan kantavana teemana on kertoa, miten hygge-elämää vietetään. Yksi huvittava ohje jäi mieleen – kirjan mukaan koskaan, milloinkaan, ei saisi käyttää liian viileää tai kirkasta sähkövaloa, siis ei missään nimessä yli 2700K. Tanskalaisille valaistus on tärkeä juttu ja kirjassa oli paljon ohjeita siitä, millainen on oikeanlainen hygge-valaistus (kynttilät suositeltavia, valaisimen pitää olla sellainen, ettei polttimo missään tilanteessa näy jne). Itsehän olen tuonut Suomesta 3000K led-polttimoita, mikä on siis todella epäilyttävä ulkomaalaisuuden merkki ja vieläpä loistaa meidän kodista pimeän tullen kauas.

Hyggen paras puolihan on se, että se sopii kaikkeen. Juhlaan, arkeen, tylsistymiseen, hauskanpitoon, syömiseen, liikkumiseen ja nukkumiseen. Toivottelen teille kaikille oikein mukavia hygge-hetkiä tälle viikolle, mitä sitten teettekin!