HYVÄSTIT SUOMEN KODILLE

Expat life in Denmark, Koti Tanskassa, Perhe, Reissussa, Sisustus

Kaikkien mietintöjen jälkeen me päädyimme myymään Suomen kotimme ja se tyhjennettiin viime viikolla. Nyt rakkaat huonekalumme ja muut säästettävät tavarat ovat vuokravarastossa kunnes palaamme takaisin Suomeen. Joskus. Siitähän ei ole tietoa milloin ja mihin – toistaiseksi jäämme tänne Tanskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kodin tyhjentäminen oli toki työlästä, mutta vähemmän tunteellista kuin odotin. Meidän asunto oli meille paras mahdollinen koti vuosien ajan, mutta nyt on aika uudelle. Enemmän tunteisiin menivät kaikki ihmiset ympärillä, mutta onneksi heistä ei tarvitse samalla tavalla luopua kuin seinistä. Tietysti haaveilen nyt jo kovasti, millaisessa kodissa sitten joskus Suomessa asuisimme ja miten kutsun sitten sinne rakkaat paluujuhliin.

Täällä ulkomailla asuessa Suomen reissuja odottaa kuin kuuta nousevaa. Sitä suunnittelee mitä kaikkea tekee, mitä syö, fiilistelee miten raikasta se ilma onkaan ja miten puhtaita metsät ympärillä. Sitten katupöly – asia, jonka olemassaolon olin jo lähes unohtanut – tunkeutuu silmiin ja kurkkuun. Ja ainoat mukanani olevat kengät ovat mustat mokkanahkatennarit valkoisilla pohjilla! Siis uskomattoman typerä valinta, nehän ovat pölystä lopullisesti harmaantuneet parin päivän jälkeen.

Nastarenkaiden tauoton rapina bussipysäkillä seisoessa raivostuttaa. Sitä paitsi missasin sen bussin, koska asetuin vain pysäkillä etualalle ja hymyilin. Vasta kun kuski ei tuntunut hidastavan ollenkaan, heilutin kättäni, eikä hän enää ehtinyt pysähtyä. Kylläpä sitä tottuukin hassuihin asioihin, täällä Tanskassa kun ei tarvitse heilutella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joudun odottamaan uutta bussia puoli tuntia. Pysäkille kanssani tulee maahanmuuttajataustainen nainen, joka manaa katupölyä (kätevä small talk -aihe). Hetken vajoan puhelimeni syövereihin, sitten laitan se pois ja kysyn häneltä, miten pitkään hän on ollut Suomessa. Juttelemme koko odotus- ja bussimatkan, melkein tunnin yhteensä. Hän kiittää lämpimästi juttutuokiosta ja minusta tuntuu, että hän todella tarkoittaa sitä. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan ja nyt tiedän miten toivoisin.

Tuttujen ruokien pakkaukset näyttävät ihan hassuilta kaupassa. Tuulipukujen kahina kuuluu kaupungillakin. Puut ovat uskomattoman hoikkia, näinkö kapeita tosiaan? Ihmiset kulkevat harvemmassa, puhuvat hiljaa ja silti he pitävät ovea auki tuntemattomalle ja katsovat silmiin. Pakkasaamun ilma tuntuu julman kuivalta. Valo on äärettömän kaunis. Suihkussa vesi on niin silkkisen pehmeää, ettei sieltä malttaisi tulla ollenkaan pois.

Koko kehoon laskeutuu mieletön rentous – huomaan, että olen Tanskassa koko ajan vähän varuillani ja hieman jännittyneessä tilassa, tarkkailen enemmän miten pitäisi käyttäytyä ja punnitsen, mitä kieltä missäkin tilanteessa käyttäisin. Yritänkö sönköttää tanskaa vai vedänkö suosiolla enkuksi. Suomessa puhe tulee miettimättä, oikeat sanat soljuvat suustani oikealla hetkellä, tiedän vaikuttavani kohteliaalta ja positiiviselta, mistä tanskaksi en koskaan voi olla varma. Jään suustani kiinni joka paikkaan, tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Leikit vievät poikani ja hänen parhaan ystävänsä uskomattomiin fantasiamaailmoihin, eikä jää epäselväksi, miten paljon lapsi nauttii kun saa leikkiä omalla kielellään, mielikuvitella ilman rajoituksia ja toinen on vieläpä mukana siinä. Tällaista on olla kotona.

Mutta ympäristön harmaus tuntuu iskevän vasten kasvoja ja lamaannuttavan. Kyllä, Tampere on yksi suuri työmaa ja alkukevät vuodenajoista ankein, mutta miksi jokaisen talonkin pitää olla harmaa? Miksei missään näy mielenkiintoisen muotoisia ikkunoita tai hauskoja parvekkeita, edes uudisrakennuksissa? Kaikki on niin perin käytännöllistä. Tanskassa hupsut ratkaisut raivostuttavat joskus, mutta väriä ei puutu. Yhtäkkiä olenkin onnellinen, että pääsen sinne vielä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja täällä me nyt ollaan, meidän kodissa ja arjessa Tanskassa. Odottamassa tietysti aina seuraavaa Suomen reissua ja suomalaisia vieraita, mutta onnellisina juuri nyt juuri tässä.

 

 

MILLAISTA ON KÄYDÄ LÄÄKÄRISSÄ TANSKASSA?

Expat life in Denmark, Hyvä olo, Sisustus

Tiedättekö, mikä on suurin luovuuden lähde? No se kun yrittää vältellä jotain ikävää hommaa! Silloin keksii vaikka mitä mielenkiintoista, tekee mieli kirjoittaa blogiin, viestitellä ystäville, suunnitella hienot juhlat, ottaa kuvia ja sisustaa kotikin uusiksi. Mulla on tällä hetkellä työn alla VIIMEINEN opintovapaaseen liittyvä koulutehtävä. Hallelujah, siis kohta tämä päätoimisen opiskelun piina on ohi. Voisi siis kuvitella, että työstän täällä esseetä ja ihania tieteellisiä lähdeviittauksia ihan innoissani, vaan en. Välttelen viimeistä tehtävääni kuin ruttoa.

Niinpä ajattelin kirjoitella teille yhdestä arkisesta asiasta, joka on järjestetty täällä Tanskassa hieman eri tavalla kuin Suomessa. Nimittäin lääkärikäynneistä.

Omena päivässä ei ole pitänyt tanskalaista lääkäriä loitolla vaan olemme koko perhe sairastaneet ihan hirveästi! Liekö joku uuteen ympäristöön liittyvä juttu, en tiedä, mutta lääkäripalvelut ovat todellakin tulleet tutuiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä ei yleisesti ottaen tunneta sellaista käsitettä kuin työterveys. Joissakin harvoissa ja valituissa yrityksissä saattaa olla oma lääkäri, mutta erittäin harvinaista se on. Myöskään lasten hoitokuluvakuutuksia ei perheillä juurikaan ole. Tapaturmavakuutukset kyllä otetaan, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset menevät päiväkotiin ja kouluun, mutta muuten käytetään ihan normaalisti kunnallista terveydenhuoltoa. Ja sitä käyttävät siis myös yritysjohtajat ja ihan kaikki muutkin. Mielestäni tämä on periaatteessa hyvä juttu, koska sitten kaikki ovat hoidon saamisessa samalla viivalla.

Täällä Tanskassa jokaisella asukkaalla on henkilötunnus ja ns. keltainen kortti, eli paikallinen Kela-kortti. Siinä kortissa lukee, mikä on kyseisen henkilön oma lääkäriasema. Sitä maagista korttia pitää sitten vilautella joka välissä, esimerkiksi apteekissa heti sisääntulossa, jos tarvitsee reseptilääkkeitä.

Ainakaan täällä Aarhusissa ei ole isoja terveyskeskuksia vaan lääkäriasemat ovat ihan pieniä. Omalla asemallamme on kaksi lääkäriä ja kaksi vastaanottovirkailijaa ja se sijaitsee tavallisessa kerrostaloasunnossa tässä meidän alueella. Nämä molemmat lääkärit ovat meidän omia lääkäreitä, eli ajan voi saada kummalle tahansa. Mikäli lääkäriinsä ei olisi tyytyväinen, sitä voisi vaihtaa vapaasti ja ilman ongelmia. Me kuitenkin olemme olleet todella tyytyväisiä. Osalla asemista on hieman paremmat palvelut kuin osalla, esimerkiksi meillä sattuu olemaan kunnon laboratorio, mikä on ehdottomasti plussaa.

Täällä jokaisella asukkaalla on omat kansalaistunnukset, joilla kirjaudutaan mm. julkisen puolen palveluihin ja verkkopankkeihin. Näiden tunnusten avulla voi tarkastella omaa hoitohistoriaansa ja lääkkeitään netissä. Lisäksi kiireettömän lääkäriajan voi varata verkossa ja lääkäriltä saattaa myös tulla nettipalveluun viestejä, esimerkiksi kutsuja syöpäseulointoihin.

Jos kuitenkin tarvitsee hoitoa pikaisesti, pitää lääkärille soittaa. Meidän asemallamme on soittoaika arkisin klo 8-9. Hämmennys oli suuri kun ensimmäisellä kerralla minulle selvisi, että puhelimeen vastasi itse lääkäri, eikä mikään sihteeri! Lääkäri haastatteli oireista heti puhelimessa ja teki arvion hoidon kiireellisyydestä. Me olemme joka kerta saaneet ajan samalle aamupäivälle. On ollut mukava mennä vastaanotolle kun siellä on jo perustiedot valmiina – lääkärihän on kysynyt ne jo puhelimessa. Koska nämä meidän lääkärimme tekevät ajanvarauksen itse, saa potilas tarvittaessa jatkoajan myös suoraan vastaanotolla istuessa, eikä tarvitse mennä käynnin jälkeen minnekään luukulle varaamaan uutta aikaa.

Tämä soittaminen on kuitenkin tuntunut myös vähän työläältä ja vanhanaikaiselta, koska olen Suomessa tottunut käyttämään etenkin lapsen kanssa yksityisiä palveluita ja varaamaan ajan suoraan verkossa. Lisäksi olen usein varannut ajan suoraan erikoislääkärille. Täällähän ei niin vain spesialistille marssita vaan lähete pitää saada omalta lääkäriltä ensin. Kokemukseni mukaan se on kyllä ihan helppo saada, jos perusteita on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos täällä sairastuu illalla tai viikonloppuna, niin pitää soittaa lääkärin päivystysnumeroon. Itse olen tainnut soittaa sinne kolme kertaa. Kahdella kerralla olen saanut konsultaatiota puhelimessa ja kehotuksen ottaa seuraavana arkipäivänä yhteyttä omaan lääkäriin. Kerran olen saanut reseptin puhelimitse apteekkiin. Päivystyksestä ei siis ole kokemusta, mutta ilmeisesti yksi erikoisuus on se, että varsinkin pienten lasten kohdalla lääkärit usein tulevat potilaan kotiin.

Tässä viikonloppuna sairastumisessa on kyllä heikkoutensa. Esimerkiksi kerran mieheni tuli kipeäksi perjantai-iltana ja tiesi tarvitsevansa antibiootit. Jos hän olisi saanut ne vaikka heti lauantaina, niin hän olisi varmasti ollut työkunnossa jo maanantaina. Mutta koska tilanne ei ollut akuutti, niin hän joutui odottamaan omalle lääkärille pääsyä maanantaihin, jolloin sairastaminen venyi.

Lääkärit eivät täällä käytä valkoisia tai vihreitä takkeja vaan ovat ihan tavallisissa vaatteissaan. Molemmat meidän omat lääkärit ovat todella mukavia! Puhuvat toki mielellään tanskaa, mutta osaavat täydellistä englantia myös. Oikein empaattisia, lämpimiä ja ammattitaitoisen oloisia naisia. Heidän vastaanottohuoneensa on sisustettu tanskalaisilla design-klassikoilla (tietysti!) ja ihmeellisesti niistäkin on saatu jotenkin kovin viihtyisät ja hyggeisät, vaikka lääkäriaseman tilat eivät todellakaan ole mitenkään ylelliset.

Yksi erikoisuus on ollut se, että täällä lääkärit ottavat itse näytteet ja analysoivat ne. Minulta on otettu mm. verikokeita ja nieluviljely, mutta kertaakaan en ole nähnyt hoitajaa.

Lääkärikäynnit ovat täällä kaikille maksuttomia aina, eli käynneistä ei veloiteta edes aikuisia erikseen. Olen kokenut tämänkin hyvänä juttuna. Ilmeisesti kuitenkin jostain terapiamuodoista, esim. psykoterapiasta potilaan pitää itse maksaa tietty määrä ja sitten hän saa “kela-korvauksena” osan siitä takaisin. Tästä en kuitenkaan osaa kertoa tarkemmin. Lisäksi yli 18-vuotiaiden hammashoito ei kuulu täällä julkiselle puolelle ollenkaan, mutta siihenkin saa jotain korvausta kunnalta.

Kiinnostavia eroja mielestäni, näinkin lähellä kuin toisessa Pohjoismaassa! Jos blogiani lukevat muut ulkosuomalaiset, niin olisi avartavaa kuulla teidän kokemuksianne.