Tänään on viileä ja sateinen päivä. Mies meni aamulla takaisin töihin ja poika aloitti uuden koulun SFO:ssa eli “vapaa-aikakerhossa” (skolefritidsordningen). Hän ei tuntenut sieltä ketään, eikä oikein vielä päässyt muiden lasten leikkeihin mukaan. Hän toivoi, etten lähtisi ja jättäisi häntä vielä yksin, enkä niin tehnytkään.
Olimme vain lyhyen harjoittelupäivän ja vaikka tapasimme monia mukavia lapsia ja vanhempia, niin viimeiset puoli tuntia lähinnä pidättelin itkua. Mietin, miten iso muutos tämä taas onkaan meidän koko perheelle – uusi kaksikielinen koulu, uudet kaverit (toivottavasti), uudet opettajat.
Lapseni on nyt koululainen, jonka ympärillä ei ole aitoja eikä päiväkodin suljettuja portteja. Yhtäkkiä kaipasin kaikkea Suomen ihanasta tutusta päiväkodista. Ruokaa, tiloja, järjestelmällisyyttä, niitä portteja. Kurkkua kuristi. Tietysti se kuristi vielä enemmän kun 6-vuotias alkoi lohduttaa minua. Äiti älä huolehdi, hyvin kaikki menee, kyllä minullakin on välillä ikävä kotiin. Eri maissa on aina vähän eri jutut. Kun pääsimme bussipysäkille, en enää pystynyt pidättelemään kyyneleitä ja manasin pilvistä säätä. Jos paistaisi aurinko, minulla olisi sentään mukana aurinkolasit, joiden taakse piiloutua.
Tämä kesä on ollut ihan uskomaton, niin säiden puolesta kuin muutenkin. Loputtomat retket ja perheen kanssa vietetyt hetket, seikkailut, hauskat sattumukset, uudet tuttavuudet, vieraat, reissut. Luulin, että olin saanut jo kaiken mitä kesältä voi saada – luulin olevani täysin valmis syksyyn, mutta en ollutkaan. Älkää viekö tätä kesää multa, antakaa sen jatkua ikuisesti!
Sähköposti vilkkuu muistutuksia Helsingin avoimen yliopiston tekoälykurssista, jolle ilmottauduin: viime viikon tehtävät ovat tekemättä. Niin ovat muuten huomisen tanskanläksytkin.
Mutta tiedättekö, en aio huolehtia deadlineista tänään. Aion antaa kyyneleiden tulla, jos ne ovat tullakseen. Aion antaa itselleni luvan surra sitä, että elämäni tähän astisista kesistä hienoin on loppumassa. Ja jotain uutta on alkamassa.
P.S. Kuvat otin viikonloppuna kun olimme fiilistelemässä täällä Aarhusissa järjestettävien purjehduksen MM-kisojen tunnelmaa. Kisojen aikana kaupunkiin odotetaan saapuvan huikeat 400 000 vierailijaa, eli vilinää riittää.
Visu Sillvan 