Muistatteko vielä ajan, jolloin blogeissa kirjoiteltiin paljon tavallisesta arjesta, viimeisimmistä menoista ja ostoksista sekä ihan vaan arkisista fiiliksistä? Minä muistan! Välillä luen vanhasta blogistani näitä rentoja postauksia ja niistä tulee jotenkin tosi hyvä mieli. Niinpä ilahduin suuresti kun kamuni Netta Syyskuun kuudes -blogista heitti minulle pitkästä aikaa vanhan kunnon haasteen. Nyt siis kurkistus tavalliseen arkeeni Mitä viimeksi -kysymysten muodossa.
Viimeisin viesti
Meillä on sisarusten ja äidin kanssa superaktiivinen whatsapp-ryhmä, jossa käydään vilkasta keskustelua päivittäin kaikesta maan ja taivaan välillä. Tänään aamulla luin ensimmäisenä yön (tai siis illan, menin aikaisin nukkumaan) aikana tulleet viestit, joita oli seitsemän. ❤
Viimeisin ruoka
Eilen illalla syötiin kaupan paistopisteen pizzaa. Ja sitä ennen olin tehnyt päivälliseksi perunamuusia ja kalapuikkoja porkkanaraasteen kera. Oikein gourmeeta tämä elämä, haha. Nyt tänään en ole vielä syönyt mitään, yleensä juon ensin kahvin ja syön sitten vähän myöhemmin. Kello on nyt 9, vein juuri äsken pojun pelkän aamukahvin voimin kouluun, kävelin takaisin kotiin ja laitoin puuron hautumaan. Kohta siis kaurapuuroa, teetä ja sitten opiskeluhommien pariin. Lisää gourmeeta. (Alla oleva sushikuva on jostain viikkojen takaa.)
Viimeisin itku
Maanantai-iltana. Koko päivä alkoi sillä, että heräsin ajatukseen, miten SIISTIÄ olisi hypätä omaan autoon (jota minulla ei enää ole) vanhaan työpaikkaani vanhan tutun tiimin luo (jota minulla ei enää ole) nauramaan niiden ihanien kanssa ja puhumaan & kirjoittamaan omaa kieltäni. Päivä jatkui sillä, että eksyin mennessäni hierojalle. Olin aivan väärällä puolella kaupunkia kun luotin taas sokeasti Facebookin reittiohjeisiin. Tämä on käynyt minulle ennnekin, en näemmä koskaan opi… Iltapäivällä vein pojan lääkäriin. Se meni ihan hyvin, mutta oikeasti inhoan lääkärissä käyntiä täällä vieraassa maassa. Ne lääkärit aina yrittää viimeiseen asti puhua tanskaa ja joudun nolona vaihtamaan englantiin kun en vaan tosiaankaan osaa selittää mitään nielurisa-asioita. Päädyimme siihen, että minä puhuin englantia ja lääkäri vastasi tanskaksi ja sitten tietysti tulkkasin pojalle homman suomeksi. Saatiin kehotus mennä erikoislääkärille, mutta siinä hötäkässä unohdin sitten kysyä, miten homma oikeastaan tässä maassa tapahtuu… Eikä tietenkään lääkäri sitä kertonut, sillä tässä maassa saat VAIN ja AINOASTAAN sen infon, jota itse hoksaat kysyä.
Sitten vielä pojan futistreenit olivatkin peruttu kun pääsimme kauhealla kiireellä paikalle, eikä asiasta tietenkään ollut tullut mitään ennakkoinfoa, tyypillistä Tanskassa. Kerrostalomme kotiovella ystävällinen naapuri paiskasi oven nenäni edestä kiinni sen sijaan, että olisi pitänyt sitä auki, mikä on sekin ikävä kyllä tosi tyypillistä tanskalaista käyttäytymistä. Illalla seitsemän maissa kun näin ekan kerran mieheni, niin itkunahan tämä kaikki purkautui.
Välillä expat-elämä on juuri tätä. Maanantaina ärsytti siis koko tämä hiton maa, nämä ihmiset ja niiden oudot tavat. Ja ärsytti sekin, että itkin niiden takia ja sitten itkin sitä vielä vähän lisää, että miksi mä olen tällainen herkkis, joka itkee kaikkea.
Viimeisin nauru
Viimeksi nauroin eilen illalla ihan kippurassa pojun hassuille jutuille. Hän on kyllä sellainen meidän oma komediakanava, joka on aamusta iltaan päällä. Onneksi. ❤ Huumorintaju alkaa kehittyä aika hauskasti tässä kuuden vuoden iässä, niin että kaikki huumori ei ole pelkästään tahatonta.
Viimeisin hermostuminen
Eilen iltapäivällä ihan pienesti hermostuin kun sain pojun koulun johtajalta niin epämääräisen ja kiertelevän vastauksen yhteen kysymykseeni. Olen todennut, että suomalaiset todella ovat suorasanaisia – meillä vastataan siihen, mitä kysytään.
Viimeisin ostos
No tämäkin on ihan TOOOSI eksottista arkimatskua. Käytiin siis koko perheen voimin illalla tuossa lähi-Nettossa ja ostettiin kaksi kassillista ruokaa, minä maksoin. Ou jea.
Viimeisin muutos sisustuksessa
Hommasin nämä kuvissa näkyvät ihanan ihanan pirteät Callunat, lajike on nimeltään Skyline. Ne sijaitsevat kuvista poiketen parvekelaatikoissa. Ja sitten vaihdoin noiden Hayn pöytien paikkaa, eli musta tuli vaihteeksi olkkariin ja valkoinen makkariin. Tuo musta miellyttää mun silmää tosi paljon, mutta mun pää ei kestä sitä pölykerrosta, mikä sen pintaan muodostuu suurin piirtein kahdessa minuutissa pyyhkimisen jälkeen. Joten se varmaan lähtee takaisin piiloon makuuhuoneen nurkkaan.
Viimeisin lukemani blogiteksti
Myönnettävä on, että aika vähän luen oikein kunnolla ja ajatuksella blogipostauksia nykyään. Saatan nopeasti silmäillä postauksia läpi, mutta valitettavasti sellainen muutaman vuoden takainen oikein keskittynyt lukeminen on jäänyt vähiin, pitäisi parantaa tapoja selvästi. En tarkkaan muista, mikä oli viimeisin kunnolla lukemani blogiteksti, mutta ainakin Muoti mielessä – blogin Annen jutut Kööpenhaminan reissusta luin sanasta sanaan. Annen blogi on pysynyt yhtenä suosikeistani jo vuosien ajan ja pystyin hyvin samaistumaan hänen fiiliksiinsä Köpiksestä.
Viimeisin suunnitelmani
Toinen nimeni on suunnitelma, niitähän riittää. Juuri nyt olen suunnitellut Halloweenin viettoa, viikon päästä Aarhusiin saapuvien sisustusbloggaajaystävien tapaamista ja tietysti joululomaa, jonka vietämme Suomessa! Eilen tein opiskelusuunnitelmia ja taisinpa kirjata listaa siitäkin, mitä postauksia lähiaikoina blogiini kirjoittelen.
Hei, tämän postauksen kirjoittaminenhan oli hauskaa ja oikeastaan jopa terapeuttista! Toivottavasti tykkäsitte myös lukea. Haaste lähtee eteenpäin Pandamama-blogin Piritalle sekä Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalle. Minä muuten ihan aina mietin Marjaa kun kävelen jonkun kauniin vaaleanpunaisen talon ohi täällä Aarhusissa. Marjahan rakastaa poseerata vaaleanpunaisten talojen edessä!
Visu Sillvan 