TÄNÄ VUONNA MINUSTA TULEE HUIPPUTYYPPI!

 

Kuvissa näet paheitani. Pitkät kahvihetket makeiden herkkujen seurassa, nenä kiinni läppärissä. Otin nämä kuvat joulun jälkeen ajatuksenani kirjoittaa siitä, miten teen uudenvuodenlupauksen ja vähennän kahvinjuontia, sokerin syömistä sekä ruutuaikaa. Koska niinhän sitä kuuluu vuodenvaihteessa luvata, eikö? Kaivella omat paheet esiin, tunnustaa ne ja luvata elää vähemmän paheellisesti tulevana vuonna, vaikka ei ehkä itsekään uskoisi siihen pystyvänsä. Ruoskia itseänsä, keskittyä omaan napaan ja parantaa tapansa.

fullsizeoutput_939

Sitten törmäsin Hyvejohtajuus.fi:ssä artikkeliin Näin sinusta tulee huipputyyppi. Se kolahti! Kunnon kohentaminen ja muut perinteiset uudenvuodenlupaukset ovat toki ihan jees juttu, mutta mitä jos lupaisinkin, että olen tänä vuonna enemmän huipputyyppi kuin viime vuonna? Kertoisin toisille useammin, miten tärkeitä he ovat minulle. Kehuisin, en puhuisi kenestäkään pahaa, vaan jokaisesta kaikkea hyvää mitä tiedän.

Jäin miettimään, että voisin luvata olla enemmän huipputyyppi myös itselleni. Vähemmän itsensä syyllistämistä, paheiden etsintää ja piiskaamista. Enemmän kannustusta, hyvien puolten etsintää, lempeyttä, rohkaisua. Puhuisin myös itsestäni ja itselleni vain ja ainoastaan hyvää.

fullsizeoutput_938

Sitten saimme hyvin surullisia uutisia. Rakas mummumme oli hyvin väsynyt, ei jaksaisi enää montaa päivää. Lähdimme jättämään hyvästejä ja se oli yksi elämäni kauneimmista ja voimaannuttavimmista kokemuksista, vaikka samalla varmaankin surullisin.

Pidimme mummun kanssa toisiamme kädestä kiinni ja sanoin sen, mitä olin aina halunnut sanoa, mutta en koskaan ollut sanonut, koska ehtisinhän seuraavalla kerralla.

Sun kanssa on ollut aina niin hyvä olla. Aina on ollut tunne, että riitän ja olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. 

Mummu puristi kättäni kovempaa ja vastasi: Juuri sitä olen aina toivonutkin.

Ja se on totta mitä sanotaan, että unohdamme sen, mitä ihmiset ovat tehneet ja mitä he ovat sanoneet, mutta emme sitä, millaiseksi he ovat saaneet meidät tuntemaan itsemme kanssaan.

fullsizeoutput_937

Kun luin huipputyyppi-listan uudestaan, tajusin, että mummu oli juuri tällainen. Aito huipputyyppi. Rakas mummu, on niin kova ikävä! Seuraan esimerkkiäsi kiitollisena roolimallista, jonka annoit. Kiitos kaikesta.

  • Älä puhu pahaa kenestäkään. Puhu jokaisesta kaikkea hyvää mitä tiedät. Myös itsestäsi.
  • Älä puhu töykeästi kenellekään. Puhu kaikille rohkaisevasti ja kannustavasti. Myös itsellesi.
  • Kokoa ystävät yhdessä kokoon. Ota yhteyttä vanhaan ystävään tai sukulaiseen. Kutsu vieraita kotiisi.
  • Kiitä – perusteellisesti.
  • Suhtaudu toisiin myönteisesti.
  • Tee työsi mahdollisimman hyvin.
  • Jos sinulta pyydetään apua, niin auta.
  • Anna anteeksi.
  • Kuuntele ja ole läsnä.
  • Ole toteuttaja.

TULPPAANEISTA ALKAA KEVÄT: KOHTAAMISIA ARJESSA

Ostin tällä viikolla kaupasta tulppaaneja. Vuoden ensimmäinen kimppu. Tulppaanit ovat lempikukkiani ja ostan niitä luvattomat määrät koko kevättalven aikana. Ensimmäiset tuntuvat kuitenkin aina parhailta. Alkaahan niistä kevät.

Nostin ostoksiani kassalle ja tulppaanit tipahtivat lattialle. Olisin voinut vain nostaa ne sanomatta mitään, mutta sen sijaan naureskelin huolimattomuuttani kassalle. Totesin, että oli ihan pakko ottaa nämä tulppaanit heti kun niitä oli tullut myyntiin, vaikka näköjään on hyvin epävarmaa, saanko niitä edes ehjinä kotiin asti. Hän hymyili ja alkoi kaivaa kassapöydän alta pitkulaista paperikassia, johon sujautti tulppaanit ja ojensi minulle. Kuulemma saisin ne pidettyä varmasti siisteinä, eivät enää tipahtaisi. Ja niistä olisi iloa mahdollisimman pitkään.

Hän jatkoi. “Sehän on niin, että tulppaaneista alkaa aina kevät. Ja niissä on nyt niin ihania värejäkin, voi ottaa sen värin, joka tuo itselle eniten energiaa.”

No niinpä! Yleensä valitsen aina valkoiset, mutta nyt olin valinnut myös väriä.

Vuoden alku on ollut surumielinen. Jätimme jäähyväiset rakkaalle mummulle ja nyt olisi vielä edessä hautajaiset (kamalin ja raskain juhla ikinä). Tämä kohtaaminen kaupan kassalle merkitsi paljon. Tulin siitä aidosti todella iloiseksi. Huomasin, että kassakin tuli. Kaksi tulppaani-ihmistä kohtasi arkisten asioiden parissa, löysimme saman aaltopituuden ja olimme hetkessä läsnä.

Jäin miettimään asiakaspalvelijan ja asiakkaan rooleja näissä kohtaamisissa. Useinhan ajatellaan, että on myyjän rooli tehdä aloite ja asiakas sitten päättää, osallistuuko keskusteluun. Olen kuitenkin huomannut, että myös asiakkaana voi todella paljon vaikuttaa saamaansa palveluun ja ostokokemukseen. Tässä tapauksessa myyjä tarttui luontevasti ja kivasti tulppaanisähläykseeni ja tilanteesta jäi tosi hyvä fiilis. Mutta vaikka hän ei olisikaan tarttunut, eikä olisi kommentoinut mitään extraa, niin en olisi menettänyt mitään ja palvelutilanne olisi silti ollut hyvä.

Kohtaan suuren määrän kivoja ihmisiä joka päivä. Silti hyvät asiakaspalvelutilanteet ovat usein aidosti päivän piristyksiä. Kuinka tärkeitä ne voivatkaan olla heille, jotka viettävät paljon aikaa yksin?

Olen keskittynyt siihen, että muistaisin aina kiittää hyvästä palvelusta. Niin minäkin voin jäädä mieleen ja olla päivän piristyksenä sille Prisman myyjälle, joka palvelee satoja ihan tavallisia asiakkaita joka päivä.

Versio 2

Hyviä kohtaamisia arkeesi! ❤