Vietimme ennen joulua viikonlopun Kööpenhaminassa, koska halusimme nähdä kaupungin jouluasussaan. Ja voi miten se olikaan upea!

Joulutoreja oli useita, söpöin meidän näkemämme taisi olla “H.C. Andersenin joulutori” soittokuntineen. Tivoli oli juhlavalaistuksessaan tietysti aivan mieletön. Väkeä kyllä riitti joka paikassa todella paljon, eli kannattaa henkisesti varautua pieniin ruuhkiin. Esimerkiksi lastenvaunujen kanssa eteneminen voi olla paikoitellen aika haastavaa. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti Köpistä joulunaluskaupunkina – se, että liikkeellä on muitakin, lopulta vain lisää tunnelmaa.

Turistina sitä jää helposti sahaamaan kävelykatua ja ihastelemaan Nyhavnia – molemmat todella kivoja toki, mutta eivät ehkä sitä parasta Köpistä kuitenkaan. Tällä reissulla toteutimme viimein retken Rundetårnille (tanskaksi kirjoitetaan uusvanhasti rundetaarn) eli pyöreälle tornille ja sanoisinkin, että tämä ihastuttava paikka on aivan ehdoton nähtävyys Kööpenhaminan reissulla.

Pyöreän tornin katolta on upeat maisemat kauniiseen, historialliseen Kööpenhaminaan. On aina niin vaikuttavaa nähdä, miten paljon vanhaa Tanskassa on säästetty ja systemaattisesti kunnostettu. Upeat sisäpihat, toinen toistaan kiehtovammat julkisivut ja söpöt ikkunat saavat haaveilemaan elämästä tässä ihanassa kaupungissa.

Tornissa ei ole portaita kuin vasta ihan lopussa. Suurin osa matkasta kavutaan kaltevaa käytävää pitkin. Todella hauskaa lasten ja myös aikuisten mielestä. Matkan varrella on useita hienoja ikkunansyvennyksiä, jotka toimivat kivoina levähdyspaikkoina ja tarjoavat jokainen hieman erilaisen näköalan.

1600-luvulla valmistuneen tornin tarkoituksena oli antaa ajan oppineille observatorio, koulukirkko ja yliopiston kirjasto. Tornin sisällä onkin yksi Euroopan vanhimmista observatorioista ja vanhin edelleen toiminnassa oleva. Torniin kiinni rakennettu kirkko on sekin kaunis ja näkemisen arvoinen.

Pyöreää tornia ympäröivät lukuisat viihtyisät korttelit värikkäine taloineen, söpöine kahviloineen ja putiikkeineen. Alue tuntuu olevan täynnä rentoa, tyylikästä tanskalaista hyggeä ja täällä oli sen verran vähän porukkaa, että jopa kuvailemaan pysähtyminen onnistui. Onneksi, sillä kuvattavaa todella riitti!

Todellinen helmi löytyi ihan Runde Tårnin vierestä – sininen sisäpiha värikkäine valoineen. Löytyypä kuvasta yksi talviteloille päässyt flamingo-uimapatjakin, hih. Kuvat eivät tosiaankaan tee oikeutta tunnelmalle.

Näiden tunnelmien myötä on hyvä päättää kulunut vuosikymmen ja siirtyä uuteen. Olen paljon pohtinut blogiani, vieläkö löydän sille aikansa ja paikkansa. Joko blogien aikakausi on auttamattomasti ohi 2020-luvulla?

Kenties, mutta luulenpa, että oma rakkauteni kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja ajatusten jakamiseen on kuitenkin sen verran vahva, etten malta tätä kanavaa kokonaan jättää.  Tarjoaahan blogi myös alustan jakaa joitakin freelance-työprojekteja, joita on todennäköisesti luvassa jatkossakin.

Toivottavasti seurailet  – arvostan sitä suuresti.

Happy new everything!