Muuttovalmistelut ovat alkaneet. Jätämme kalustettuna vuokralle meidän Suomen kotimme, mutta onhan vuokralaisen omille tavaroille tehtävä tilaa ja nyt olemmekin jo aika ahkerasti käyneet läpi kaappeja ja varastoja. Loputon suo, voin kertoa!

Vielä ei ole tietoa, millaiseen kotiin muutamme ja minkä verran otamme tavaraa mukaan ja silti pitäisi jo alkaa lajitella tavaroita mukaan otettaviin, kierrätykseen meneviin ja Suomeen jätettäviin. Stressaavaa! Ensi viikolla lähdemme miehen kanssa käymään tulevassa kotikaupungissa Aarhusissa ja toivottavasti palaamme takaisin jonkinlainen vuokrasopimus taskussa…

5-vuotias poikamme on suhtautunut Tanskaan muuttoon yllättävän positiivisesti. Hänellä taitavat olla mielessä vain Legoland, lentokoneeseen pääseminen ja Tanskan kotiimme vierailulle tulevat ystävät. Olemme kyllä ahkerasti hehkuttaneet näitä ihania ja kivoja tulevia juttuja, mutta myös muistutelleet, että sielläkin mennään päiväkotiin ja eletään ihan tavallista arkea. Tai no, tavallisesta se arki varmasti on aluksi hyvin kaukana kun emme ymmärrä, mitä ympärillä puhutaan.

Uskon, että kielellisesti taitava lapsemme oppii kyllä uuden kielen, mutta hän on jo tottunut ilmaisemaan itseään hyvinkin seikkaperäisesti, joten turhautumisen määrä uuden kielen edessä tulee varmasti olemaan suuri.

Eniten tässä muutossa jännittää juuri pojan sopeutuminen. Muutos tulee olemaan todella valtava. Ei rakkaita päiväkotikavereita, vieras kieli ympärillä, ihan erilainen koti (hän on tosi kiintynyt meidän nykyiseen). Samalla tietysti jännittää oma tuleva arkeni, ihan tismalleen samoista syistä. Tulen kaipaamaan superpaljon ihania työkavereitani, joiden kanssa on niin hauskaa joka päivä!

Sinänsä yhteydenpito perheeseen ja ystäviin ei jännitä, eikä muutos ole niin suuri. Olemmehan nytkin asuneet kaukana monista läheisistä ja lapsi on tottunut näkemään muutamia hyvin tärkeitä ystäviä vain pari kertaa vuodessa. Hän on siis jo oppinut sen, että ystävyys kestää, vaikka välimatkaa onkin. Uskon, että meillä tulee olemaan ilo vastaanottaa monia rakkaita vieraita uuteen kotiimme ja käydä itsekin Suomessa siloin tällöin.

Luemme joka päivä kirjoja ja poju tykkää niistä kovasti. Niinpä ajattelin, että kirjallisuus olisi hyvä tapa käsitellä muuttoa toiseen maahan. Ei muuten ollut ihan helppo löytää aiheeseen sopivia lastenkirjoja suomeksi! Tori.fi:stä bongasin tämän Jason muuttaa maasta -kirjan, jota on nyt luettu meillä ahkerasti. T on itse pyytänyt, että luettaisiin kirjaa uudestaan ja uudestaan.

Kirjassa kuvataan tosi hellyyttävästi pienen Jasonin ja hänen äitinsä muuttoa maahan, jonka kieltä he eivät ymmärrä. Jason pakenee omaan mielikuvitusmaailmaansa ja ihmettelee, miten voi tuntea itsensä yksinäiseksi muidenkin seurassa. Pikku hiljaa he kuitenkin oppivat kieltä ja sopeutuvat – ja yhdessä muistelevat kotiin jääneitä ystäviä ja puhuvat omaa rakasta kieltään.

En olisi kyllä etukäteen uskonut, miten monta asiaa onkaan hoidettavana tällaisessa muutossa, vaikka lähdemmekin “vain” tilapäisesti toiseen Pohjoismaahan. Mutta askel kerrallaan asiat etenevät. Olen ylpeä meistä, että uskallamme lähteä tähän, vaikka välillä jännittää niin, että kurkkua kuristaa. Onko tämä hulluin päätös ikinä? Mitä kaikkea vielä onkaan edessä – ei ainakaan tylsä ja tasainen vuosi.

Onko teillä lukijoilla kokemusta muutosta ulkomaille lapsen kanssa? Kaikki vertaistuki on nyt kultaakin kalliimpaa, joten kiitos jo etukäteen, jos jätät kommenttia.