Marraskuu. Harmaa ja ankea. Pakkaamme eväät, lähdemme kulkemaan mutaisia metsäpolkuja ja märkiä pitkospuita pitkin. Näimme harmaansinisiä maisemia. Pisarat havupuissa olivat kuin timantteja. Viisivuotias toteaa, ettei ruisleipä ole koskaan maistunut näin hyvältä.

Silloinkin kun pilvet roikkuvat alhaalla ja maantiellä roiskuu kura, on metsä kaunis ja rauhoittava. Siellä on hyvä hengittää.

Tämä kulunut marraskuu on ollut jotenkin tosi raskas. Olisi pitänyt käydä enemmän metsässä, ihan ehdottomasti. Hyvä, että vaihtuu kohta joulukuuksi.