Nyt tammikuussa on ensimmäistä kertaa tuntunut, että olen myös ilmaston puolesta ulkomailla. Täällä Jyllannissa on ollut todella aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä. Olemme saaneet nauttia mielettömän kauniista auringonnousuista useana aamuna – en muista nähneeni tällaisia juuri Suomessa. Koko taivas ja maailma värjäytyvät vaaleanpunaisen eri sävyihin. Välillä tietysti tulee niin, että tukka meinaa lähteä päästä ja kevyemmät tavarat lentelevät ympäriinsä.

Päivälämpötilat ovat olleet usein kymmenen asteen hujakoilla, joten parvekkeellakin on torkkupeiton alla pystynyt istuskelemaan. Aika eksoottista! Hieman haikein mielin olen katsellut suomalaisten kavereiden kuvia upeista lumisista maisemista, minähän pidän lumesta ja talvesta paljon, mutta kyllä tässä tanskalaisessa talvessakin on puolensa. Olen voinut käydä juoksulenkeillä, eikä muutenkaan tarvitse pelätä liukastuvansa koko ajan.

Täällä Aarhusissa on keskustassa musiikkitalon vieressä kiva tekojäärata, jossa olemme käyneet luistelemassa. Aika kivaa on sekin, ettei luistellessa palella yhtään! Mulla kun aina varpaat ja sormet jäässä Suomessa ja siksi luistelu ei ole kovin nautinnollista pidemmän päälle.

Talvinen pukeutuminen on helpompaa ja monipuolisempaa kun on kylmä, muttei kuitenkaan liian kylmä. Täällä pärjää ylipäätään paljon pienemmällä määrällä eri keleille sopivia vaatteita ja meillä onkin mukana aivan liikaa talvikampetta. Oli vaikeaa viime keväänä arvioida, mitä tässä ilmastossa ihan oikeasti tarvitaan. Ja voivathan ne kylmät kelit vielä olla tulossa, ilmeisesti helmi-maaliskuu ovat täällä usein hyytävät.

Yksi talvisen ilmeen erikoisuus täällä ovat nuo puut (häpeäkseni on sanottava, etten tunnista lajia), jotka ovat kesällä vihreiden lehtien peitossa ja muodoltaan pyöreät, mutta näin talvella rungot ovat paljaina paljastaen söpöt muodot. Minusta todella kivan näköistä!

Meillä oli jouluna tällainen tuuhea, pieni ruukkukuusi, Kaukasianpihta nimeltään. Se ei mielestäni ole näin riisuttuna ollenkaan liian jouluinen, joten saimme siitä uuden ruukkukasvin parvekkeelle. Kivasti tuo vihreyttä ja tunnelmaa. Saa nähdä, miten pitkälle kevääseen se pärjää – varmasti viimeistään parin kuukauden kuluttua se tuntuu jo aivan liian talviselta. Toisaalta nykyään havukasveja näkee kyllä käytettävän ympäri vuoden, ainakin täällä Tanskassa. Ne ovat ehkä jopa trendikkäitä nyt.

Sisällä ei ole tapahtunut yhtään mitään muutoksia. Tiikkinen sivupöytä oli hetken yöpöytänä ja muutti taas takaisin olkkariin. Se sopii kyllä sohvan kanssa tosi hyvin yhteen, jalkojen muoto on sattumalta hyvin samanlainen.

Aloitin uuden vuoden kunniaksi uudessa ja aiempaa paljon haastavammassa tanskan kieliryhmässä, siitä ja muista opiskelukuulumisista lisää seuraavassa postauksessa.

Kivaa viikonloppua!