Meillä on jännä syksy edessä, sillä 6-vuotias poikamme aloittaa koulun täällä Tanskassa. Täällä tosiaan oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää kuusi vuotta, samalla tavalla kuin Suomessakin. Suomessa usein eskarit toimivat vielä päiväkotien yhteydessä ja esikoulu on osa varhaiskasvatusta, mutta täällä 6-vuotiaat menevät ihan oikeaan kouluun, niin sanotulle nollaluokalle. Tanskassa käsite “esikoulu” viittaa ikävuosiin 3-5, jolloin suurin osa lapsista on ns. isojen lasten päiväkodissa.
Olen ymmärtänyt, että opetus kuitenkin muistuttaa todella paljon meidän eskaria. Nollaluokalla ei vielä opetella lukemaan tai laskemaan, eikä ole kokeita, mutta ajattelua kehitetään koulumaiseen suuntaan. Iso ero Suomen eskariin verrattuna taitaa olla aikuisten määrä eli täällä luokassa on vain yksi opettaja ainakin suurimman osan päivästä. Toki nämä nyt ovat vain asioita, joita olen tähän mennessä kuullut ja kun koulu alkaa syksyllä, niin olemme paljon viisaampia.
Muutimme tänne Aarhusiin huhtikuun alussa ja monien mutkien kautta sain selville, että koulupaikkojen haku oli ollut joulukuussa. Me siis tulimme prosessiin ihan väärään aikaan mukaan ja huh, miten ongelmallista se olikin! Paljon aikaa tuli käytettyä selvittäen, mistä voisimme ylipäätään saada tietoa kouluvaihtoehdoista ja miten voisimme edetä. Uskomattoman vaikeaa oli saada mitään infoa ja toki kaikki mahdollinen tieto oli tanskaksi. Tulipahan käytettyä google translatoria ahkerasti. Selvää kuitenkin oli, että tavalliselle tanskankieliselle luokalle poitsu ei voisi vielä mennä, sillä hän jäisi auttamatta ulkopuoliseksi kielitaidon takia.
Vaihtoehdoiksi jäivät niin sanottu maahanmuuttajien vastaanottoluokka tavallisessa, kunnallisessa koulussa, folkeskolessa, tai sitten kansainvälinen, yksityinen koulu. Valinta oli oikeasti tosi vaikea. Uskon, että tuo folkeskole on täällä äärimmäisen hyvä ja olen kuullut paljon positiivista vastaanottoluokista. Niissä lapset oppivat todella nopeasti kieltä ja saavat kavereita hyvin, koska kenenkään kielitaito ei vielä ole täydellinen. Me kuitenkin päädyimme kansainväliseen kouluun, koska englannin kielen taito on niin tärkeä nykymaailmassa ja mielestäni on upea asia, jos lapsi oppii sen jo pienenä.
Elokuussa T siis aloittaa yksityisessä koulussa, jossa opetus on suunnilleen 50 % englanniksi ja 50 % tanskaksi. Niin sanotut akateemiset aineet kuten lukeminen ovat englanniksi ja taideaineet sekä liikunta tanskaksi. Ta on oppinut kielikerhossa jo jonkin verran tanskaa, mutta ei vielä puhu sitä ollenkaan – ei myöskään englantia. Tuntuu kyllä hurjalta, että poitsulla on kohta kaksi uutta kieltä arjessaan ja kieltämättä jännittää ihan valtavasti, mutta varmasti kaikki menee hyvin. Onneksi 6-vuotiailla opetus on vielä hyvinkin paljon leikkimistä, pelejä ja retkiä. Nyt jo kieliryhmä on osoittanut, että T kyllä pärjää ja viihtyy muiden lasten kanssa ilmankin yhteistä kieltä.
Koulupäivät ovat maanantaista perjantaihin klo 8-14. Koulu on 2 km päässä meiltä, joten kuljemme varmasti pääosin pyörällä. Yksin T ei vielä mene kouluun vaan viemme ja haemme hänet joka päivä. Koulu itse asiassa aukeaa jo seitsemältä ja lapset saavat olla iltapäiväkerhossa viiteen asti. Mukavan joustavaa siis työssäkäyvien aikuisten kannalta.
Suuri ero suomalaiseen kouluun verrattuna on juuri tämä kerhotoiminta ennen ja jälkeen opetuksen, johon osallistuvat myös vanhemmat oppilaat, käsittääkseni ihan kaikenikäiset. Kerho eli SFO on maksullinen, mutta kuitenkin ns. pakollinen, tai ainakin hyvin vahvasti suositeltava. Ja miksei lapset kerhossa kävisi, sillä onhan heillä siellä varmasti todella hauskaa! Mielestäni tämä kerhosysteemi on todella fiksun oloinen.
Toinen isohko ero on kesäloman pituus. Täällä Tanskassa kesälomaa on vain kuusi viikkoa ja siitäkin viikon tai parin verran ollaan usein SFO:ssa. Kuulostaa järkevältä suhteutettuna tavallisten, työssäkäyvien vanhempien lomiin. Toki 10-viikkoinen suomalainen kesäloma on ihanaa aikaa niille lapsille, joille järjestyy loman ajaksi mukavaa ja turvallista tekemistä, mutta valitettavasti se ei ole aina itsestäänselvyys. Muuten koulujen lomat ovat Tanskassa melkolailla samat kuin Suomessa: viikko syyslomaa, viikko talvilomaa, joulun välipäivät vapaata ja keväällä muutaman päivän pääsiäisloma.
Kolmas suuri ero liittyy tietysti kouluruokaan. Täällä Tanskassa lapsilla pitää olla joka päivä omat eväät mukana ja siinäpä onkin totuttelemista! Lämmitysmahdollisuutta ei ole, joten kylmistä elementeistä pitäisi pystyä rakentamaan monipuolinen, terveellinen setti, jolla lapsi pärjää koko pitkän päivän. Olen jo kevään ajan päässyt tätä eväiden tekoa harjoittelemaan ja kyllähän se alkaa sujua.
T itse odottaa koulun alkua varsin hyvillä mielin. Olemme käyneet tutustumassa koulurakennukseen (kuten kuvista näkyy) ja leikkimässä pihalla, jotta paikka tulisi tutuksi. T on motivoitunut oppimaan sekä englantia että tanskaa, vaikka välillä totta kai uskonpuute vaivaa. “Mä en opi ikinä, ne on ihan liian vaikeita kieliä lapsille.”
Puhumme joka päivä siitä, miten kivaa koulussa varmasti tulee olemaan. Olen itse tykännyt aina koulusta paljon ja olen ihan varma, että myös poitsu viihtyy koulumaailmassa todella hyvin!
Visu Sillvan 