MITEN TUKEA LAPSEN KIELTEN OPPIMISTA ULKOMAILLE MUUTON YHTEYDESSÄ

Olen jo pitkään ajatellut, että haluaisin kirjoittaa blogiin lapsen kielten oppimisesta. Juuri tämä asia oli varmaankin se, jota itse googlettelin kaikkein eniten ennen muuttoamme Tanskaan. Kuinka nopeasti lapsi oppii? Miten suuri todennäköisyys on, että lapsi pystyy osallistumaan normaaliin opetukseen vieraalla kielellä? Miten voin vanhempana tukea kielen oppimista?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun olemme käyneet kotikoulua jo viikon sen yhden nimeltä mainitsemattoman viruksen takia (inhoan sitä nimeä ja kaikkia sen liitännäisiä yhdyssanoja, joten ei mainita niitä tässä), olen koulutehtävien kautta saanut vieläkin kattavamman kuvan siitä, missä lapsen kielitaidon kanssa mennään. Siispä muutama sana tästä aiheesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun muutimme Tanskaan, ajatus oli, että lapsi oppisi äidinkielen eli suomen lisäksi, yllätys yllätys, tanskan kielen. Toivoimme, että hän voisi osallistua lähikoulun normaaliin opetukseen ja tämä tavoite silmällä pitäen aloitimme heti muuton jälkeen kielikylpypäiväkodissa.

Se oli aivan mahtava ryhmä ja olen edelleen todella kiitollinen, että saimme sieltä paikan. Muutama tunti päivässä ohjattua toimintaa, joka oli nimenomaan suunniteltu lapsille, joiden kielitaito tanskassa ei vielä ole kovin hyvä. Ryhmässä oli mahtava henkilökunta, lapsi sai kavereita ja totta kai oppikin siellä paljon. Muutama kuukausi tässä ryhmässä ei kuitenkaan vielä riittänyt siihen, että opetus olisi onnistunut lähikoulussa, minkä ymmärrän tosi hyvin. Mehän muutimme keväällä, joten aikaa oli rajoitetusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meille tarjottiin paikkaa vastaanottoluokasta, jossa ensimmäinen vuosi opeteltaisiin kieltä ja mahdollisesti toisena vuotena sitten tulisi siirto normaaliin tanskalaiseen lähikouluun. Ihan tosi hyvä muuten, mutta sijainniltaan tämä koulu oli todella hankalassa paikassa. Aamuisin matka kahdella bussilla olisi kestänyt lähes tunnin. Sen sijaan löysimme tästä ihan meidän läheltä, alle 2 km päästä, kansainvälisen koulun, jossa opetus olisi puoliksi tanskaksi ja puoliksi englanniksi. Koska pojalle avautui paikka sieltä, päätimme tarttua tilaisuuteen. En missään nimessä sano, että kaksi uutta kieltä kerralla olisi erityisen hyvä ratkaisu kaikille lapsille ja perheille, mutta meille se onneksi toimi. Lopulta kaikki meni paljon paremmin kuin olin osannut edes kuvitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luonnollisesti ensimmäinen syksy oli aika raskas. Onneksi pystyimme pitämään pojan päivät lyhyinä ja viereisessä luokassa oli hyvin englantia osaava suomalainen poika, joka auttoi paljon. Alussa Tuukka ymmärsi enemmän tanskaa, eikä ollut kiinnostunut edes oikeastaan oppimaan englantia.

Kun ollaan vieraassa maassa ja kaikille epämukavalla alueella, pitää vanhempien mielestäni mennä vielä askel pidemmälle. Itselleni ei ainakaan alussa ollut mitenkään helppoa lähestyä muita vanhempia ja pyytää leikkitreffeille heidän lapsiaan, jotka puhuivat vain tanskaa. Vielä enemmän epämukavuusalueellani olin kun vein poikaa futistreeneihin, joissa ohjaajina toimivat teini-ikäiset tanskalaispojat. Huvittavia tilanteita koettiinkin paljon ja monesti olisin halunnut vajota maan alle häpeästä. Mutta koen, että lapsen oppimista voi tukea paljon kun vain kestää sitä omaa epämukavuuttaan ja toisaalta näyttää myös lapselle, että vaikka pelottaa, voi silti yrittää.

Yksi asia, jossa aikuinen voi auttaa, on leikkien keksiminen. Erilaiset eläinleikit olivat alussa tosi suosittuja, koska niissä eläimet luonnollisesti “puhuivat” omilla äänillään. Lisäksi hippa, kisailut ym. pelit toimivat hyvin ilman yhteistä kieltäkin.

Itse olin onnekas, koska minulla oli aikaa viettää myös aikaa pojan koululla vapaaehtoisena. Nämä päivät olivat myös lapselle tosi mieluisia, koska pystyin kääntämään tapahtumia suomeksi.

Epätoivon hetkiä koettiin toisinaan. Tuukka on todella kiinnostunut kaikenlaisista peleistä ja säännöistä, joten hän turhautui kovasti kun ei ymmärtänyt niitä täysin. Hän on myös aika tarkka asioista ja siitä, että puhe menee oikein, joten ensimmäisen syyslukukauden hän oli kokonaan hiljaa. Kun puhetta alkoi tulla, sitä tuli suoraan kokonaisina lauseina.

Tässä asiassa lapset ja myös me aikuiset olemme tosi yksilöllisiä. Siinä missä toinen alkaa yrittää puhumista jo parin tutun sanan jälkeen, toinen odottaa, että lause menee varmasti oikein ennen kuin avaa suunsa. Tämä kannattaa muistaa, eikä todellakaan pakottaa lasta puhumaan (itsekin pakottamiseen/maanitteluun kyllä pari kertaa sorruin, mutta eihän siitä seurannut muuta kuin riitaa). Kuitenkin yksi juttu, joka selvästi tuntui auttavan, oli lomailu. Kun lapsi sai kunnon tauon aivoille, esimerkiksi viikon reissussa pelkästään suomen kielellä, niin kielitaito tuntui ottavan kunnon harppauksen eteenpäin.

Epätoivoa aiheutti myös se, että poika oli kuullut niin monelta rohkaisuna lauseen “Lapsethan oppivat niin nopeasti!”. Muistan yhden sydäntäsärkevän päivän kun poika itki, että hänessä on varmasti jotain vikaa, koska hän on maailman AINUT lapsi, joka EI opi kieliä nopeasti. Pienen pojan mielessä tietenkin nopeus on aika lailla eri käsite kuin aikuisen silmissä ja lapsethan ovat tottuneet oppimaan uusia taitoja päivissä tai jopa tunneissa. Kielen opiskelu ei tietystikään tapahdu lapsen silmissä nopeasti, jos se kestää vaikka puoli vuotta tai vuoden. Jos siis nyt olisin uudestaan tuossa tilanteessa, olisin tarkkana, ettei lapsi kuule tuollaisia rohkaisevaksi tarkoitettuja lausahduksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt muutosta on kulunut kaksi vuotta ja englanti on pojan vahvin kieli tällä hetkellä. Hän ajattelee englanniksi ja jos jotain tapahtuu tosi nopeasti ja yllättäen, ensimmäinen reaktio tulee enkuksi. Suomen kieli on edelleen vahva ja hyvällä tasolla, mutta sanoja unohtuu aika usein ja välillä tulee aika hassuja kielioppivirheitäkin. Olen miettinyt, miten näihin tilanteisiin kannattaisi suhtautua, mutta ainakin meillä on toiminut ihan yksinkertainen keino.

Korjaan lapsen virheet suomeksi samantien niin, että toistan lauseen sanoen sen oikein.

Teen sen ihan rauhallisesti tavallisen puheen lomassa tavallisella äänellä ja usein poika toistaa sitten lauseen itsekin oma-aloitteisesti oikein. Mitään numeroa näistä virheistä ei tehdä ja lapsi tuntuu itse olevan iloinen kun virhe korjataan. Vanhempien tärkein tehtävä on näin parin vuoden kokemuksella tukea omassa kielessä.

Kyllä ne vieraat kielet opitaan siellä koulussa, telkkarista ja kavereilta. Itse mietin alussa aika paljon, pitäisikö minun lukea lapselle enemmän vaikka enkuksi, mutta nyt sanoisin, että ei pidä. Riittää kun luen ääneen suomeksi ja käytän kotona monipuolista kieltä muutenkin.  On myöskin aivan OK ja toivottavaakin, että kotona katsotaan telkkaria äidinkielellä. Ja kannattaa myöskin muistaa, että pienet lapset tekevät kielioppi- ja muita virheitä puheessa muutenkin, vaikka heillä olisi “vain” yksi kieli. Kielen oppimista tapahtuu myös äidinkielessä joka päivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tanskan kieli on meidän perheessä lapsen erikoisosaamisaluetta ja hänelle tämä rooli tuntuu sopivan hyvin. Meillä on siis toiminut se, että poika saa auttaa meitä vanhempia  ja olla se, joka hallitsee lausumisen. Hänen tanskan kielensä on todella hienon kuuloista – minun on ehkä vähän vaikeaa arvioida tasoa, mutta ihan samalta se kuulostaa kuin kaikkien muidenkin lasten täällä. Tuukka on ylpeä omasta osaamisestaan ja siitä, että saa auttaa meitä vanhempia. Häntä myös usein huvittaa, miten vaikeaa meille on sanojen lausuminen ja opastaa mielellään kannustavaan sävyyn. Minun kokemukseni mukaan ei haittaa yhtään, että lapsesta tulee paikallisessa kielessä vanhempia parempi, se voi olla hyvinkin positiivinen juttu.

Poitsu opasti minua tällä viikolla tanskan kotikoulutehtäviä tehdessään näin: “Tanskan kielessä on kahdenlaisia sanoja, en ja et. Ja sen kumpi on oikein, tietää siitä, kumpi kuulostaa oikealta.”

Ettäs tiedätte.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitäkää huolta ja pysykää terveinä. ❤

Lue myös:

5.8.2019 Takaisin kouluun

21.5.2019 Synttärisankarin kuulumisia

11.10.2018 Koulukuulumisia Tanskasta

17.8.2018 Koulumatkan varrella

 

DUUNISSA TANSKASSA – MITEN TYÖKUVIOT EROAVAT SUOMESTA

Muutama vuosi sitten pyörittelin mielessäni suurta ja mahdottoman tuntuista unelmaa. Halusin kokea, millaista olisi asua ja etenkin työskennellä ulkomailla jonkin aikaa. Mitään tarkkaa ajatusta kohdemaasta ei ollut, eikä edes työtehtävistä – mielessäni olin varmaan baarimikkona jossain auringon alla. En kai oikeasti uskonut, että haave edes toteutuisi, kunhan lämpimikseni unelmoin.

No, ääneen lausutuilla unelmilla on outo tapa vetää toteutuksia puoleensa. Päädyimme muuttamaan Tanskaan melkein kaksi vuotta sitten kun mieheni sai täältä mielenkiintoisen työtarjouksen. Ilmasto täällä on kaukana täydellisestä, mutta toisaalta olen päässyt kokemaan paljon inspiroivia asioita ja työskentelemään omalla alallani markkinoinnin parissa. Siitä olen tosi iloinen!

Olen jo muutaman kuukauden miettinyt, että haluaisin kirjoittaa jotain työskentelystä täällä ja viimein toteuttaa postauksen kysymys-vastaus-tyylillä Instagramissa. Te kysyitte ja nyt minä vastaan.

IMG_0756

Miten työnhaku eteni?

Aloin etsimään töitä kun olimme asuneet täällä puolisen vuotta. Keskityin hakemaan vain ns. oman alan töitä eli markkinoinnin pestejä (olen KTM, pääaineena markkinointi). Aktiivista työnhakua kesti noin 7 kk ennen kuin lopulta sain työpaikan. Alussa sain sovittua tosi paljon ns. kahvitapaamisia, joista olin tosi innoissani. Olin aika pettynyt kun tajusin, että ne eivät olleet mitään lupauksia töistä ja monet lupaavan kuuloiset alut kuivuivat kasaan.

Noin puolen vuoden jälkeen laajensin maantieteellistä aluetta reilusti ja se kannatti. Vaikka toimisto sijaitsee 80 kilometrin päässä kotoa, on arki sujunut yllättävän hyvin, koska pystyn tekemään paljon etätöitä. Yllättävää kyllä, aika monet tanskalaiset pendelöivät kohtuullisen pitkiä matkoja.

Tuo 7 kk ei oikeastaan lopulta ollut kovin pitkä aika, vaikka se siltä tuntuikin. Omaa fiilistä helpotti se, että kielitaito / verkostojen puute olivat selkeät syyt, joiden takia homma ei onnistunut aiemmin. Ajoitushan oli lopulta enemmän kuin loistava, koska aloitin työt heti vuoden opintovapaani päätyttyä.

Täällä päin on tosi paljon ulkomaalaisia ja natiivienglannin puhujia, joille jään luonnollisesti kakkoseksi, jos ajattelee vaikka sisällöntuotantoa enkuksi.  Tanskan kielitaidon pitää olla äärettömän vahva, että pystyy kilpailemaan paikallisten kanssa töistä. Niinpä monet suomalaiset, varsinkin markkinoinnin parissa työskentelevät, löytävät oman paikkansa Suomi-kytkösten parista.

Miten työpäiväsi eroaa Suomen ja Tanskan välillä?

Teen täällä paljon enemmän kotoa käsin töitä kuin Suomessa ja taas toimistopäivinä kuljen kaksi tuntia suuntaansa junalla. Siinä varmasti suurin ero. Eli kotipäivät ovat aika rentoja ja pidän ne suhteellisen lyhyinä kun taas toimistopäivinä koko hommaan menee helposti yli 12 tuntia. Suomessa ajoin autolla konttorille 10-15 minuuttia ja pidin etäpäiviä ehkä pari kertaa kuussa sekä istuin tosi paljon palavereissa.

Työskentelen saman tyyppisessä in house -markkinointitiimissä kuin Suomessa, mutta täällä minulla ei ole esimiesvastuuta. Palavereja on myös aika paljon vähemmän ja suuri osa niistä käydään Skypen välityksellä niin, että porukkaa on mukana eri maista. Ehkä sanoisin, että vaikka tekemistä on täälläkin tosi paljon, niin Suomessa olin kiireisempi ja nyt pystyn aikatauluttamaan työtäni vapaammin.

Lisäksi minulla on tavallaan kaksi tiimiä, Suomen kollegat ja Tanskan kollegat. Toki sitten sekin ero on, että täällä käytän päivittäin vähintään kolmea kieltä. Puhun ja kirjoitan englantia, teen tosi paljon käännöksiä tanskasta ja ruotsista sekä monet firman tiedotteet ja palaverit ovat tanskaksi.

Päivärytmissä on konttoripäivinä sellainen iso ero, että syön aina firman tarjoaman, ihanan aamiaisen klo 8.30 ja lounaalle porukka menee vasta yhden maissa. Olen aika hyvin omaksunut tämän rytmin. Lounas on yleensä kaikilla mukana eväinä ja siihenkin olen totutellut. Suomessa en ikinä syönyt aamupalaa ja lounaalle hipsittiin tiimikavereiden kanssa ravintolaan ihan viimeistään 11.30. Etäpäivinä taas pyrin harrastamaan liikuntaa aina aamuisin (se onnistuu kätevästi samalla kun vien pojan kouluun) ja syön lounasta tosi aikaisin, usein jo kymmenen maissa.

Miten työelämä Tanskassa poikkeaa suomalaisesta?

Minusta se ei lopulta poikkea erityisen paljon. Täälläkin on tapana, että tehdään ihan kohtuullisen mittaista päivää ja arvostetaan työn ja vapaa-ajan tasapainoa – toki riippuen paljon työtehtävistä, asemasta ja alasta. Yleisesti ottaen Tanskassa on epähierarkkinen kulttuuri ja yksilöön luotetaan paljon. Tanskalaiset eivät pahoittele asioita tai tuo esiin epäonnistumisia yhtä helposti kuin suomalaiset, rehellisyysmyytissä on siis perää. Huomioikaa, että kirjoitan tätä todella lyhyellä työkokemuksella Tanskasta, joten saatan olla hyvinkin väärässä, mutta tällainen fiilis minulla on.

Tanskassa on huomattavasti helpompaa irtisanoa työntekijöitä kuin Suomessa, eikä esimerkiksi YT-neuvotteluja tarvitse pitää samalla tavalla. Lisäksi työttömillä on käytössä aktiivimalli, josta minulla ei ole kokemusta, mutta ilmeisen tarkkaan siinä pitää työnhakuaan ja kursseja raportoida.

Minulla on sellainen fiilis, että täällä työmarkkinat ovat dynaamisemmat. Porukkaa tulee ja menee enemmän, potkut ovat yleisiä, mutta toisaalta myös uusia paikkoja aukeaa tiheään tahtiin.

Yksi jännä ero on, että täällä ei useimmissa firmoissa ole käytössä työterveyttä vaan kaikki käyvät omalla kunnallisella lääkärillään. Täällä lääkärisysteemi on aika erilainen kuin Suomessa muutenkin, siitä voi lukea hieman tästä postauksestani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko palkkatasossa eroa Suomen ja Tanskan välillä?

Varmasti riippuu tosi paljon alasta ja työtehtävistä. Tanskalaisten keskipalkka on kyllä korkeampi, mutta toisaalta täällä on todella paljon kovempi verotus ja yleinen hintataso ehkä reilut 20 % Suomea kalliimpi. Käteen jäävässä osuudessa ei kauheasti kyllä eroa ole.

Onko tanskalaisilla töissäkin hyggeä?

No on! Nämähän ovat täällä tarkkoja, ettei valaistus saa olla liian kirkas ja meilläkin on toimistolla tosi hämärää (siihen on ollut totuttelemista). Sateisina päivinä joka puolella on kynttilöitä ja lyhtyjä. Toimistolla on paljon sohvia, tyynyjä ja taljoja, joita sitten siirrellään tarpeen mukaan. Astiat ovat tosi nättejä ja pöydillä usein kivoja asetelmia. Avokonttori ei ole mitenkään erityisen hiljainen.

Onko haasteita kielen takia?

Voi kyllä! Minä ja mieheni olemme molemmat työpaikkojemme ainoat ulkomaalaiset ja aika usein löydämme itsemme tilanteesta, jossa kaikki ympärillä puhuvat vain ja ainoastaan tanskaa. Siitä syntyy aika ulkopuolinen olo, voin kertoa.

Se hyvä puoli siinä on, että olen oikeasti oppinut ymmärtämään paljon enemmän sen jälkeen kun aloitin työt. Mutta kyllä se arkipuhe on vieläkin välillä täysin mahdotonta seurata! Palavereissa ja työasioissa jo ymmärrän lähes kaiken – lounaskeskusteluissa en lähes mitään. Ja välillä ei vaan jaksa pinnistellä, vaikka ehkä ymmärtäisikin, jos tosi kovasti yrittäisi. Ja toisaalta mullahan on oma salakieli eli suomi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Millainen lainsäädäntö Tanskassa on mm. työaikojen suhteen?

Täysi työviikko on 37 tuntia. Täällä ollaan aika aamuvirkkuja, monet aloittavat työt jo aikaisin. Varmaan tosi monella työpaikalla on käytössä saman tyyppiset joustot kuin Suomessa. Yleistä täällä on, että maanantaista torstaihin tehdään vähän pidempää päivää ja perjantaina selkeästi lyhyempi.

Miten lomat eroavat?

Täällä lomat siirtyvät työntekijän mukana yleensä uuteen yritykseen eli lomien kerryttämistä ei tarvitse aloittaa aina alusta. Kertymä menee aika lailla samaan tapaan kuin Suomessakin. Vuosilomaa on 5 viikkoa, jonka lisäksi on 5 irtopäivää (“feriefridage”), jotka saa käyttää pitkin vuotta esim. pyhien yhteydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten helppoa tai vaikeaa oli päästä ulkomaalaisena työyhteisöön “sisälle”?

No rehellisyyden nimissä ei se erityisen helppoa ole ollut. Varmaan kielen lisäksi se, että teen niin paljon töitä etänä, on vaikeuttanut osaltaan aika paljon kun en ole päivittäin läsnä. Nyt lähes vuoden jälkeen alkaa kuitenkin tuntua, että olen jo osa porukkaa. Ja minullahan on Suomessa myös työkavereita, joiden yhteisöön olen kyllä päässyt sisälle aivan ihanasti.

Oletteko suunnitelleet, kuinka pitkään aiotte asua Tanskassa vai töiden ja fiiliksen mukaan?

Varmaa on se, että me kyllä palaamme Suomeen. Mutta tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole.

Miten hanskaat koti-ikävän Suomeen vai onko sitä?

Toki on ja vaihtelevasti. Välillä on päiviä, jolloin aivot tökkivät, kielten puhumisesta ei tule mitään ja tekisi mieli vain puhua suomea. Mulla oli Suomessa ihana työyhteisö, jonka kanssa nauramista on ikävä. Ylipäätään rakastan tilannehuumoria ja sitähän ei pääse niin helposti syntymään kielimuurien takaa.

Täällä Tanskassa talvi on sateinen, pimeä ja tylsä, noh sellainen kuin Suomessa nyt. Viime talvena katselin lumisia kuvia somesta ja ikävöin niin että rintaa puristi. Kevät taas on täällä mielettömän kaunis, silloin en tosiaankaan kaipaa Suomen katupölyä. Omaa saunaa ja suomalaista metsää on toisinaan ikävä, etenkin miehellä.

Ikävöin erityisen paljon kotimaata aina kun pitää hoitaa lääkäriasioita tai jotain viranomaisjuttuja. Tietysti ikävöin todella paljon perhettä ja ystäviä, mutta heidän kanssaan yhteydenpito on aika helppoa nykyään – ainakin jos vertaa vuosiin 2002 ja 2006, jolloin olin Jenkeissä ja Itävallassa pätkät. Ja kun tiedän, ettei tämä ulkomailla asuminen ole ikuista, niin olen pystynyt suhtautumaan ajoittaiseen ikävään hyvinkin positiivisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos kaikista loistavista kysymyksistä! Lisääkin saa mielellään esittää kommenttiboksin puolella.

P.S. Täältä löytyy vanhempi postaukseni töiden aloituksesta.