PITÄKÄÄ KUKAT, MUTTA URASUUNNITELMAN VOIN OTTAA

Expat life in Denmark, Hyvä olo, Perhe

On kansainvälinen naistenpäivä ja täälläpä yksi kansainvälinen nainen, tervehdys!

Olen viime aikoina miettinyt sattuneesta syystä näitä tasa-arvo- ja urajuttuja aika paljon. Tein aikanaan sopimuksen opintovapaasta sillä oletuksella, että minulla olisi työ, johon voin palata. Tarkoitus ei ollut siis ryhtyä expat-vaimoksi kuin väliaikaisesti, vuoden ajaksi. Nyt kuitenkaan en ole palaamassa Suomeen töihin vielä tässä kohtaa ja vaikka uskon, että tämä oli kaikkien kannalta paras päätös, niin mitenkään helppoa minulla ei viime aikoina ole ollut.

Olen uraorientoitunut ihminen ja tämä “puolisoaan ulkomaille seuraavan vaimon rooli” on ottanut yllättävän koville. On ollut henkisesti rankkaa olla puolisostaan voimakkaasti riippuvainen taloudellisesti ja samalla epävarma siitä, milloin pääsen itse takaisin työelämään. Meillä on aiemmin jakautunut niin tulot kuin kotityöt täysin tasan ja nyt huomaamme, että se on itse asiassa ollut suurempi onnellisuustekijä kuin luulimmekaan. Jokainen perhe on erilainen, mutta näin siis meillä.

Olen etsinyt uutta työtä täältä Tanskasta jo pitkään, itse asiassa aloitin jo “varmuuden vuoksi” ennen kuin edes tiesin varmaksi, olisiko minulle Suomessa motivoivaa tehtävää tarjolla. Ja sitäkin aiemmin aloitin verkostoitumalla, opiskelemalla kieltä ja tekemällä vapaaehtoistyötä – tietysti päätoimisen opiskelun ohessa. Kun kaikesta tästä huolimatta kuukaudesta toiseen saa kieltäviä vastauksia, on itseensä ajoittain vaikea uskoa. Olen ollut välillä hyvin huolissani omasta mielialastani.

Vaikuttaa siltä, että hyvin monet expat-perheet liikkuvat nimenomaan miehen töiden perässä ja naiset joustavat. Koska joustoahan tällainen puolisolta aina vaatii! Toki poikkeuksia löytyy, mutta tämä tuntuu olevan erittäin yleinen kuvio. Olen miettinyt sitä, että kuinka paljon supervoimia, epämukavuudensietokykyä ja itsevarmuutta tämä puolison rooli vaatikaan. Ei mikään ihme, etteivät kovin monet miehet ole siihen valmiita. Saanko lisätä omaan CV:hen?

Kun naisen tulot tippuvat perhevapaan tai tällaisen minun kaltaiseni jouston myötä, se vaikuttaa toki taloudelliseen tilanteeseen välittömästi, mutta myös pitkällä tähtäimellä esimerkiksi eläkekertymään. Monilla naisillahan tulee näitä poissaoloja useiden vuosien ajan ja usein vielä siinä uran alkuvaiheessa, mikä tekee tasaisesta urakehityksestä ainakin oman kokemuksen mukaan hieman haastavaa.

En missään nimessä kadu omia breikkejäni työelämästä, mutta onhan minun myönnettävä, että valtavaa rohkeutta tämä vaatii. Uskoa siihen, että saan myöhemmin paikattua tulonmenetyksen JA että mieheni on rinnallani vielä kaukana tulevaisuudessakin. Molempiin luotan kyllä vakaasti.

Urasuunnittelua pitäisi mielestäni suomalaisessa työelämässä tehdä enemmän, ihan siis naisille ja miehille molemmille. Se auttaisi näkemään tällaistenkin vaiheiden yli helpommin ja tekemään rohkeita päätöksiä ja NAUTTIMAAN niistä ilman, että tarvitsee täristä joka yö peiton alla.

Tiedän, että saatan vaikuttaa ihmiseltä, joka suuntaa aina rohkeasti ja itseensä luottaen kohti tulevaa ja onnistuu asioissa helposti. Se ei kuitenkaan ole aivan totta. Olen epäonnistunut lukemattomia kertoja ja kerännyt itsetunnon rippeitä kasaan. Mutta olen aivan helkkarin reipas, enkä anna oikeastaan ikinä periksi, joten näitä keräilysessioita en pahemmin ulkopuolelle näytä.

Kun en ole saanut selkeää vastausta siihen, miksi en ole päässyt keskustelemaan urani etenemisestä ja olen vain seurannut sivusta muiden etenemistä, niin olen tehnyt omassa pikku päässäni päätelmän, että se johtuu siitä, että olen nainen. Tämä päätelmähän on todennäköisesti täysin väärä. Siksi tasa-arvoa edistäisi yleinen avoimuus, urasuunnittelu ja palaute – jotta tällaisia virheellisiä ajatuksenjuoksuja tai spekulointeja ei pääsisi ollenkaan syntymään vaan voisi tiiviisti keskittyä omiin vahvuuksiinsa. En usko tai ainakaan toivo, että tietyt värkit jalkojen välissä ovat kenenkään meidän vahvuuksia bisneselämässä.

Sillä todellinen tasa-arvo on niitä käytäntöjä, jotka koskevat ihan kaikkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palatakseni vielä meidän perheen tilanteeseen – olen kyllä luottavainen, että saan piakkoin työpaikan. Ja kun sen saan, tiedän, että mieheni tukee minua siinä, kuten aina aiemminkin. Luultavasti hän odottaa työllistymistäni vielä enemmän kuin minä, jotta pääni ei hajoa joku aamu olkkarin lattialle. Mutta asetelma on jo olemassa: Tänne Tanskaan on lähdetty mieheni vaativan pestin perässä ja valehtelisin jos väittäisin, ettei se millään tavalla määritä speksejä minun työlleni täällä. Tietysti määrittää.

Lopuksi haluaisin vielä nostaa esiin sen, että tällaiset breikit työelämästä ruuhkavuosien keskellä ovat arvokasta pääomaa pitkällä uralla. Niinpä olen myöskin puhunut mieheni kanssa siitä, että itse asiassa näiden pitämisessä naiset ovat Suomessa huomattavasti paremmassa asemassa. Naiselle on sosiaalisesti hyväksytympää olla pois työelämästä alkuvuosina ilman, että sitä täytyy suuremmin perustella. Sekin on tasa-arvoasia, että nämä mahdolliset breikit ja puolison uran & perheen tukeminen saadaan miehille yhtä aidoksi vaihtoehdoksi. Siitä hyödymme sitten ihan kaikki, myös me naiset ja väittäisin, että ihan koko yhteiskunta.

Lupaan palata aiheeseen vielä kun saan kokemusta tanskalaisesta työelämästä – miten sukupuolten välinen tasa-arvo ja urasuunnittelu toteutuu täällä. Ainakin hyvin monien firmojen johtoryhmät ovat melkoisia samanikäisten ja samannäköisten miesten kavalkadeja, mutta seurataan tilannetta…

KUULUMISIA

Expat life in Denmark, Koti Tanskassa, Oma koti, Perhe, Sisustus

Kylläpäs aika rientää, en ole ehtinyt blogiin aikoihin! Tässä on ollut taas muutamia muuttujia – olen ollut kiireinen kouluhommien ja työnhakujuttujen kanssa, vietin ihanan viikonlopun opiskelukavereiden kanssa Köpiksessä ja heti seuraavana viikonloppuna pikkusiskoni Annika oli käymässä täällä Aarhusissa. Siinä välissä olin toooodella kipeänä, paranin ja nyt taas eilen nousi korkea kuume. Stressitasot ovat tällä hetkellä huikean korkealla ja näköjään vastustuskyky romahtaa sitten samalla.

Sanon vaan, että jos siellä ruudun takana on joku, jolla on juuri nyt angiina, niin tiedän tasan tarkkaan, miten järkyttävältä tuntuu! Olisin sanonut viime perjantaina pahasti mun lääkärille, joka yritti väkisin puhua tanskaa, vaikka halusin puhua englantia, mutta en oikeastaan pystynyt sanomaan yhtään ylimääräistä sanaa, joten tyydyin murhaavaan tuijotukseen. Hän vaihtoi englantiin. Jos kurkku on niin kipeä ja turvoksissa, että luulee kuolevansa tukehtumalla, niin ei kyllä kiinnosta yhtään mitkään hankalat kielet. Tosin mun sisko sanoi, että kurkkukivun kanssa kuulostin ihan aidolta tanskalaiselta, haha. Otin kohteliaisuutena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt viedään tosiaan viimeistä opintovapaakuukautta ja viimeisiä kursseja. Ihanaa kyllä, että opiskelut ovat kohta ohi. Päätoiminen opiskelu on ollut yllättävän vaativaa ja vaikka kaikki on sujunut hyvin, niin yliopiston penkille en toivottavasti ole pidemmäksi aikaa palaamassa. Aikansa kutakin! Mutta samalla rintaa puristaa tunne siitä, että tosiaan, vuoden opintovapaani loppuu, enkä vieläkään yhtään tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Mites muuten te, joilla on 6-vuotias kotona…? Miten sujuu noin niin kuin yleisellä tasolla? Mitään raivareita tai äkillisiä mielialanvaihdoksia ollut lähiaikoina? Ihan kaverin puolesta kyselen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on ollut tässä alkuvuoden ajan päällä kiivas pohdinta siitä, mitä teemme meidän Suomen kodin kanssa. Saimme jo myyntipäätöksen tehtyä kun vuokraus taas alkoikin tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Nyt olemme löytäneet kotiimme uudet, hyvät vuokralaiset ja taas on ainakin hetkeksi aikaa kuviot selvillä sen suhteen. Toki vielä pitää tehdä paljon asioita ennen kuin asunto on täysin luovutusvalmis uusille asukkaille – Suomen reissua siis pukkaa.

Ai niin, ja olen saanut ystäviä! Huomaan pikku hiljaa, miten niistä kaikista alkuaikojen tutuista alkaa erottua “parhaat” ja muodostuu niitä ihan oikeita ystävyyssuhteita. Ja voitteko kuvitella, että yksi näistä on ihan aito ja alkuperäinen tanskalainen (!!!), toki asunut ulkomailla osan elämästään. Paikallisiin on täällä tosi hankala tutustua, koska heillä on hieman sulkeutunut (sisäänpäinlämpiävä) tyyli, tiiviit omat porukkansa ja tietysti mahdoton kielensä, mutta pojan koulun myötä olen onnistunut siinäkin, mitä pidän pienoisena ihmeenä. Kävin eilen ihanalla spontaanilla lounaalla yhden tanskalaisen äidin kanssa ja me jopa puhuttiin osa ajasta tanskaa. Ihan lähes luontevasti kuulkaas siinä hyggeiltiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä Tanskassa vietettiin hiljattain “laskiaista” paikalliseen tyyliin, juhlan nimi on Fastelavn. Lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja hakkaavat sellaista puista tynnyriä, josta tulee karkkia. Ja sitten syödään viineripullia, joiden välissä on kermavaahtoa ja hilloa. Ihan hauska ja tanskalaiseen tyyliin rento juhla, hieman hupsu yhdistelmä kaikenlaisia perinteitä. Ja nyt onkin sitten virallisesti kevät!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaisia sekalaisia kuulumisia tällä kertaa, pitäkää huolta. ❤