MUISTIINPANOJA ELÄMÄSTÄ

Arkkitehtuuri, Expat life in Denmark, Sisustus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alan olla tottunut Tanskan jatkuvaan tuuleen. Se on vähän niinkuin pakkanen Suomen talvessa, kuuluu asiaan ja on varustautumiskysymys. Edelleenkään en ymmärrä tanskalaisnaisten tapaa pitää pitkät, keskijakauksella olevat (tietysti värjäämättömät tai hyvin luonnollisesti raidoitetut) hiukset auki ja painella menemään ilman pipoa säässä kuin säässä. Mutta heidän hiuksensa näyttävät upeilta ja laskeutuvat täydellisesti siitä huolimatta. Itselläni on tukka täällä aina järkyttävässä takussa, vaikka se on vain polkkamittainen. Lisähuomiona se, että tanskalaisilla lapsillakaan näkee harvoin pipoa päässä. Ehkä omat korvani vaan ovat niin kylmänarat siksi, että aina on lapsena lyöty pipo päähän kun asteet putoavat alle kahdenkympin.

IMG_5109

Lapsi saa aina valtavan puheripulin kun haen hänet koulusta. Suomessa hän oli päiväkodin jälkeen hiljaista poikaa, mutta sielläpä hän höpöttelikin epäilemättä tauotta omalla kielellään menemään koko päivän. Koulussa kaksi uutta kieltä rajoittavat merkittävästi ilmaisua ja muutenkin pitää olla enemmän hiljaa. Tämä purkautuu melko hauskana tarinointina joka iltapäivä.

6-vuotiaat varmaan aika usein keräilevät kaikenlaisia aarteita, joita aikuiset eivät ymmärrä. Omani halusi tuossa eräänä päivänä lisätä aarrekokoelmaansa rukkasen sisältä irronnutta nukkaa, jonka hän oli pienissä sormissaan pyöritellyt palloksi.

IMG_5087

Pystyn keskustelemaan kielikurssilla tanskaksi politiikasta ja pitämään esitelmän suomalaisesta saunakulttuurista, mutta en edelleenkään selviä ravintolassa tilaamisesta tai vaatekaupassa asioinnista ilman, että joko asiakaspalvelija tai minä pyytää vaihtamaan kieltä englantiin. Useimmiten se asiakaspalvelija. Kauhean imartelevaa, haha. Kuitenkin saan myös usein kehuja, jos edes yritän puhua tanskaa. Pystyn myöskin puhumaan tanskaa kansainvälisen luokan lasten kanssa, jotka ovat tottuneet erilaisiin aksentteihin ja osaavat useita kieliä, mutta tanskalaisen puolen koululaisten kanssa olen vaikeuksissa.

Se, että suomalaiset ihan oikeasti pitävät yleisesti ottaen lumesta paljon ja toivovat sitä olevan talvella, on eksoottinen ja ihmetystä herättävä asia.

Tanskalaiset mummot ovat hirmuisen hyvällä tuulella. En tiedä, onko niillä vain hyvä lääkitys vai näytänkö minä jotenkin hassulta, kun ne hymyilevät aina niin paljon ja katsovat silmiin. Tämä seikka korostuu, koska juurikaan kukaan muu ei katso ikinä silmiin – tanskalaisilla on ihan erityinen taito olla katsomatta ketään päin, se ilmeisesti liittyy täkäläiseen kohteliaisuuteen.

IMG_4430

Tunnen aika usein, etten ole “tarpeeksi ulkomaalainen” kun olen toisesta Pohjoismaasta. Asia on varmaan vain omassa päässäni, mutta koen, ettei meidän läheltä tulevien ole niin sosiaalisesti hyväksyttävää mainita sopeutumisen haasteista tai Tanskan huonoista puolista kuin merten takaa matkaavien. Onneksi on muut suomalaiset, jotka ymmärtävät.

Monet luulevat, että suomen kieli on hyvinkin lähellä ruotsia tai sitten vaihtoehtoisesti, että me ymmärrämme automaattisesti kielemme pohjalta hyvin venäjää. Ei sinänsä ihme, koska onhan se erikoista, miten pienen kansamme kieli voikaan olla niin uniikki näiden kahden valtavan kielialueen välissä.

IMG_4251

Yleisin asia, mitä minulta kysytään Suomesta on se, että onko koulujärjestelmä oikeasti sellainen kuin dokumenteissa näytetään ja miten siitä saadaan niin hyvä. Ehkä dokumenteissa annetaan osittain epärealistinen kuva, mutta oma ylpeyteni nimenomaan siitä, että olen korkeasti koulutettu Suomessa, on kyllä kasvanut.

IMG_4308

Tanskalainen huumori on sarkastista, kuivaa ja hauskaa. Ainakin sikäli kun siitä jotain olen alkanut ymmärtää, sillä onhan kielimuuri edelleen paksu ja korkea. Esimerkiksi varoituskylteissä ja tiedotuksissa saattaa olla aika humoristisia ilmaisuja, mikä on minusta kivaa. Itsehän olen Tanskaksi uskomattoman hidas, tylsä ja yksinkertainen, mutta ilman kielimuuria voisin kuvitella olevani täällä aika hauska.

Tanskassa kauniita sisustuksia on kaikkialla, mutta niihin hieman turtuu. Monet hyvät asiat muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Suomessa tällaisia asioita ovat metsät ja järvet, Tanskassa monipuolinen arkkitehtuuri ja huonekalumuotoilu. Usein mietin, miksi pidän tästä maasta ja sitä on hieman hankalakin eritellä. Täällä vain on jotenkin tosi rentoa ja sisustusharrastajana kauniit ympäristöt puhuttelevat.

fullsizeoutput_1cf6

 

ELÄMÄNI ROHKEIN (URA)PÄÄTÖS

Expat life in Denmark, Hyvä olo, Perhe

Ajattelin vuosi sitten, että teen rohkean päätöksen kun jään vuodeksi opintovapaalle ja lähden mieheni työn perässä Tanskaan. Jotain vielä rohkeampaa oli kuitenkin vielä edessä. Meillä tapahtui töissä kaikenlaisia muutoksia ja se tehtävä, jota aiemmin tein, loppui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikonloppuna tein vaikean päätöksen, jonka tiesin sisimmässäni oikeaksi. Päätöksen, joka on varmasti elämäni rohkein. Päätin, etten palaa vanhaan työpaikkaani, minulle tarjottuun uuteen tehtävään. Sen sijaan jäämme perheenä vielä tänne Tanskaan ja yritän löytää täältä uuden unelmatyön.

Modernisti Kodikas -blogin Kerttu kirjoitti juuri työpaikkaa vaihdettuaan kauniin ja kannustavan postauksen työelämästä ja urapoluista, joka tuntui itselleni merkitykselliseltä juuri nyt. “Intohimot, vahvuudet ja oma polku; ne ovat varmasti asioita, joita jokainen pohtii. Miten haluaa käyttää viikossa keskimäärin 40 tuntia? Miltä työ tuntuu? Kenen kanssa sitä tekee? Mikä on työn merkitys henkilökohtaisesti, entä isossa kuvassa? Nautinko siitä mitä teen? Olenko hyvä, saanko kehittyä? Saanko palautetta, yhtä lailla rakentavaa ja kannustavaa? Uskooko joku minuun ja pitää panostani tärkeänä? Minne olen matkalla?”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin, minne minä olen matkalla, se on se oleellinen kysymys. Kaipaan Suomesta talvea, rakkaita ihmisiä ja monia muita asioita, mutta ihan ehdottomasti eniten olen kaivannut työtäni. Siksi kuulostaa varmasti täysin epäloogiselta, etten nyt tarttunut tilaisuuteen kun paluu Suomeen ja töihin olisi tarjoiltu eteen hopeatarjottimella. Meillä olisi vieläpä ollut siellä koti valmiina ja kalustettuna odottamassa – nyt senkin suhteen pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta sitten kun en ajattele vain tätä hetkeä vaan vähän pidemmälle, muutamia vuosia eteenpäin, niin koen tämän olevan oikea ratkaisu. Kaipuu olisi jäänyt, mutta muuttanut muotoaan. Tämä on minun polkuni – ei ehkä se helpoin ja suorin reitti, mutta minun näköiseni, ja meidän perheen näköinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työllistymisestäni täällä Tanskassa ei tosiaankaan ole mitään takeita. Mielenkiintoisia yrityksiä ja tehtäviä kyllä riittää, mutta kilpailukin on todella kovaa ja kielitaitoni ei tosiaankaan VIELÄ riitä natiivi-tanskalaisten kanssa kisaamiseen. Olen itse asiassa jo useamman kuukauden hakenut töitä täältä, täysin tuloksetta. Hain yhtä mielenkiintoista paikkaa, johon oli kuulemma tullut 200 hakemusta, se antaa vähän perspektiiviä tämän haasteen suuruudesta. Totta kai pelottaa ja hirvittää, että mitä jos en saa täältä töitä, enkä sitten ikinä enää Suomestakaan. Mutta vielä enemmän kutkuttaa nähdä, mitä nurkan takana voisikaan odottaa. Olen perusluonteeltani ihan hirvittävän utelias ja itse asiassa jollain kummallisella tavalla nautin epämukavuusalueella operoimisesta. Olen herkkä ja olen vahva. Minun on pakko kuunnella itseäni herkällä korvalla, jotta voin hyvin ja nyt kuuntelin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen korkeasti koulutettu, hyvällä asenteella varustettu, kielitaitoinen ja kokenut markkinoinnin ammattilainen. Minulta sujuvat tehokas projektinhallinta, kannustava ja valmentava ihmisten johtaminen, esimiestyön haastavatkin puolet, luovien konseptien suunnittelu, tapahtumien järjestäminen, monimutkaisten kokonaisuuksien hahmottaminen ja kehittäminen, asiakaspalvelu, tekstintuotanto, valokuvaus ja stailaus. Lisäksi olen positiivinen, huumorintajuinen ja innostunut. Uskon ja luotan siis siihen, että minun mahdollisuuteni eivät tähän lopu, päinvastoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työ on ollut minulle aina todella tärkeää, ehkä välillä liiankin tärkeää. Opintovapaa on siinä mielessä toiminut hyvänä pehmeänä laskuna tähän uuteen tilanteeseen työttömänä työnhakijana, sillä se, että en käy joka päivä töissä, on tullut jo tutuksi. Olen oppinut arvostamaan itseäni ilmankin, että edustan jotain titteliä. Se on ollut minulle tärkeä oppi. Osaaminen ei ole tittelin takana vaan ihan ihmisessä itsessään. Olen ollut samalla työnantajalla erilaisissa tehtävissä 10 vuotta ja arvostan pitkää työsuhdetta paljon, se ei tosiaankaan ole nykypäivänä itsestäänselvyys. Toivottavasti myös työnantajani arvostaa sitä, että olin siellä niin pitkään. Olen kiitollinen saamistani mahdollisuuksista ja voin äärimmäisen ylpeänä kertoa kaikesta siitä, mitä olen tehnyt ja tuloksista, joita olen yhdessä taitavien työkavereideni kanssa saanut aikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuntuu, että tämä päätökseni oli valtava hyppy tyhjän päälle. Vai oliko sittenkään? Olen taitava ammattilainen, joka selviää muuttuvissa tilanteissa. Minulla on tukenani ihana mies ja meillä on rakas lapsi, joka pärjää hienosti täällä uudessa kansainvälisessä ympäristössään. Kotona Suomessa minulla on perhe, jonka tuki ei lopu koskaan ja sekä Suomessa että täällä Tanskassa rakkaita ystäviä, jotka seisovat rinnallani.  Entiset kollegat, yhteistyökumppanit ja bloggaajakaverit ovat merkittävä tukiverkosto työelämässä. Elän Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa ylipäätään tyhjän päälle jääminen on käsitteenä aivan eri kuin monessa muussa paikassa. Ja kyllä minäkin vielä niitä uusia työhaasteita löydän – jos en täältä Tanskasta, niin varmasti ennen pitkää Suomesta. Jos en uskalla hypätä kun tällainen mahdollisuuksien turvaverkko on levitetty eteeni, niin milloin sitten?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aina matkalla jonnekin

Minne ikinä päätyykin

On puolitiessä jostain

Tietää sen varsin hyvin itsekin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus päätös on oikea, vaikka se on vaikea. Rakkautta ja rohkeutta viikkoonne!