VAALIPÄIVÄN MIETTEITÄ

Aarhus, Denmark, Expat life in Denmark, Hyvä olo

Hyvää vaalipäivän huomenta! Tänään on tosi jännittävä päivä. Toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen kävisi äänestämässä – me annoimme omat äänemme ennakkoon kun satuimme olemaan Suomessa ennakkoäänestyksen aikana. Olin aikanaan nuorena todella kiinnostunut politiikasta, sitten valitettavasti tuli muutamia vuosia väliin, jolloin en ollut aktiivinen äänestäjä tai asioiden seuraaja, mutta nyt olen sitä taas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllähän se, että asuu Suomen ulkopuolella, vielä vahvistaa rakkautta omaa kotimaata kohtaan ja halua vaikuttaa. Suomi on se maa, jossa pitkällä tähtäimellä haluan myös oman lapseni kasvattaa ja nähdä uusien sukupolvien mahdollisuudet tasavertaisina – todellakin myös muille kuin kantasuomalaisille. Uskon myös, että suomalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa koko maailmaan ja toimia esimerkiksi ympäristöpolitiikan etunenässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen Suomen koulutusjärjestelmästä ylpeä ja toivon, että voin olla sitä myös jatkossa. Maailman huipputasoa oleva koulutus on nähdäkseni koko meidän yhteiskuntamme ydin ja siihen pitää panostaa entistä enemmän. Jos jokin asia toimii ja tuottaa huipputuloksia, siihen pitää panostaa enemmän – ei säästää, koska “se toimii varmaan vähän vähemmälläkin panoksella”. Tähän ajatukseen törmää monessa yhteydessä, koulutuksen kohdalla se tuntuu erityisen typerältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulutus luo tasa-arvon eri taustoista tulevien yksilöiden välille. Koulutus mahdollistaa sopeutumisen muuttuvaan maailmaan ja elinikäisen oppimisen valmiudet. Se tarjoaa meille kielitaidon, terveen kriittisyyden, avoimuuden ja kyvyn ymmärtää maailmaa. Se auttaa meitä auttamaan niitä, jotka ovat juuri nyt avun tarpeessa ja ymmärtämään, että suurella todennäköisyydellä mekin vielä joskus olemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulutus mahdollistaa sen, että pystymme kehittämään innovatiivisia liikeideoita ja teknologiaa, joka puolestaan on näkemykseni mukaan avain ilmastonmuutoksen hallintaan. Korkeatasoinen, maksuton koulutusjärjestelmä mahdollistaa sen, että pystymme rakentamaan huippumenestystä ja tulemaan heikompia samaan aikaan. Koulutus voidaan myös rakentaa brändiksi ja vientituotteeksi, jolla Suomea tehdään tunnetuksi maailmalla. Esimerkiksi täällä Tanskassa Suomi-tuntemus on yllättävänkin heikkoa, mikä on sääli – 101-vuotias maammehan on ihan käsittämätön menestystarina!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki ymmärrän hyvin, etteivät nämä asiat ole aina yksinkertaisia ja siksi halusinkin antaa ääneni sellaiselle ammattilaiselle, jonka uskon voivan edistää Suomen asioita mahdollisimman hyvin. Toivon, että minun Suomeni on tulevaisuudessa entistä menestyneempi, kansainvälisempi, tasa-arvoisempi ja myös ylpeämpi itsestään. Olen aina kokenut, että arvomaailmani on hyvin suomalainen. Mutta mikä on suomalainen arvomaailma nyt ja tulevaisuudessa? Siihen meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa. Käytä äänesi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P.S. Olen saanut viime päivinä näihin keväisiin kuviin somessa paljon kommentteja, miten ihanaa on kun täällä jo nurmikot vihertävät. Itse asiassa täällä oli koko talven nurmet vihreinä! Ilmasto on niin erilainen ja tämä aikainen kevät on ihana. Mutta toisaalta se sitten tarkoittaa myös sitä, että koko upea pohjoinen talvi jää kokematta – talvi on täällä pelkkää mustaa vesisadetta. Meillä on Suomessa myös mahtavan monipuolinen ilmasto, josta itse pidän valtavasti ja josta todellakin toivon, että saamme nauttia myös tulevaisuudessa! Ja olen nyt myös ymmärtänyt paremmin sen, miten paljon erityisvaatimuksia ja myös kustannuksia ilmastomme asettaakaan ihan vaikkapa näinkin läheiseen maahan kuin Tanskaan verrattuna.

HYVÄSTIT SUOMEN KODILLE

Expat life in Denmark, Koti Tanskassa, Perhe, Reissussa, Sisustus

Kaikkien mietintöjen jälkeen me päädyimme myymään Suomen kotimme ja se tyhjennettiin viime viikolla. Nyt rakkaat huonekalumme ja muut säästettävät tavarat ovat vuokravarastossa kunnes palaamme takaisin Suomeen. Joskus. Siitähän ei ole tietoa milloin ja mihin – toistaiseksi jäämme tänne Tanskaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kodin tyhjentäminen oli toki työlästä, mutta vähemmän tunteellista kuin odotin. Meidän asunto oli meille paras mahdollinen koti vuosien ajan, mutta nyt on aika uudelle. Enemmän tunteisiin menivät kaikki ihmiset ympärillä, mutta onneksi heistä ei tarvitse samalla tavalla luopua kuin seinistä. Tietysti haaveilen nyt jo kovasti, millaisessa kodissa sitten joskus Suomessa asuisimme ja miten kutsun sitten sinne rakkaat paluujuhliin.

Täällä ulkomailla asuessa Suomen reissuja odottaa kuin kuuta nousevaa. Sitä suunnittelee mitä kaikkea tekee, mitä syö, fiilistelee miten raikasta se ilma onkaan ja miten puhtaita metsät ympärillä. Sitten katupöly – asia, jonka olemassaolon olin jo lähes unohtanut – tunkeutuu silmiin ja kurkkuun. Ja ainoat mukanani olevat kengät ovat mustat mokkanahkatennarit valkoisilla pohjilla! Siis uskomattoman typerä valinta, nehän ovat pölystä lopullisesti harmaantuneet parin päivän jälkeen.

Nastarenkaiden tauoton rapina bussipysäkillä seisoessa raivostuttaa. Sitä paitsi missasin sen bussin, koska asetuin vain pysäkillä etualalle ja hymyilin. Vasta kun kuski ei tuntunut hidastavan ollenkaan, heilutin kättäni, eikä hän enää ehtinyt pysähtyä. Kylläpä sitä tottuukin hassuihin asioihin, täällä Tanskassa kun ei tarvitse heilutella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joudun odottamaan uutta bussia puoli tuntia. Pysäkille kanssani tulee maahanmuuttajataustainen nainen, joka manaa katupölyä (kätevä small talk -aihe). Hetken vajoan puhelimeni syövereihin, sitten laitan se pois ja kysyn häneltä, miten pitkään hän on ollut Suomessa. Juttelemme koko odotus- ja bussimatkan, melkein tunnin yhteensä. Hän kiittää lämpimästi juttutuokiosta ja minusta tuntuu, että hän todella tarkoittaa sitä. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan ja nyt tiedän miten toivoisin.

Tuttujen ruokien pakkaukset näyttävät ihan hassuilta kaupassa. Tuulipukujen kahina kuuluu kaupungillakin. Puut ovat uskomattoman hoikkia, näinkö kapeita tosiaan? Ihmiset kulkevat harvemmassa, puhuvat hiljaa ja silti he pitävät ovea auki tuntemattomalle ja katsovat silmiin. Pakkasaamun ilma tuntuu julman kuivalta. Valo on äärettömän kaunis. Suihkussa vesi on niin silkkisen pehmeää, ettei sieltä malttaisi tulla ollenkaan pois.

Koko kehoon laskeutuu mieletön rentous – huomaan, että olen Tanskassa koko ajan vähän varuillani ja hieman jännittyneessä tilassa, tarkkailen enemmän miten pitäisi käyttäytyä ja punnitsen, mitä kieltä missäkin tilanteessa käyttäisin. Yritänkö sönköttää tanskaa vai vedänkö suosiolla enkuksi. Suomessa puhe tulee miettimättä, oikeat sanat soljuvat suustani oikealla hetkellä, tiedän vaikuttavani kohteliaalta ja positiiviselta, mistä tanskaksi en koskaan voi olla varma. Jään suustani kiinni joka paikkaan, tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Leikit vievät poikani ja hänen parhaan ystävänsä uskomattomiin fantasiamaailmoihin, eikä jää epäselväksi, miten paljon lapsi nauttii kun saa leikkiä omalla kielellään, mielikuvitella ilman rajoituksia ja toinen on vieläpä mukana siinä. Tällaista on olla kotona.

Mutta ympäristön harmaus tuntuu iskevän vasten kasvoja ja lamaannuttavan. Kyllä, Tampere on yksi suuri työmaa ja alkukevät vuodenajoista ankein, mutta miksi jokaisen talonkin pitää olla harmaa? Miksei missään näy mielenkiintoisen muotoisia ikkunoita tai hauskoja parvekkeita, edes uudisrakennuksissa? Kaikki on niin perin käytännöllistä. Tanskassa hupsut ratkaisut raivostuttavat joskus, mutta väriä ei puutu. Yhtäkkiä olenkin onnellinen, että pääsen sinne vielä takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja täällä me nyt ollaan, meidän kodissa ja arjessa Tanskassa. Odottamassa tietysti aina seuraavaa Suomen reissua ja suomalaisia vieraita, mutta onnellisina juuri nyt juuri tässä.