DUUNISSA TANSKASSA – MITEN TYÖKUVIOT EROAVAT SUOMESTA

Muutama vuosi sitten pyörittelin mielessäni suurta ja mahdottoman tuntuista unelmaa. Halusin kokea, millaista olisi asua ja etenkin työskennellä ulkomailla jonkin aikaa. Mitään tarkkaa ajatusta kohdemaasta ei ollut, eikä edes työtehtävistä – mielessäni olin varmaan baarimikkona jossain auringon alla. En kai oikeasti uskonut, että haave edes toteutuisi, kunhan lämpimikseni unelmoin.

No, ääneen lausutuilla unelmilla on outo tapa vetää toteutuksia puoleensa. Päädyimme muuttamaan Tanskaan melkein kaksi vuotta sitten kun mieheni sai täältä mielenkiintoisen työtarjouksen. Ilmasto täällä on kaukana täydellisestä, mutta toisaalta olen päässyt kokemaan paljon inspiroivia asioita ja työskentelemään omalla alallani markkinoinnin parissa. Siitä olen tosi iloinen!

Olen jo muutaman kuukauden miettinyt, että haluaisin kirjoittaa jotain työskentelystä täällä ja viimein toteuttaa postauksen kysymys-vastaus-tyylillä Instagramissa. Te kysyitte ja nyt minä vastaan.

IMG_0756

Miten työnhaku eteni?

Aloin etsimään töitä kun olimme asuneet täällä puolisen vuotta. Keskityin hakemaan vain ns. oman alan töitä eli markkinoinnin pestejä (olen KTM, pääaineena markkinointi). Aktiivista työnhakua kesti noin 7 kk ennen kuin lopulta sain työpaikan. Alussa sain sovittua tosi paljon ns. kahvitapaamisia, joista olin tosi innoissani. Olin aika pettynyt kun tajusin, että ne eivät olleet mitään lupauksia töistä ja monet lupaavan kuuloiset alut kuivuivat kasaan.

Noin puolen vuoden jälkeen laajensin maantieteellistä aluetta reilusti ja se kannatti. Vaikka toimisto sijaitsee 80 kilometrin päässä kotoa, on arki sujunut yllättävän hyvin, koska pystyn tekemään paljon etätöitä. Yllättävää kyllä, aika monet tanskalaiset pendelöivät kohtuullisen pitkiä matkoja.

Tuo 7 kk ei oikeastaan lopulta ollut kovin pitkä aika, vaikka se siltä tuntuikin. Omaa fiilistä helpotti se, että kielitaito / verkostojen puute olivat selkeät syyt, joiden takia homma ei onnistunut aiemmin. Ajoitushan oli lopulta enemmän kuin loistava, koska aloitin työt heti vuoden opintovapaani päätyttyä.

Täällä päin on tosi paljon ulkomaalaisia ja natiivienglannin puhujia, joille jään luonnollisesti kakkoseksi, jos ajattelee vaikka sisällöntuotantoa enkuksi.  Tanskan kielitaidon pitää olla äärettömän vahva, että pystyy kilpailemaan paikallisten kanssa töistä. Niinpä monet suomalaiset, varsinkin markkinoinnin parissa työskentelevät, löytävät oman paikkansa Suomi-kytkösten parista.

Miten työpäiväsi eroaa Suomen ja Tanskan välillä?

Teen täällä paljon enemmän kotoa käsin töitä kuin Suomessa ja taas toimistopäivinä kuljen kaksi tuntia suuntaansa junalla. Siinä varmasti suurin ero. Eli kotipäivät ovat aika rentoja ja pidän ne suhteellisen lyhyinä kun taas toimistopäivinä koko hommaan menee helposti yli 12 tuntia. Suomessa ajoin autolla konttorille 10-15 minuuttia ja pidin etäpäiviä ehkä pari kertaa kuussa sekä istuin tosi paljon palavereissa.

Työskentelen saman tyyppisessä in house -markkinointitiimissä kuin Suomessa, mutta täällä minulla ei ole esimiesvastuuta. Palavereja on myös aika paljon vähemmän ja suuri osa niistä käydään Skypen välityksellä niin, että porukkaa on mukana eri maista. Ehkä sanoisin, että vaikka tekemistä on täälläkin tosi paljon, niin Suomessa olin kiireisempi ja nyt pystyn aikatauluttamaan työtäni vapaammin.

Lisäksi minulla on tavallaan kaksi tiimiä, Suomen kollegat ja Tanskan kollegat. Toki sitten sekin ero on, että täällä käytän päivittäin vähintään kolmea kieltä. Puhun ja kirjoitan englantia, teen tosi paljon käännöksiä tanskasta ja ruotsista sekä monet firman tiedotteet ja palaverit ovat tanskaksi.

Päivärytmissä on konttoripäivinä sellainen iso ero, että syön aina firman tarjoaman, ihanan aamiaisen klo 8.30 ja lounaalle porukka menee vasta yhden maissa. Olen aika hyvin omaksunut tämän rytmin. Lounas on yleensä kaikilla mukana eväinä ja siihenkin olen totutellut. Suomessa en ikinä syönyt aamupalaa ja lounaalle hipsittiin tiimikavereiden kanssa ravintolaan ihan viimeistään 11.30. Etäpäivinä taas pyrin harrastamaan liikuntaa aina aamuisin (se onnistuu kätevästi samalla kun vien pojan kouluun) ja syön lounasta tosi aikaisin, usein jo kymmenen maissa.

Miten työelämä Tanskassa poikkeaa suomalaisesta?

Minusta se ei lopulta poikkea erityisen paljon. Täälläkin on tapana, että tehdään ihan kohtuullisen mittaista päivää ja arvostetaan työn ja vapaa-ajan tasapainoa – toki riippuen paljon työtehtävistä, asemasta ja alasta. Yleisesti ottaen Tanskassa on epähierarkkinen kulttuuri ja yksilöön luotetaan paljon. Tanskalaiset eivät pahoittele asioita tai tuo esiin epäonnistumisia yhtä helposti kuin suomalaiset, rehellisyysmyytissä on siis perää. Huomioikaa, että kirjoitan tätä todella lyhyellä työkokemuksella Tanskasta, joten saatan olla hyvinkin väärässä, mutta tällainen fiilis minulla on.

Tanskassa on huomattavasti helpompaa irtisanoa työntekijöitä kuin Suomessa, eikä esimerkiksi YT-neuvotteluja tarvitse pitää samalla tavalla. Lisäksi työttömillä on käytössä aktiivimalli, josta minulla ei ole kokemusta, mutta ilmeisen tarkkaan siinä pitää työnhakuaan ja kursseja raportoida.

Minulla on sellainen fiilis, että täällä työmarkkinat ovat dynaamisemmat. Porukkaa tulee ja menee enemmän, potkut ovat yleisiä, mutta toisaalta myös uusia paikkoja aukeaa tiheään tahtiin.

Yksi jännä ero on, että täällä ei useimmissa firmoissa ole käytössä työterveyttä vaan kaikki käyvät omalla kunnallisella lääkärillään. Täällä lääkärisysteemi on aika erilainen kuin Suomessa muutenkin, siitä voi lukea hieman tästä postauksestani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko palkkatasossa eroa Suomen ja Tanskan välillä?

Varmasti riippuu tosi paljon alasta ja työtehtävistä. Tanskalaisten keskipalkka on kyllä korkeampi, mutta toisaalta täällä on todella paljon kovempi verotus ja yleinen hintataso ehkä reilut 20 % Suomea kalliimpi. Käteen jäävässä osuudessa ei kauheasti kyllä eroa ole.

Onko tanskalaisilla töissäkin hyggeä?

No on! Nämähän ovat täällä tarkkoja, ettei valaistus saa olla liian kirkas ja meilläkin on toimistolla tosi hämärää (siihen on ollut totuttelemista). Sateisina päivinä joka puolella on kynttilöitä ja lyhtyjä. Toimistolla on paljon sohvia, tyynyjä ja taljoja, joita sitten siirrellään tarpeen mukaan. Astiat ovat tosi nättejä ja pöydillä usein kivoja asetelmia. Avokonttori ei ole mitenkään erityisen hiljainen.

Onko haasteita kielen takia?

Voi kyllä! Minä ja mieheni olemme molemmat työpaikkojemme ainoat ulkomaalaiset ja aika usein löydämme itsemme tilanteesta, jossa kaikki ympärillä puhuvat vain ja ainoastaan tanskaa. Siitä syntyy aika ulkopuolinen olo, voin kertoa.

Se hyvä puoli siinä on, että olen oikeasti oppinut ymmärtämään paljon enemmän sen jälkeen kun aloitin työt. Mutta kyllä se arkipuhe on vieläkin välillä täysin mahdotonta seurata! Palavereissa ja työasioissa jo ymmärrän lähes kaiken – lounaskeskusteluissa en lähes mitään. Ja välillä ei vaan jaksa pinnistellä, vaikka ehkä ymmärtäisikin, jos tosi kovasti yrittäisi. Ja toisaalta mullahan on oma salakieli eli suomi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Millainen lainsäädäntö Tanskassa on mm. työaikojen suhteen?

Täysi työviikko on 37 tuntia. Täällä ollaan aika aamuvirkkuja, monet aloittavat työt jo aikaisin. Varmaan tosi monella työpaikalla on käytössä saman tyyppiset joustot kuin Suomessa. Yleistä täällä on, että maanantaista torstaihin tehdään vähän pidempää päivää ja perjantaina selkeästi lyhyempi.

Miten lomat eroavat?

Täällä lomat siirtyvät työntekijän mukana yleensä uuteen yritykseen eli lomien kerryttämistä ei tarvitse aloittaa aina alusta. Kertymä menee aika lailla samaan tapaan kuin Suomessakin. Vuosilomaa on 5 viikkoa, jonka lisäksi on 5 irtopäivää (“feriefridage”), jotka saa käyttää pitkin vuotta esim. pyhien yhteydessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten helppoa tai vaikeaa oli päästä ulkomaalaisena työyhteisöön “sisälle”?

No rehellisyyden nimissä ei se erityisen helppoa ole ollut. Varmaan kielen lisäksi se, että teen niin paljon töitä etänä, on vaikeuttanut osaltaan aika paljon kun en ole päivittäin läsnä. Nyt lähes vuoden jälkeen alkaa kuitenkin tuntua, että olen jo osa porukkaa. Ja minullahan on Suomessa myös työkavereita, joiden yhteisöön olen kyllä päässyt sisälle aivan ihanasti.

Oletteko suunnitelleet, kuinka pitkään aiotte asua Tanskassa vai töiden ja fiiliksen mukaan?

Varmaa on se, että me kyllä palaamme Suomeen. Mutta tarkkaa suunnitelmaa ei vielä ole.

Miten hanskaat koti-ikävän Suomeen vai onko sitä?

Toki on ja vaihtelevasti. Välillä on päiviä, jolloin aivot tökkivät, kielten puhumisesta ei tule mitään ja tekisi mieli vain puhua suomea. Mulla oli Suomessa ihana työyhteisö, jonka kanssa nauramista on ikävä. Ylipäätään rakastan tilannehuumoria ja sitähän ei pääse niin helposti syntymään kielimuurien takaa.

Täällä Tanskassa talvi on sateinen, pimeä ja tylsä, noh sellainen kuin Suomessa nyt. Viime talvena katselin lumisia kuvia somesta ja ikävöin niin että rintaa puristi. Kevät taas on täällä mielettömän kaunis, silloin en tosiaankaan kaipaa Suomen katupölyä. Omaa saunaa ja suomalaista metsää on toisinaan ikävä, etenkin miehellä.

Ikävöin erityisen paljon kotimaata aina kun pitää hoitaa lääkäriasioita tai jotain viranomaisjuttuja. Tietysti ikävöin todella paljon perhettä ja ystäviä, mutta heidän kanssaan yhteydenpito on aika helppoa nykyään – ainakin jos vertaa vuosiin 2002 ja 2006, jolloin olin Jenkeissä ja Itävallassa pätkät. Ja kun tiedän, ettei tämä ulkomailla asuminen ole ikuista, niin olen pystynyt suhtautumaan ajoittaiseen ikävään hyvinkin positiivisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos kaikista loistavista kysymyksistä! Lisääkin saa mielellään esittää kommenttiboksin puolella.

P.S. Täältä löytyy vanhempi postaukseni töiden aloituksesta.

TULEVAN KODIN UNELMALISTA

Ehkä osa blogini seuraajista muistaa, että myimme viime keväänä Suomen rivitalokotimme, koska paluun aikataulu oli epäselvä ja ajatuksemme unelmien kodista olivat hieman muuttuneet. Jo ennen Tanskaan muuttoa kävimme nimittäin muutamissa asuntoesittelyissä ja pyörittelimme unelmia mm. järven rannalla asumisesta. Tuntui, että edellisen kodin myyminen oli askel oikeaan suuntaan – voisimmehan tehdä sitten nopeitakin ratkaisuja kun asiat etenevät.

Jatkuvasti elämääni häiriköivä järjen ääni muistutti toki, että esimerkiksi tuo järvinäköala on varsin epärealistinen haave, mutta on tässä muitakin järjetöntä toteutunut viime vuosien aikana. En siis anna sen turhaan vaientaa innostustani.

Mitä sitten toivomme tulevalta kodiltamme, sitten kun paluu Suomeen jossain vaiheessa koittaa? Tämä on aihe, jota olemme pohtineet paljon ja juuri nyt haavelista näyttää suunnilleen tällaiselta.

Alvhem-parveke
kuva: Alvhem

Näkymät ovat tärkeät – järvinäköala on ykköshaave 

Olen haaveillut järven rannalla asumisesta jo monta vuotta ja se vain vahvistuu. Oma ranta olisi toki aivan unelmien täyttymys, mutta “pelkkä” näköalakin järvelle saisi sydämeni pakahtumaan. Tietysti jos asuttaisiin meren rannalla (rakastan merta!), niin näkymä merelle olisi vähintään yhtä ihana.

Vaihtoehtoisesti metsäinen näkymä tai jopa kiva kaupunkinäkymäkin olisi mukava. Pääasia, että näkymässä on jotain tosi ihanaa.

Kompaktit neliöt 

Olemme valmiita asumaan ahtaammin kuin aiemmin. Tällä hetkellä vuokrakolmiomme Tanskassa on 70-neliöinen ja periaatteessa mahtuisimme tämänkin kokoiseen, mutta mieluiten oma koti saisi olla noin 90-neliöinen. Tässä on tapahtunut melko iso muutos, sillä vielä pari vuotta sitten haaveilin jatkuvasti isommasta kodista ja vähintään neljästä makuuhuoneesta. Nyt en kyllä yhtään jaksa muistaa, mihin sitä neljättä makuuhuonetta edes suunnittelin käyttäväni.

Toimiva sijainti 

Sijainti on tietenkin tosi tärkeä asia. Me olemme tykänneet asua nämä viimeiset pari vuotta kaupunkialueella, hyvien kulkuyhteyksien ja pyörämatkojen päässä – sitä olisi ihana jatkaa. Mutta minulle myös rauhallisuus on tosi tärkeää, enkä ole valmis asumaan aivan keskustassa tai tosi vilkkaan kadun vieressä. Mielummin siis hieman kauempana, rauhallisen kadun varrella kuin ytimessä liikenteen keskellä. Pääasia, että julkiset kulkuyhteydet ovat toimivat.

Esimerkiksi Tampereella tällaisia unelmien sijainteja olisivat lähellä keskustaa, mutta kuitenkin omassa rauhassaan lepäilevät Pyynikki ja Pispala. (Ah niin epärealistista, mutta ei nyt taas lähdetä sille linjalle.)

Toki sijainti voi osoittautua täydelliseksi jossakin täysin yllättävässäkin paikassa, senhän ratkaisevat sitten aikanaan tulevat työ- ja koulukuviot.

Kerrostalo on OK – parveke tarvitaan

Olemme valmiita asumaan kerrostalossa, mutta parveke on tärkeä. Erillistalo olisi ehkä kaikkein mieluisin asumismuoto.

kitchen inspo _ bobedre 1
kuva: BoBedre

 

Laadukas keittiö

Tämä on siitä helppo kriteeri, että keittiön voi aina remontoida, eikä sitä ole pakko tehdä edes heti. Joka tapauksessa pitkällä aikavälillä haluamme, että kodissamme on laadukas keittiö. Integroidut hyvät kodinkoneet, induktioliesi, linjakas ulkomuoto, mieluiten keraamiset tasot. Tähän haluamme panostaa.

kitchen inspo bobedre 2
Kuva: BoBedre

Sauna

Tämä on se asia, jota mieheni on kuulemma kaivannut Suomesta kaikkein eniten. OK, olen kyllä samaa mieltä, sauna on tärkeä.

SE jokin juttu – katseenvangitsija, joka jää mieleen

Tämä jokin juttu on sellainen asia, josta on todellakin tullut meidän juttu. Usein kun selailemme asuntoilmoituksia täällä Tanskassa (jep, teemme sitä paljon ihan huvin vuoksi ja inspiraation takia), pohdimme aina ääneen, onko asunnossa SE. Siis se jokin juttu. Ja yleensähän täällä on.

Se voi olla arkkitehtooninen yksityiskohta, erityisen kauniit ikkunat, leveät ikkunalaudat, tyylikkäät patterit, jännät listat, ovelan muotoinen huone, poikkeuksellinen huonekorkeus, mielenkiintoiset väliovet, erityisen upea parveke, vanha hirsi- tai tiiliseinä, hieno näkymä ikkunoista. Melkein mitä vain. Eikä missään nimessä tarvita näitä kaikkia.

Ihanteellista tietysti olisi, jos tuo juttu olisi ns. valmis elementti (vaikkapa se huonekorkeus tai upeat ikkunat, joiden perään täällä Tanskassa jaksan päivittäin huokailla), mutta tarvittaessa sen voi toteuttaa kyllä jälkikäteen remontillakin.

alvhem-inspo-kirjahylly
Kuva: Alvhem

Tilaa pianolle, kirjoille ja illallisvieraille

Minulla on varastossa piano, jolle pitää tietysi löytää paikka. Sen sijoittaminen asettaa aina hieman erityisvaatimuksia asunnolle. Mieheni olisi valmis luopumaan koko “hankalasta kapistuksesta”, mutta minä en tietenkään suostu! Sitä paitsi hänellä itsellään on sähkörummut.

Suhteellisen iso ruokapöytä olisi kiva saada mahtumaan, koska tykkäämme kutsua kavereita kylään. Sen sijaan vierashuonetta ei välttämättä tarvita, vaikka se tietysti ihana olisikin. Täällä vuokrakodissa on majoitettu vieraita ihan onnistuneesti ilmankin.

Lisäksi haaveilen kirjahyllystä – se on jo paljon helpompi juttu, koska hyvin monenlaiset ja pienetkin kirjahyllyt kelpaavat mainiosti.

Alvhem-kirjahylly2
Kuva: Alvhem

Jotain pysyvää – meidän oma tyyli

On todella hienoa, että meille on miehen kanssa hioutunut tosi samanlainen tyyli vuosien varrella. Ei siis yhtään tarvitse vääntää kättä siitä, että toinen tykkäisi ratkaisuista, joita toinen inhoaa.

Meillä on molemmilla ajatus selkeästä, raikkaasta pohjoismaisesta kodista, jossa saa olla myös kontrasteja ja värejä huonekalujen ja maalattujen seinien muodossa. Lattia tulee olemaan hyvinkin vaalea, kiintokalusteet ja keittiö todennäköisesti valkoiset. Mikäli kodissa olisi jotain vanhaa, haluaisimme molemmat sitä vaalia.

Tanskasta hankitut aarteet tulevat tietysti pääsemään paraatipaikoille ja myös valokuvaharrastukseni haluaisin saavan kodistamme aiempaa enemmän tilaa.

Näistä jutuista syntyy se meidän oma tyyli, jonka voi testatusti toteuttaa tosi monenlaisten seinien sisään. Myös vuokrakotiin – vuokralla asumista kun on vielä tiedossa vielä varmasti pitkäänkin.

inspo _ spisestue
Kuva: BoBedre

Ei kai tässä sitten muuta kuin lämmittelemään välejä pankkien suuntaan…

Haaveilu on ihanaa, vai mitä?