Joulukuussa on aina jotain sellaista taikaa, että mieli herkistyy miettimään kiitollisuuden aiheita ja katsomaan kulunutta vuotta taaksepäin. Ja nythän ei ole loppumassa pelkästään tämä vuosi vaan kokonainen vuosikymmen. Talviauringon säteet ja Chisun huikea Onni-kappale saivat minut tarttumaan kameraan ja ajatukset vaelsivat siihen, miten ohikiitävässä hetkessä olen juuri nytkin.

ei toistoa saa
variointeja vaan
juuri tällaista kauneutta
ei saa samanlaista
tartutaan kii
painetaan sydämiin
tämä hetki
tämä onni

Vuosi 2019 on ollut hyvä. Paljon tasaisempi kuin edeltävä vuosi, jolloin muutimme koko perheen elämän Tanskaan, mutta on tällekin vuodelle muuttujia ja seikkailuja riittänyt.

Tänä vuonna pojastani tuli kolmekielinen. On ihan hullua ajatella, että vielä vuosi sitten hän ei puhunut vielä yhtään englantia ja vain muutaman sanan tanskaa. Itse asiassa ensimmäiset englanninkieliset lauseet tulivat nimenomaan viime joululoman jälkeen ja vuodessa sen jälkeen tapahtunut kehitys huimaa päätä näin aikuisen näkökulmasta. Nyt nimittäin höpötetään molempia menemään uskomattomalla vauhdilla ja sanastolla. Lisäksi hän osaa vielä lukea ja kirjoittaakin molemmilla kielillä. Ei tietenkään virheettömästi, mutta kukapa 7-vuotiaalta sellaista odottaisikaan.

Kaksikielinen kansainvälinen koulu on ollut todella hyvä ja vaikka aluksi kaksi uutta kieltä hirvitti ihan kaikkia osapuolia (varmasti myös opettajia, haha), niin päätös on osoittautunut oikeaksi. Tämän kuluneen syksyn eli toisen kouluvuoden aikana kielellinen kehitys on ottanut jättiharppauksia ja tällä hetkellä toiveena olisi, että poika voisi jatkaa kansainvälisessä koulussa vielä aikanaan Suomessakin.

Kesällä 2019 toteutimme pitkäaikaisen haaveen Azorien matkasta ja se oli aivan upea! Oikein hävettää, etten ole vieläkään saanut kirjoitettua blogipostausta tästä matkastamme maanpäälliseeen paratiisiin, mutta kyllä sellainen vielä joskus on tulossa. Loma oli joka tapauksessa vielä upeampi kuin osasin odottaa – luonto oli mahtava, valas- ja delfiinisafari ylitti odotukset, ruoka oli ihanaa ja Ponta Delgadan kaupunki oikein suloinen.

Itselleni olin asettanut tälle vuodelle yhden ison tavoitteen: löytää töitä Tanskasta. Alkuvuoden fiilikset olivat äärettömän sekavat, oikeastaan surulliset. Hain töitä ilman menestystä (ja opiskelin hyvällä menestyksellä) ja jännitin samalla, onko minulle vielä töitä tarjolla opintovapaan jälkeen Suomessa – ja jos on, niin millaisia ja haluanko vielä palata. Lopulta tein yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä ja päätin kieltäytyä minulle tarjotusta Suomen työpaikasta.

Ja niin vain siinä sitten kävi, että sain uusia työhaasteita Tanskasta, itse asiassa kaksin kappalein. Teen päivätyötä neljänä päivänä viikossa markkinoinnin parissa ja lisäksi valokuvaan ja stailaan (sisustus)kuvia freelancerina. Tämä yhdistelmä on ollut loistava ja juuri nyt elämäntilanteeseeni sopiva. Vaikka kaikissa töissä on rankkoja juttuja ja myös niitä ei-niin-kivoja haasteita, niin kokonaisuutena olen viihtynyt töissä todella hyvin ja myös tässä maassa aiempaa paremmin työssäkäyvänä aikuisena.

Töihini Tanskassa voit kurkistaa mm. näiden blogipostausten kautta:

Postaus töiden aloituksesta Tanskassa

Postaus nelipäiväisestä työviikosta

Stailausprojektini tanskalaiselle brändille NAV Scandinavialle

kaikki oikein on nyt
olet selviytynyt
muistatko silloin
sua itketti illoin
tartutaan kii
painetaan sydämiin
tämä hetki
tämä onni

Vuoden kohokohtia ovat olleet myös ehdottomasti kaikkien rakkaiden vierailut täällä meillä päin. Siskoni, vanhempani, ystävät, entiset työkaverit… ette uskokaan, miten paljon teidän vierailuitanne on odotettu ja miten paljon ne meille merkitsevät! Kiitos kun olette ja kiitos kun matkustatte. Saatte meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja se on hienoin mahdollinen tunne.

Kulunut vuosikymmen on ollut varsin värikäs ja onnellinen. Se on toteuttanut monta suurta ja pientä unelmaa. Olemme menneet naimisiin, ostaneet ja myyneet pari asuntoa, saaneet oman lapsen, vaihtaneet työtehtäviä, muuttaneet Tanskaan ja kokeneet monen monta seikkailua näissä väleissä. Ihanimpia asioita on myös se, että minusta tuli täti!

Vaikka joitakin asioita voisin muuttaa (kuten tehdä järkevämpiä asunto-ostoksia ja stressata vähemmän vauva-arjesta tai tietyistä työasioista), niin tämä vuosikymmen on kyllä ollut ihan uskomaton. Kokonaisuudesta en vaihtaisi mitään.

Pitääpä alkaa pohtia tosissaan, mitä sitä toivoisi seuraavalta vuosikymmeneltä, sillä unelmilla on näemmä hurja taipumus toteutua.

Mieli täynnä rakkautta ja kiitollisuutta,

Suvi

P.S. Kuvissa vilahtelee tänä vuonna toteutunut materialistinen haave eli vanha ja jo patinoitunut second hand-ostokseni, Louis Poulsen PH5 Classic. Aika ihana, eikö?