IHANA & HELPPO OMENAPIIRAKKA ILMAN KANANMUNAA

Tykkään kerätä talteen helppoja munattomia reseptejä ja nyt tuli uusi sellainen vastaan. Alun perin bongasin reseptin ja sain leivontainnostuksen Muoti mielessä -blogin Annelta.  Annen jutut ovat aina niin ajankohtaisia ja kuvat inspiroivia.

Täällä Tanskassakin on nyt kotimaisten omenien kausi. Itse en voi nykyään syödä omenaa ollenkaan raakana, mutta kypsennettynä kyllä, joten oli pakko päästä leivontahommiin omenahimossani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reseptissä oli mukana kanamuna, jota poikani ei voi syödä, joten päätin vain kokeilla jättää sen pois ja laittaa hieman enemmän maitoa nesteeksi. Hyvin onnistui ja piirakasta tuli todella ihanaa. Se oli hyvää tuoreena ja lämpimänä, mutta vielä parempaa seuraavana päivänä jääkaapissa levänneenä. Kolmannesta päivästä en osaa sanoa, koska niin pitkälle ei päästy, heh.

Muuten näissä kuvissa näkyvät kulhot ovat ihan lemppareitani. Tuon pilkullisen House Doctorin “lautasen” ostin viime talvena ja se on niin kaunis. Iittalan Teema-sarjan suorakaiteen muotoinen vuoka on meillä käytössä lähes joka päivä. Se on niin kivan kokoinen ja kestää myös uunin helposti.

Omenapiirakka munaton 2.jpg

Helppo omenapiirakka, munaton

Taikina:
200 g voita
1 ½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl kevytmaitoa

Täyte:
noin 4-5 omenaa
kanelia

Sulata voi. Sekoita voisulaan sokeri ja jauhot. Erota taikinasta reilu desi pinnalle ripoteltavaksi. Sekoita lopun taikinan joukkoon leivinjauhe, vaniljasokeri ja maito. Kaada ja levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Viipaloi omenat. Asettele viipaleet pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia (ja ripaus sokeria, jos haluat toooosi makeaa) sekä muruseos.

Paista uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muut munattomat reseptit blogissani:

Vegaaninen suklaakakku

Munattomat siirappikeksit

SYYSKUUN ENSIMMÄINEN VIIKKO

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Säiden herra on ilmeisesti lukenut kalenteriaan hyvin kirjamellisesti, koska juuri silloin kun vaihtui syyskuuksi, valo muuttui, sumu valloitti aamuiset moottoritiet, sade rummutti iltaisin ikkunoita ja tanskalainen tuuli muistutti todellisesta olemuksestaan.

Allekirjoitin tällä viikolla vakituisen työsopimuksen nykyiselle työnantajalleni, jei, ja tulen jatkossa tekemään myöskin hieman enemmän töitä kotoa käsin – käyn 80 km päässä sijaitsevalla konttorilla vain kaksi kertaa viikossa. Niinpä päätin irtisanoa ylikalliin autoni sopimuksen ja siirtyä kulkemaan työmatkoja junalla.

Noh, keskiviikkoyönä autoani oli naarmutettu kadulla ja selvittelin tanskalaisen poliisin ja vakuutusyhtiön kanssa tilannetta. Voin kertoa, että Google translatoria on taas tarvittu kaikenmaailman  vahinkoilmoitusten teossa, tällaiset asiat harvemmin löytyvät englanniksi täällä, vaikka muuten kaikki toki puhuvat enkkua. Mikä tuuri, että tämä sattui juuri nyt kun leasingia olisi ollut enää kuukausi jäljellä! Homma tulee kyllä kuntoon, mutta mulla on melko jättimäinen omavastuu, noin 800 euroa.

Lisäksi lupauduin mukaan kansainvälisen koulun vanhempainyhdistykseen ja meidän ihana vakkarilapsenvahti sai uuden duunin eikä pysty enää auttamaan meitä. Tätähän elämä on, hyviä uutisia ja sitten ärsyttäviä sattumuksia, ja kaikki tapahtuu yleensä samaan aikaan.

Viestittelin viikolla ihanan suomalaisen Eppusen kaapilla-blogia kirjoittavan Heidin kanssa, joka asuu tässä tunnin junamatkan päässä ja me päätettiin extempore lähteä lauantaina Aarhus cityyn shoppailemaan ja syömään. Aivan parasta! Täällä oli sattumalta paljon tapahtumia ja konsertteja tänä viikonloppuna ja todella hyvä tunnelma keskustassa. Heidi myös otti mun kameralla muutamia ihania kuvia, tosi taitava hän on.

Nämä kuvat otettiin Latinalaiskortteleissa, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että tunnelma on “ranskalainen”. Joskus 90-luvulla turisteja on houkuteltu kuulemma ranskalaiskampanjalla kaupunkiin. Noo, sitä en tiedä houkuttelisiko tämä minua, omasta mielestäni tanskalainen on parempi kuin ranskalainen ja nämä talothan täällä ovat nimenomaan vanhoja tanskalaisrakennuksia. Ihana alue joka tapauksessa – paljon ravintoloita, kahviloita, pieniä putiikkeja ja hyggeä.

Joskus olen muuten vähän ihmetellyt, että miksi ulkomailla asuvat suomalaiset hengailevat toistensa kanssa, mutta nyt kyllä ymmärrän hyvin. On niin ihanaa vaihtaa kuulumisia omalla kielellään sellaisen ihmisen kanssa, joka TÄYSIN ymmärtää, mistä puhun. Ja jotenkin myös muut täällä Tanskassa asuvat suomalaiset ovat osoittautuneet luonteeltaan aivan ihaniksi ihmisiksi. Kai se vähän sellaista avoimuutta, hulluutta ja erityistä positiivisuutta vaatii muuttaa toiseen maahan ylipäätään.

Mukavaa syyskuun jatkoa!