MUISTIINPANOJA ELÄMÄSTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alan olla tottunut Tanskan jatkuvaan tuuleen. Se on vähän niinkuin pakkanen Suomen talvessa, kuuluu asiaan ja on varustautumiskysymys. Edelleenkään en ymmärrä tanskalaisnaisten tapaa pitää pitkät, keskijakauksella olevat (tietysti värjäämättömät tai hyvin luonnollisesti raidoitetut) hiukset auki ja painella menemään ilman pipoa säässä kuin säässä. Mutta heidän hiuksensa näyttävät upeilta ja laskeutuvat täydellisesti siitä huolimatta. Itselläni on tukka täällä aina järkyttävässä takussa, vaikka se on vain polkkamittainen. Lisähuomiona se, että tanskalaisilla lapsillakaan näkee harvoin pipoa päässä. Ehkä omat korvani vaan ovat niin kylmänarat siksi, että aina on lapsena lyöty pipo päähän kun asteet putoavat alle kahdenkympin.

IMG_5109

Lapsi saa aina valtavan puheripulin kun haen hänet koulusta. Suomessa hän oli päiväkodin jälkeen hiljaista poikaa, mutta sielläpä hän höpöttelikin epäilemättä tauotta omalla kielellään menemään koko päivän. Koulussa kaksi uutta kieltä rajoittavat merkittävästi ilmaisua ja muutenkin pitää olla enemmän hiljaa. Tämä purkautuu melko hauskana tarinointina joka iltapäivä.

6-vuotiaat varmaan aika usein keräilevät kaikenlaisia aarteita, joita aikuiset eivät ymmärrä. Omani halusi tuossa eräänä päivänä lisätä aarrekokoelmaansa rukkasen sisältä irronnutta nukkaa, jonka hän oli pienissä sormissaan pyöritellyt palloksi.

IMG_5087

Pystyn keskustelemaan kielikurssilla tanskaksi politiikasta ja pitämään esitelmän suomalaisesta saunakulttuurista, mutta en edelleenkään selviä ravintolassa tilaamisesta tai vaatekaupassa asioinnista ilman, että joko asiakaspalvelija tai minä pyytää vaihtamaan kieltä englantiin. Useimmiten se asiakaspalvelija. Kauhean imartelevaa, haha. Kuitenkin saan myös usein kehuja, jos edes yritän puhua tanskaa. Pystyn myöskin puhumaan tanskaa kansainvälisen luokan lasten kanssa, jotka ovat tottuneet erilaisiin aksentteihin ja osaavat useita kieliä, mutta tanskalaisen puolen koululaisten kanssa olen vaikeuksissa.

Se, että suomalaiset ihan oikeasti pitävät yleisesti ottaen lumesta paljon ja toivovat sitä olevan talvella, on eksoottinen ja ihmetystä herättävä asia.

Tanskalaiset mummot ovat hirmuisen hyvällä tuulella. En tiedä, onko niillä vain hyvä lääkitys vai näytänkö minä jotenkin hassulta, kun ne hymyilevät aina niin paljon ja katsovat silmiin. Tämä seikka korostuu, koska juurikaan kukaan muu ei katso ikinä silmiin – tanskalaisilla on ihan erityinen taito olla katsomatta ketään päin, se ilmeisesti liittyy täkäläiseen kohteliaisuuteen.

IMG_4430

Tunnen aika usein, etten ole “tarpeeksi ulkomaalainen” kun olen toisesta Pohjoismaasta. Asia on varmaan vain omassa päässäni, mutta koen, ettei meidän läheltä tulevien ole niin sosiaalisesti hyväksyttävää mainita sopeutumisen haasteista tai Tanskan huonoista puolista kuin merten takaa matkaavien. Onneksi on muut suomalaiset, jotka ymmärtävät.

Monet luulevat, että suomen kieli on hyvinkin lähellä ruotsia tai sitten vaihtoehtoisesti, että me ymmärrämme automaattisesti kielemme pohjalta hyvin venäjää. Ei sinänsä ihme, koska onhan se erikoista, miten pienen kansamme kieli voikaan olla niin uniikki näiden kahden valtavan kielialueen välissä.

IMG_4251

Yleisin asia, mitä minulta kysytään Suomesta on se, että onko koulujärjestelmä oikeasti sellainen kuin dokumenteissa näytetään ja miten siitä saadaan niin hyvä. Ehkä dokumenteissa annetaan osittain epärealistinen kuva, mutta oma ylpeyteni nimenomaan siitä, että olen korkeasti koulutettu Suomessa, on kyllä kasvanut.

IMG_4308

Tanskalainen huumori on sarkastista, kuivaa ja hauskaa. Ainakin sikäli kun siitä jotain olen alkanut ymmärtää, sillä onhan kielimuuri edelleen paksu ja korkea. Esimerkiksi varoituskylteissä ja tiedotuksissa saattaa olla aika humoristisia ilmaisuja, mikä on minusta kivaa. Itsehän olen Tanskaksi uskomattoman hidas, tylsä ja yksinkertainen, mutta ilman kielimuuria voisin kuvitella olevani täällä aika hauska.

Tanskassa kauniita sisustuksia on kaikkialla, mutta niihin hieman turtuu. Monet hyvät asiat muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Suomessa tällaisia asioita ovat metsät ja järvet, Tanskassa monipuolinen arkkitehtuuri ja huonekalumuotoilu. Usein mietin, miksi pidän tästä maasta ja sitä on hieman hankalakin eritellä. Täällä vain on jotenkin tosi rentoa ja sisustusharrastajana kauniit ympäristöt puhuttelevat.

fullsizeoutput_1cf6

 

4 thoughts on “MUISTIINPANOJA ELÄMÄSTÄ

  1. Kiva postaus. Itse muistan Tanskassa asumiseni alkuajoilta, kuinka vaikeaa minulle oli ironisen huumorin ymmärtäminen. Varmuuden vuoksi olin aina hieman närkästynyt:-). Nyt monen vuosikymmenen jälkeen on asia kääntynyt päälaelleen. Suomessa käydessäni voi joskus olla vaikeaa saada esim. sukulaisia ymmärtämään ironiaa. Minusta sitä ei käytetä niinkään usein Suomessa. Joskus tietysti ironia voi olla aika pinnallista, vältytään puhumasta asioista vakavasti.Ja taas usein se keventää raskaitakin aiheita. Kuulostaa vähän siltä, että olet todella alkanut “juurtua” Århusiin. Niitä juuria kun kasvaa koko ajan, vaikka ne syvät juuret ovatkin Suomessa. Muuten yksi hyvä puoli täällä Tanskassa:, kevät on pidempi ja loska-aikaa ei niinkään ole, päinvastoin kuin esim. Helsingissä juuri nyt. Loskaa on ihan valtavasti sään lauhtumisen ja valtavan lumentulon jälkeen. Sellaiselta säästytään.

    Like

    1. Kiitos kivasta kommentista, Frug. Tosiaan tanskalaisten sarkastisuus oli tiedossa jo etukäteen, mutta Suomessakin oman kokemukseni mukaan ironian taju riippuu ihan ihmisestä, tilanteesta ja kyllä, myös alueesta. Olen Porista kotoisin ja se on varmaan vähän muovannut tätä omaa huumorintajuani, hihih. Kyllähän minä täällä viihdyn ja yllättävän helposti sitä on alkanut juurtua. Lapsi ja hänen koulunsa tietysti auttaa, mutta ihan eniten toivoisin pääseväni täällä töihin. Sitten voisin oikeasti kokea olevani tervetullut ja osa tätä yhteiskuntaa. Saa nähdä, tapahtuuko niin ikinä. Tämä loskan puuttuminen ja pitkä kevät on kyllä kiva!

      Like

  2. Kiva postaus ja mielenkiintoista luettavaa. 🙂 Ja sun kuvat on aina kivoja! Mukavaa loskatonta kevättä sinne!

    Like

Leave a comment