KAKSI KIRPPISLÖYTÖÄ: PYÖREÄ RUOKAPÖYTÄ JA TIIKKIHYLLY

Mitä tekee opiskelija ja työnhakija tavallisena tiistaina? No tietysti kirjoittaa tunnollisesti esseitä ja työhakemuksia. Ööööö, tai sitten bloggaa sisustusostoksistaan. Mutta hei, täytyyhän mun nyt päivittää teille pari kivaa hankintaa.

Uuden tavaran ostaminen tuntuu juuri nyt jotenkin kovin kornilta. Ostamiseni on minimissään pääasiassa sen takia, että asun järjettömän kalliissa maassa, meillä on täällä pieni vuokrakoti hyvin rajallisella säilytystilalla, tuloni ovat olleet jo melkein vuoden pienet opiskelun ansiosta ja nythän en tiedä, milloin pääsen takaisin töihin tienaamaan. Olen siis kiristänyt kukkaron nyörejä ja vähentänyt ostamista ihan huolella. Tietysti taloudellinen epävarmuus on ahdistava ja pelottavakin asia, mutta kuten kaikessa, on tässäkin omat hyvät puolensa. Olen huomannut, että itse asiassa olen ostanut monia asioita ihan vain tavan vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja vaikka minulla nyt olisikin hyvä rahatilanne, niin fakta on, että me hukumme tavaraan tässä maailmassa. Jos minä tarvitsen jotain, niin on hyvin suuri todennäköisyys, että joku toinen haluaa hankkiutua eroon juuri samasta tavarasta. Juuri nyt tuntuu aika epätyylikkäältä kuluttamiselta marssia hankkimaan uusina huonekaluja, joita voisi hankkia myös käytettyinä. Kuin heittäisi ruokaa roskiin tai olisi lajittelematta jätteitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minähän en todellakaan ole mikään luonteva kirppisten kiertelijä, joten tässä on ollut opettelemista. Mutta pikku hiljaa alan selvästi tottua, sillä olen tehnyt lyhyen ajan sisällä kaksi loistavaa löytöä. Molemmat ovat sellaisia, joita olen oikeasti etsinyt!

Joku ehkä muistaa vielä marraskuussa ostamani pienen tiikkipöydän, joka oli aika eri tyylinen kuin mikään muu meillä kotona. Ajattelin jo silloin, että sen kaveriksi olisi kiva löytää kevyt ja moderni tiikkihylly – kaipasimme kipeästi hyllytilaa pojan huoneeseen aiemmin mainitusta säilytystilan puutteesta johtuen. Pidin silmäni auki second hand -putiikeissa, somessa ja tapahtumissa ja niinhän siinä sitten kävi, että juuri sopivan kokoinen hyllykkö tuli vastaan erittäin sopuisalla hinnalla. Nyt se koristaa pojan huonetta ja tykkään siitä todella paljon!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Myönnän, että olen stailannut hyllyä vähän kuviin, koska oikeasti se toimii Lego-rakennelmien säilytyspaikkana.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen juttu, josta olen haaveillut pitkään, on pyöreä ruokapöytä. Kotimme on kovin kulmikas ja se on kaivannut pehmentävää, pyöreää muotoa – itse asiassa idea oli alun perin mieheni. Sitä oikeaa on etsitty ihan meidän muutosta lähtien eli kohta vuoden! Pöydän piti olla suhteellisen pieni halkaisijaltaan, mutta jatkettava, jotta vieraiden tullessa saisi tehtyä kivan kattauksen isommallekin jengille. Ikean Bjursta-sarjan pyöreä pöytä vastasi toiveitani – ainut vain, että sitä ei myydä täällä Tanskassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaan kuinkas ollakaan, viime viikonloppuna löysin tämän pöydän paikallisesta Facebook-ryhmästä tosi edullisesti ja sehän sitten haettiin kotiin meille. Rakas mieheni ei siis tällä kertaa päässyt ainoastaan kokoamaan Ikean huonekalua, vaan myös purkamaan, jotta pöytä saatiin mahtumaan meidän pienehköön autoomme. Second hand -shoppailussa on kyllä ehdottomasti hyötyä joustavasta ja ihanasta puolisosta. Aiemmin samana päivänä se oli tuonut mulle nuo tulppaanit ruokakaupasta, sillä aikaa kun itse rentouduin joogassa ja kuntosalin saunassa. Ihan liian ihana tyyppi.

Onpas muuten aika mukavaa kun on kunnollinen ruokapöytä! Sellainen, jossa mahtuu tekemään ihan oikean kattauksen. Väliaikaiseksi hankittu musta minipöytä oli paitsi naurettavan pieni, myös niin heppoinen, ettei pöytään edes uskaltanut nojata kunnolla, haha. Nyt se pääsi meidän toiselle parvekkeelle terassipöydäksi, vaikka jännityksellä odotan, lähteekö moinen vielä matkoihinsa Tanskan keväisen tuulen mukana…

Second hand finds Visu Sillvan

Täällä tosiaan on SUPER keväistä, yli kymmenen astetta helposti päivisin ja kukkia pukkaa maasta. Jos siis talvi Tanskassa on tylsähkö ilman lunta, niin aikaisin tuleva kevät on ehdottomasti iso plussa tässä ilmastossa.

Ihanaa viikkoa!

 

MUISTIINPANOJA ELÄMÄSTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alan olla tottunut Tanskan jatkuvaan tuuleen. Se on vähän niinkuin pakkanen Suomen talvessa, kuuluu asiaan ja on varustautumiskysymys. Edelleenkään en ymmärrä tanskalaisnaisten tapaa pitää pitkät, keskijakauksella olevat (tietysti värjäämättömät tai hyvin luonnollisesti raidoitetut) hiukset auki ja painella menemään ilman pipoa säässä kuin säässä. Mutta heidän hiuksensa näyttävät upeilta ja laskeutuvat täydellisesti siitä huolimatta. Itselläni on tukka täällä aina järkyttävässä takussa, vaikka se on vain polkkamittainen. Lisähuomiona se, että tanskalaisilla lapsillakaan näkee harvoin pipoa päässä. Ehkä omat korvani vaan ovat niin kylmänarat siksi, että aina on lapsena lyöty pipo päähän kun asteet putoavat alle kahdenkympin.

IMG_5109

Lapsi saa aina valtavan puheripulin kun haen hänet koulusta. Suomessa hän oli päiväkodin jälkeen hiljaista poikaa, mutta sielläpä hän höpöttelikin epäilemättä tauotta omalla kielellään menemään koko päivän. Koulussa kaksi uutta kieltä rajoittavat merkittävästi ilmaisua ja muutenkin pitää olla enemmän hiljaa. Tämä purkautuu melko hauskana tarinointina joka iltapäivä.

6-vuotiaat varmaan aika usein keräilevät kaikenlaisia aarteita, joita aikuiset eivät ymmärrä. Omani halusi tuossa eräänä päivänä lisätä aarrekokoelmaansa rukkasen sisältä irronnutta nukkaa, jonka hän oli pienissä sormissaan pyöritellyt palloksi.

IMG_5087

Pystyn keskustelemaan kielikurssilla tanskaksi politiikasta ja pitämään esitelmän suomalaisesta saunakulttuurista, mutta en edelleenkään selviä ravintolassa tilaamisesta tai vaatekaupassa asioinnista ilman, että joko asiakaspalvelija tai minä pyytää vaihtamaan kieltä englantiin. Useimmiten se asiakaspalvelija. Kauhean imartelevaa, haha. Kuitenkin saan myös usein kehuja, jos edes yritän puhua tanskaa. Pystyn myöskin puhumaan tanskaa kansainvälisen luokan lasten kanssa, jotka ovat tottuneet erilaisiin aksentteihin ja osaavat useita kieliä, mutta tanskalaisen puolen koululaisten kanssa olen vaikeuksissa.

Se, että suomalaiset ihan oikeasti pitävät yleisesti ottaen lumesta paljon ja toivovat sitä olevan talvella, on eksoottinen ja ihmetystä herättävä asia.

Tanskalaiset mummot ovat hirmuisen hyvällä tuulella. En tiedä, onko niillä vain hyvä lääkitys vai näytänkö minä jotenkin hassulta, kun ne hymyilevät aina niin paljon ja katsovat silmiin. Tämä seikka korostuu, koska juurikaan kukaan muu ei katso ikinä silmiin – tanskalaisilla on ihan erityinen taito olla katsomatta ketään päin, se ilmeisesti liittyy täkäläiseen kohteliaisuuteen.

IMG_4430

Tunnen aika usein, etten ole “tarpeeksi ulkomaalainen” kun olen toisesta Pohjoismaasta. Asia on varmaan vain omassa päässäni, mutta koen, ettei meidän läheltä tulevien ole niin sosiaalisesti hyväksyttävää mainita sopeutumisen haasteista tai Tanskan huonoista puolista kuin merten takaa matkaavien. Onneksi on muut suomalaiset, jotka ymmärtävät.

Monet luulevat, että suomen kieli on hyvinkin lähellä ruotsia tai sitten vaihtoehtoisesti, että me ymmärrämme automaattisesti kielemme pohjalta hyvin venäjää. Ei sinänsä ihme, koska onhan se erikoista, miten pienen kansamme kieli voikaan olla niin uniikki näiden kahden valtavan kielialueen välissä.

IMG_4251

Yleisin asia, mitä minulta kysytään Suomesta on se, että onko koulujärjestelmä oikeasti sellainen kuin dokumenteissa näytetään ja miten siitä saadaan niin hyvä. Ehkä dokumenteissa annetaan osittain epärealistinen kuva, mutta oma ylpeyteni nimenomaan siitä, että olen korkeasti koulutettu Suomessa, on kyllä kasvanut.

IMG_4308

Tanskalainen huumori on sarkastista, kuivaa ja hauskaa. Ainakin sikäli kun siitä jotain olen alkanut ymmärtää, sillä onhan kielimuuri edelleen paksu ja korkea. Esimerkiksi varoituskylteissä ja tiedotuksissa saattaa olla aika humoristisia ilmaisuja, mikä on minusta kivaa. Itsehän olen Tanskaksi uskomattoman hidas, tylsä ja yksinkertainen, mutta ilman kielimuuria voisin kuvitella olevani täällä aika hauska.

Tanskassa kauniita sisustuksia on kaikkialla, mutta niihin hieman turtuu. Monet hyvät asiat muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Suomessa tällaisia asioita ovat metsät ja järvet, Tanskassa monipuolinen arkkitehtuuri ja huonekalumuotoilu. Usein mietin, miksi pidän tästä maasta ja sitä on hieman hankalakin eritellä. Täällä vain on jotenkin tosi rentoa ja sisustusharrastajana kauniit ympäristöt puhuttelevat.

fullsizeoutput_1cf6

 

VAIKUTTAVAA ARKKITEHTUURIA: AARHUS RÅDHUS

Tämä kaupunki on täynnä kiinnostavaa arkkitehtuuria, mutta yksi rakennus on itselleni ylitse muiden. Nimittäin kaupungintalo, joka on monien mielestä yksi tanskalaisen arkkitehtuurin helmistä. Samaan aikaan rakennusta on kuvailtu rumaksi, karuksi ja liian moderniksi.  Kuten siis taide yleensäkin, myös Rådhus jakaa mielipiteitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleni yksi kohokohdista täällä Tanskassa asuessa on ollut opastettu kierros, jossa pääsin kurkistamaan sisälle tähän upeaan rakennukseen ja tutustumaan sen kiehtovaan historiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arkkitehdit Arne Jacobsen ja Eric Møller olivat talon rakentamisen ja suunnittelun aikana nuoria ja innostuneita. He pääsivät suunnittelemaan uuden kaupungintalon voitettuaan arkkitehtikilpailun. He eivät kuitenkaan päässeet rakentamaan taloa täysin  voitokkaan suunnitelmansa mukaan vaan joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan kaupunkilaisten toiveesta. Esimerkiksi rakennuksessa ei alun perin pitänyt olla tornia  eikä kelloa ollenkaan vaan matalan talon oli tarkoitus kuvastaa tanskalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Kuitenkin rakennus palautettiin piirustuspöydälle ja sekä torni että kellot lisättiin suunnitelmaan kaupunkilaisten painostuksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rådhus on 75 vuotta vanha ja edelleen suurimmaksi osaksi täysin alkuperäisessä asussaan. Itse asiassa oli mielenkiintoista kuulla, miten paljon talossa tehdään työtä sen eteen, että alkuperäinen tyyli ja yksityiskohdat säilyvät – esimerkiksi mustekynien mustelokerikot ovat edelleen tallella kokoustiloissa, eikä pistorasioita läppäreitä varten näy missään. Messinkisiä kaiteita kiillotetaan ja huolletaan päivittäin. Kuitenkaan tämä talo ei ole mikään museorakennus vaan todella monen työpaikka ja muutenkin aktiivisessa käytössä. Itsekin olen osallistunut jo useampaan tapahtumaan täällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rådhus edustaa kokonaisvaltaista arkkitehtuuria. Jacobsen ja Møller suunnittelivat taloon kaiken – ikkunanpuitteista, ovenkahvoista, huonekaluista ja valaisimista seinien panelointeihin ja portaikkoihin. Huonekalusuunnittelussa heitä avusti muuan ystävä Hans J. Wegner.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arne Jacobsen suunnitteli tunnetun ja arvostetun Design Letters -kirjasintyypin nimenomaan tähän taloon ja se on edelleen käytössä kaikissa kylteissä läpi rakennuksen. Alkuperäisessä asussaan valkoiset kirjaimet on painettu tiikkipuiselle levylle. Todella kaunista! Myös todella kuuluisa ja rakastettu Roman -kello on suunniteltu tähän taloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arkkitehtuurin ja sisustuksen intohimoisena ihailijana tämän rakennuksen ja jokaisen yksityiskohdan ajattomuus on puhuttelevaa. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko nämä tilat olleet koskaan poissa muodista – tällä hetkellä ne tuntuvat olevan ainakin äärimmäisen ajankohtaisia. Rakennuksessa on lisäksi todella kaunis valo, eikä tanskalaiseen tyyliin tietenkään verhoja – silti valo ei ole ollenkaan häikäisevä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakennuksen ulkoverhoilu on norjalaista marmoria, jonka kuljettaminen 30- ja 40-lukujen taitteessa oli ilmeisen haastava projekti. Mielestäni rakennuksen pinta on hieno, mutta tiedän sen jakavan mielipiteitä. Pimeällä rakennus saa hieman sinertävän vihreän valaistuksen koristuksekseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikäli olet vierailemassa kaupungissa ja arkkitehtuuri kiinnostaa, niin talossa tosiaan järjestetään lauantaisin näitä opastettuja kierroksia, joita voin lämpimästi suositella. Kierroksella pääsee moniin sellaisiin tiloihin, jotka ovat normaalisti yleisöltä suljettuna, ja valokuvia saa ottaa joka paikassa. Hintakin on mielestäni hyvin kohtuullinen, aikuiselta 80 kruunua eli noin 11 euroa.

Lisätietoa opastetuista kierroksista löytyy täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA