Tervetuloa kurkistamaan 6-vuotiaan pikkukoululaisemme valtakuntaan täällä Tanskan kodissa!

Pikkupojan aarteiden määrä on loputon. Erikoisia kiviä, keppejä, pullonkorkkeja, kolikoita, Pokemon- ja futiskortteja, vanhoja piirustuksia ja askarteluja… ja niiden säilyminen tallessa on herralle hyvin tärkeää. Niinpä olemme yhdessä opetelleet siihen, että kaikille pikku aarteille on omat säilytyslokeronsa tai selkeä paikkansa. Tietenkään tavarat eivät ihan luontevasti vielä omille paikoilleen löydä, mutta yhdessä harjoitellaan. Se kyllä palkitsee kun rakkaat aarteet löytyvät helposti. Mitään en voi heittää pois kysymättä, sillä jos niin teen, niin juuri sitä mitättömältä vaikuttavaa pientä paperinpalaa kaivataan varmasti seuraavana päivänä. Tuossa Lego-pääkallossa poitsu säilyttää kaikkein erikoisimpia aarteitaan kuten rahapussiaan ja pullonkorkkeja.

Meillä on tässä kodissa tosi vähän kaappitilaa ja tähän huoneeseen oikeastaan kaivattaisiinkin jotain hyllykköä (mielellään ovellista kaappia), jossa tärkeimpiä koottuja Lego-hässäköitä voisi pitää esillä.

Legot ovat olleet jo pitkään ihan kovin juttu päällä maan ja poika on erityisen kiinnostunut rakentamaan ohjeiden mukaan, ei niinkään luovasti omalla tyylillään kuten aikaisemmin. Koska tässä rakentamisessa kaikki aika meni niiden pienten erikoispalikoiden etsimiseen ison Lego-kasan keskeltä, niin päädyimme hankkimaan Ikeasta tällaiset Moppe-lokerikot, joihin palikat on lajiteltu värin ja/tai ominaisuuksien mukaan. Se on helpottanut tosi paljon oikeiden palojen löytymistä ja meillä ollaankin rakennettu ahkerasti lajittelun jälkeen.

Maalasin vielä nuo vaneristen laatikoiden etuosat tuolla tavalla kolmioiksi akryyliväreillä. Onnistui tosi hyvin! En tehnyt mitään esikäsittelyä, koska Moppe-sarja on valmiiksi käsittelemätöntä vaneria. Ja maalasin vain yhden kerroksen, koska minusta lopputulos sai jäädä hiukan läpikuultavaksi. Nyt oikeat palat on entistä helpompi löytää.

Moppe-sarjaa on meillä ollut aikanaan jossain vanhassa Suomen kodissakin, mutta tällä hetkellä tätä vanerista laatikostosarjaa ei valitettavasti saa Suomesta.

Alla olevassa kuvassa näkyvät nuo erilaiset pikkulaatikot, joissa pikkumiehen pieniä aarteita säilytetään. Lisäksi sängyn alla on omat kannelliset laatikkonsa esimerkiksi pikkuautoille, muovieläimille ja Lego-pakettien ohjekirjoille.

Yksi suurimmista pienen miehen elämän vääryyksistä on se, että hän ei ole vieläkään saanut toiveidensa mukaista parvisänkyä vaan joutuu nukkumaan TYLSÄSSÄ äidin vanhassa Muuramen sängyssä! Siihen olen hankkinut AvaRoomin vetoketjullisen päiväpeiton, joka toimii tosi kivasti ja on helppo ainakin periaatteessa lapsenkin itse vetää paikalleen. Käytännössä tätä ei kylläkään tapahdu muuten kuin äidin toimesta, haha.

Tuo Ikean vetolaatikkosysteemi oli meillä Suomen kodissa portaiden alla ja täällä se toimii yöpöytänä. Tuo vetää onneksi sisäänsä mukavan määrän tavaraa! Siinä säilytetään lautapelit, miekat (näitä riittää), naamiaisasut ja piirustus- sekä askarteluvälineet.

 

Erityisen iloinen olen tuosta verhoratkaisusta, jonka keksin keväällä. Mietin, miten saisimme kunnon pimennysverhot huoneeseen halvalla poraamatta reikiä seinään ja hoksasin Ikean pingotettavat suihkuverhotangot! Näihin ikkunansyvennyksiin ne oli helppo asentaa. Samasta paikasta ostin nuo vaaleanharmaat (tai enemmänkin beiget, mutta Ikeassa tuon sävyn nimi on vaaleanharmaa) verhot, jotka lyhensin onistuneesti silitysnauhalla. Nämä ovat mielestäni tosi nätit ja ratkaisu on toimiva.

6-vuotiaalle oma tila ja oma huone alkavat olla jo tärkeitä. Siinä missä vielä vähän aikaa sitten leikit tapahtuivat olkkarissa, ovat ne pikku hiljaa siirtyneet omaan huoneeseen. Tässä kodissa tykkäämme kyllä kaikki siitä, että olemme niin pienissä neliöissä ja olohuone sekä keittiö ovat ihan lastenhuoneen vieressä. 

Täällä Tanskassa meillä on suhteellisen vähän kirjoja mukana, jätimme suurimman osan Suomeen varastoon. Mutta nämäkään vähät eivät kunnolla mahdu minnekään muualle kuin lattialle. Onneksi löysin Søstrene Greneltä tällaisen kivan etana-kirjatuen, joka pitää ne napakasti paikoillaan tuossa nurkassa.

Poitsu ei ole itse vielä kauheasti esittänyt toiveita huoneensa sisustuksen suhteen. Ainoastaan viherkasvin hän ehdottomasti halusi. Ehdoton lempiväri hänellä on punainen, mutta en pysty kuvittelemaan punaista meidän sisustukseen. Haasteena on juuri se, että kun tila on ihan olkkarin vieressä ja itse asiassa tämä huone näkyy ensimmäisenä kun ulko-oven avaa, niin haluan pitää sävymaailman edes suunnilleen samana kuin muualla, vaikka se haastavaa onkin. Pojalla on kyllä lempiväriään punaista vaatteissa sitten senkin edestä!

Viirinauha on lastenhuoneen sisustamiseen erikoistuneelta tanskalaiselta Sebra-brändiltä ja se on käännettävä. Toiselta puolelta löytyvät kauniin vaaleanpunaiset sävyt. Meidän vuokrakodin “tehostesävyksi” on muotoitunut vaalea harmaansininen, koska sen sävyinen olohuoneen sohva on yksinkertaisesti kaivannut jotain samoja sävyjä kaverikseen. Seiniä kun emme voi vuokrakodissa maalata, niin sävyjä tilaan pitää tuoda muilla keinoin. En tosiaankaan sano, että aina pitäisi olla jotain toistamassa sohvan sävyä, totta kai värikäs sohva voi olla katseenvangitsijana ihan itsekseenkin, mutta minusta tämä samoja sävyjä toistava viirinauha oli kiva lisä kotiimme.

Mitä ylipäätään huoneen pienen asukkaan elämään kuuluu, niin voin helpottuneena vastata, että oikein hyvää. Kaikkihan sanovat, että lapset kyllä sopeutuvat, oppivat kielen ja löytävät kavereita, mutta on se silti ollut ihan uskomatonta, miten hyvin kaikki on sujunut. Tällä hetkellä poitsu ymmärtää molempia koulukieliä, englantia ja tanskaa, melko hyvin ja puhuu myös kumpaakin kieltä lyhyin lausein. Kavereita, mukavia opettajia ja kivaa tekemistä riittää koulussa ja myös Suomen kavereihin ja perheeseen pidetään tiiviisti yhteyttä.

 

Mitäs pidätte tästä lastenhuoneesta?