SUOMALAISUUDEN YTIMESSÄ: ARTEK

IMG_7955

Suomi 100 on nyt kaikkien huulilla ja olen miettinyt sen myötä aika paljon suhdettani suomalaisiin brändeihin. Omistan aika paljon suomalaisia tuotteita ja olen aina ostanut niitä mielelläni. Nyt jotenkin erityisen mielelläni, sillä monet kotimaiset merkit ovat kehittyneet ihan valtavaa vauhtia viime vuosina.

IMG_7953

Pelkästään suomalaisuus itsessään ei vielä riitä siihen, että rakastuisin tuotteeseen tai sen muotoiluun, mutta kyllä kotimaisuus selvä plussa on. Etenkin, jos tuotteet ovat myös Suomessa valmistettuja. Olen tosi ylpeä suomalaisuudestani ja meidän toimivasta, käytännöllisestä ja luonnonläheisestä muotoilustamme.

Rakkaus Artekiin on varmaan siirtynyt jo äidinmaidossa, sillä meillä on kotona aina ollut paljon Artekia. Ihan ensimmäinen design-sisustustuotteeni ikinä oli – kuten monella muullakin – lakkiaispäivänä saatu Aalto-vaasi. Ensimmäinen design-huonekaluni oli Artekin ritiläpenkki, jonka sain vanhemmiltani kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2008. Hienoja muistoja ja upeita tuotteita, joista en tule luopumaan koskaan.

IMG_7954

Artekin jakkarat ovat osa luotettavaa arkea – eteisessä, keittiössä, vaatehuoneessa. Ne haetaan pöydän ääreen kun on paljon rakkaita koolla. Tekstiilit palvelevat nöyrästi vuodesta toiseen. Siena-kuosiin ei voi kyllästyä.

IMG_7957

Olen vähän logofriikki ja ihailen yritysten hienosti luotuja visuaalisia ilmeitä. Artekin logo on yksi suosikkilogoistani. Sen näkemisestä tulee jotenkin aina niin hyvä fiilis. Se yhdistyy sivistykseen – kouluihin, kirjastoihin, kulttuuritaloihin. Niihin paikkoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä ja yli vuosikymmenten hyvältä näyttävää muotoilua.

IMG_7958

 

Artek on todella ikoninen brändi ja heidän tuotteensa tosi iso osa suomalaisuutta. Alvar ja Aino Aalto olivat todellisia uranuurtajia, joiden työtä arvostan ja ihailen valtavasti. On hienoa nähdä, miten Artek on mennyt brändinä paljon eteenpäin ja kehittynyt – yksi osoitus siitä on upea Helsingin keskustan myymälä, josta nämä kuvat ovat. Miten rauhallinen, luonnonläheinen, arvokas ja kuitenkin rento tunnelma! Ihailen.

Millainen suhde teillä on Artekiin?
Entä suomalaisuuteen sisustamisessa?

INSPIRAATIO: RUSKEAA JA RUSTIIKKIA

alvhem1

Kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut, että himoitsemme ruskeaa? Monen inhokkiväri on tullut voimalla takaisin ja uskon, että ruskean ja beigen sävyjä nähdään vuonna 2018 erittäin paljon. Ennustus: Lähitulevaisuudessa sisustusintoilijoiden koteihin hankitaan ruskeat vaihtopäälliset niihin harmaisiin sohviin.

Tässä upeassa Alvhemin kodissa ruskean sävyt, taide ja rustiikkisuus on yhdistetty niin, ettei kokonaisuus ole tippaakaan tunkkainen. Minimalistinen ja hieman maskuliininen ote pitävät siitä huolen. Mulle tulee fiilis, että tässä on myös ajattomia elementtejä, mutta onko se taas vain harhaa? Juuri nythän tämä koti edustaa mitä trendikkäintä tyyliä – ja ainahan meillä on tapana arvioida pinnalla olevat asiat ennemmin ajattomiksi kuin ohimeneviksi. Oli miten oli, muurahaistuolit ja kakluunit eivät mene pois muodista ikinä, sanokaa mun sanoneen.

alvhem6alvhem5MEDAFA3047D560449B9AFDCA48C13DC1B37alvhem3alvhem4alvhem2

Kuvat: Alvhem

TULEEKO SOMESTA PAHA OLO?

Viime perjantaina Pikku-T tuli kipeäksi. En ollut onneksi ehtinyt suunnitella mitään viikonlopuksi ja tarkoitus oli olla vain kotona. Ihan jees siis, ajattelin. Tätä tarvitsenkin – käpertymistä torkkupeiton alle ja rentoa olemista vaan.

fullsizeoutput_6b6

Lauantaina pääsin käymään joogassa ja leivoimme pikku potilaan kanssa isänpäiväkakun. Fiilis oli ihan hyvä ja rento, tein kotitöitä ja hengailtiin perheen kanssa. Ehkä aavistuksen tylsistynyt tunnelma meillä vallitsi, joten napsautettiin poitsulle leffa päälle ja uppouduttiin omien puhelimiemme maailmoihin.

fullsizeoutput_6c4

No, tietysti aloin selata somea. Instagram-feedini täyttyi toinen toistaan upeammista reissukuvista, isänpäiväyllätyksien valmisteluista, sisustuksista, asetelmista.

fullsizeoutput_6c0fullsizeoutput_6c1

Äkkiä rento ja hyvällä tavalla tylsistynyt fiilikseni vaihtui kireyteen. Mitä nuo pyykkivuoretkin tuossa ivailee? Anteeksi vaan mutta missä meidän fine dining-illallinen viipyy ja miksei ovessa ole jo rentoa DIY eukalyptuskranssia?

DSC06396DSC06399

Onneksi tajusin itsekin, mistä fiilikseni täydellinen vaihtuminen syntyi. Hävetti. Hävettää vieläkin. Eihän mulla nyt voi olla noin huono itsetunto, että annan (osittain tuntemattomien) ihmisten somekuvien vaikuttaa fiilikseeni. Eihän?

Tiedänhän itsekin bloggaajana ja somekanavien suurkuluttajana, että se kuvavirta on vain pieni pintaraapaisu elämästä.

Ja miksen voinut tarttua vaikka kirjaan sen puhelimen sijaan?

fullsizeoutput_6c6

 

Jäin miettimään, tuottaako some enemmän pahaa oloa ja ahdistusta vai iloa ja piristystä. Varmasti moni, minäkin, tavoittelee postauksillaan inspiraatiota, iloa ja hyvää fiilistä, mutta entä jos vastaanottaja ei koekaan niin. Ja sitten on se sisällöntuottajan paine. Kun käyttää paljon aikaa postauksen luomiseen, mutta se saakin todella vähän katselukertoja eikä yhtään kommentteja. Olisiko parempi, jos ei tietäisi lukuja ja seuraajien määrää?

fullsizeoutput_6c7

Luin hiljattain Imagesta Paula Norosen haastattelun, jossa hän kertoi, että jos olisi aikanaan saanut kaikki Radiomafiaan tulevat negatiiviset palautteet itselleen (esim. somekanavien kautta), hänen uransa olisi varmasti loppunut lyhyeen. Fiksut tuottajat olivat päästäneet Paulan tietoisuuteen vain pienen osan, eikä hän kuulemma tiennyt kuuntelijamääristäkään juuri mitään.

fullsizeoutput_6c2

Jäin miettimään myös sitä, miten pahasti olen koukussa someen. Oikeasti tosi pahasti. Liian. Kokonainen vuorokausi ilman yhtään Instagramin selailua, Facebookissa vierailua tai blogien lukemista tuntuisi melkein kidutukselta. Vaikka TIEDÄN, että siitä tulisi pelkästään hyvä olo. Olen testannut sen unohtamalla puhelimen kotiin muutamia kertoja ja se rauhallisuuden ja läsnäolon tunne on oikeasti ollut tosi voimaannuttava. On helppo sanoa, että pidä taukoa äläkä ota sitä puhelinta esiin. Mutta kun se on oikeasti koko ajan vaikeampaa!

fullsizeoutput_6c3

 

Koska mä rakastan somea. Liityin Facebookiin ensimmäisten kavereideni joukossa ja olin ihan reimuissani siitä! Jo ennen oikeita somekanavia olin innokas slambookien vaihtelija ja ystäväkirjojen täyttelijä sekä minulla oli kirjekavereita ympäri maailmaa. Bloggaaminen on ollut luonteva jatke ja olen kuvieni ja tekstieni kautta pystynyt toteuttamaan itseäni paljon – ja myös oppinut tosi paljon, ihan työelämässäkin tarvittavia taitoja.

 

fullsizeoutput_6c5

Se riemu kun sai ensimmäiset FB-kaverit ja ekat seuraajat blogiin! Sen kun muistaisi vieläkin. Ja kyllä mä muistankin. Pohjimmiltaan somesta tulee tosi hyvä olo. Ainakin kun malttaa välillä pitää taukoa ja muistaa asioiden oikean tärkeysjärjestyksen.

Hyvää oloa uuteen, alkavaan viikkoon! ❤

P.S. Postauksen kuvat ovat Tokiosta, upeasta Imperial Palace East Gardenista.